Money

Turhaa tavaraa

Olen varannut kirpputoripöydän. Tarkoitus on myydä kaikki tai ainakin niin paljon kuin sisu antaa periksi. Isommat tavarat menevät myyntiin verkkokirpputorille. Niitä kun ei huvita raahata edestakaisin vain näytteilleasettamisen nimissä. Eikä tilakaan riittäisi. Olen viime päivinä pohtinut paljon tavaran merkitystä. Mitä oikeastaan tarvitsemme? Miksi hankimme niin paljon sellaista, mitä emme oikeastaan tarvisisi lainkaan? Ja vielä syvemmin: Miksi suuret tuotantolaitokset syytävät markkinoille suunnattomat määrät tavaraa, jota kukaan EI OIKEASTI tarvitse. (Vastaus on tietysti raha.)

Yleensä puhutaan siitä, että kuluttaja voi valinnoillaan ohjata sitä, mitä kaupassa tarjotaan. Eikö pitäisi myös jotenkin ohjata sitä, mitä meille tarjotaan ja mitä tuotteita valmistetaan? Kyllähän ihmiset ostavat aivan mitä tahansa keksitään markkinoille saattaa. Markkinointi luo meille tarpeen ja mehän tarvitsemme. Tuottaja ja myyjä käärivät rahat.

Mielestäni tuottajille pitäisi laittaa paljon tiukemmat rajat. Tuotteiden hävittämiseen, kierrättämiseen ja tuotannon hiilijalanjälkeen pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Ihmisen ei pitäisi tuottaa mitään sellaista, jota ei pysty hävittämään.  Enkä tarkoita hävittämisellä suohon polkaisemista tai avaruuteen ampumista, vaan hävittämistä, joka ei vahingoita tätä ekosysteemiä nyt eikä myöhemmin tulevaisuudessa.  Mihin upottaisit miljoona maatumatonta muovituolia? Ottaisitko ne takapihallesi? Haluaisitko asuinalueesi rakennettavaksi kaatopaikalle tai ydinjäteluolaston päälle? Haluasitko uida muovipussimeressä tai ottaa juomavetesi myrkkyjärvestä?

Onnea valitsemallanne tiellä!?

Olen lukenut kirjoja ja artikkeleita alanvaihtajista, mutta ei mikään lukemastani anna oikeaa kuvaa siitä kauhusta ja epävarmuudesta, jota ainakin minä, alanvaihtajana aika ajoin tunnen. Vaikka kuinka uskon, että muutos on  minulle oikeansuuntainen tulee eteen hetkiä, jolloin mietin olenko totaalisesti päästäni vialla ja menossa ojasta allikkoon. Lähinnä epäilen (mielen)terveydellisiä seikkoja ja sitä olenko sittenkään oikea henkilö hoivatyöhön. Tähtäimessäni ei suoranaisesti ole osastotyö tai esim. vanhustenhoito, mutta tiedän, että toki tällä sektorilla töitä olisi eniten ja varmimmin.

Hoitoalaa ajatellessa nousevat nopeasti mieleen uhkakuvat henkilöstöpulasta, jatkuvasta kiireestä sekä huoli  jaksamisesta. Asioiden nykytila esimerkiksi vanhusten kotihoidossa ei aiheuta äänekkäitä hurraa-huutoja. Uskon, että parempaan suuntaan ollaan menossa, mutta en voi olla tyytyväinen nyt tehtyyn ratkaisuun, jossa hoitohenkilökunnan  määrän TAVOITE vanhustenhoidossa on puolikas yhtä hoidettavaa kohden. Yhdellä kädellä, joskus vasemmalla, pitäisi siis hoitaa yhtä mummoa tai pappaa. 
En voi kuin kysyä: MIKSI?

Suomessa, jota myös hyvinvointivaltioksikin kutsutaan on hukattu totuus siitä, että vain huolella tehty työ on kannattavaa. Kellottamalla, kiristämällä ja säästämällä ei voi saada aikaan kuin sutta. Tähän vetiseen totuuteen pitäisi jo vihdoin herätä! Juosten kustu on aina juosten kustu!

Sama typerä kelloon ja rahapussiin tuijottava asenne on kuin syövän lailla levinnyt koskemaan kaikkea yleistä terveydenhuoltoa, sosiaalipalveluja, koulutusta, jne. Olisi ymmärrettävä, että rahan ja sitä kautta käytettävän työajan pitäisi palvella ihmistä ja inhimillisyyttä eikä toisinpäin. Työn mielekkyys muodostuu siitä, että saa tehdä parhaansa ja välillä pystyy tuntemaan onnistumisen iloa. Siinä hetkessä kun työntekijä muuttuu resurssiksi ja työ budjetoidaan tikittäviksi minuuteiksi ja käsistä luisuviksi euroiksi ollaan jo pahasti kusessa.

Yhtenä päivänä kotihoidossa olevan vanhuksen luona voidaan käydä 6 (kuusi) lyhyttä pyrähdystä eri tai samojen ihmisten toimesta. Lääke, ruoka, tarkistus, hoitotoimenpiteitä, pesu, siivous, jne. Jokainen käynti maksaa. Olisiko ehkä edullisempaa ja laadullisesti parempaa jos yksi tai kaksi ihmistä hoitaisivat kaiken kerralla ja viipyisivät vähän pidempään, ehkä jopa tunteja(!) minuuttien sijaan ja olisivat selvillä vanhuksen tilasta ja voininista.  Kokisiko vanhus ehkä saavansa parempaa palvelua, läsnäoloa ja huolenpitoa? Olisko hoitajalla "vähemmän kilometrejä mittarissa" päivän päätteeksi?

Vinkkinä sanottakoon, että Tanskassa saa kaksikätistä ja täyspäistä hoitoa, jopa yli satavuotiaana.

Mitä kirjoitetaan työtodistukseen?

Niinpä! Olen tätä tykönäni miettinyt. Mitähän se työnantaja siihen haluaisi laittaa? Ei sovellu myyntityöhön.
Yli kaksikymmentä vuotta alalla ja nyt.. ei vaan sovellu. Hih!  
Hyvä asiakaspalvelija, huono myyjä. Osittain totta.
 Ei sovellu kvartaalitavoitteelliseen myyntityöhön. Onko enää muunlaista?

Tämä työsuhteen päättymisen syy- lausahdus on saanut minut pohtimaan koko persoonaani ja maailmankatsomustani. Miksi en sovellu, voi, miksi? Suurin syy taitaa olla suhtautumiseni rahaan ja toinen syy on tapani kantaa vastuuta asioista, jotka eivät minulle edes kuulu. Nämä henkilökohtaiset ominaisuuteni saavat minut jarruttelemaan tuloksenteossa.

Haluaisin hoitaa projektit hallitusti, vastuullisesti ja länsäollen. Toisaalta myyntitavoitteiden ollessa kovat käytännössä homma menee sähläilyksi ja palojen sammutteluksi. Projektit ovat suuruudeltaan sitä luokkaa, että on mahdotonta kontrolloida omien tekemistensä lisäksi, tehdasta, kuljetusliikettä, asiakasta, asentajaa, sähkömiestä, putkimiestä, ilmastointihemmoa, timpuria, talotehdasta, isännöitsijää, palotarkastajaa, rakennustarkastajaa ja alihankkijoita. Rivissä kun on usein lisänä vielä asiakkaan naapurit, "asiantuntijat" ja jälkikasvu alenevassa polvessa. Jos vastuunottokyvyssäni olisi jotain vikaa, en varmasti olisi tehnyt tätä työtä näinkään pitkään. Tai siis onhan vastuunottokyvyssäni se vika, että sitä on aivan liikaa. En silti haluaisi sitä kirjattavaksi työtodistukseen. Hermot ei vaan kestä..

Rahahommat on sitten luku sinänsä. Olen suoraan ilmaissut, että raha ei ole minulle paras motivaattori. Ennemminkin koen saavani tyydytystä työstä, jossa olen hyvä, voin auttaa, opastaa ja koen onnistumisia. Raha ei sinällään saa minua tekemään mitään extraa. Rahasta en söisi matoja  tv:ssä tai työntäisi kättäni käärmeenpesään. Rahasta en myöskään halua laittaa itseäni kusiseen liemeen. Käytännössä jokainen tehty kauppa on lisää kusista lientä. Joskus jopa niin, että paniikki kohoaa kaupanteossa hikenä otsalle ja tappaa kaiken onnistumisen ilon. Joskus tuntuu, että ei vaan maksa vaivaa, palkalla. Hermot ei vaan kestä..

Olen työssäni jo paatunut putkauttelemaan isoja summia suustani ilman, että ilmekään värähtää, mutta silti minua inhottaa lause: Kyllä se onnistuu, mutta se maksaa lisää.  Vihaan lypsämistä, hintakeinottelua, tinkimistä, sopimusprosentteja, alennusehtoja, kampanjatarjouksia, kaupanpäällisiä, setelitarjouksia, ilmaislahjoja, lisämyyntituotteita ja ties mitä niitä nyt olikaan. En tiedä mitä tästä voisi työtodistukseen kirjata. Antimonetaarinen orientoituminen?

Mitäpä jos laitettaisiin syyksi maailmankatsomus tai elämäntapa: Työsuhteen päättymisen syy: Haaveilee omavaraistaloudesta, ituhippi tai  voisi myös viitata kulutusvastaisuuteeni: Sovittamattomat maailmankatsomukselliset ristiriidat tai  Idealismi
Aika näyttä mitä työtodistukseeni tullaan kirjaamaan, mutta toivon, että ilmaisussa voidaan välttää sanoja, huono, heikko, riittämätön ja sopimaton. Näistä omista ehdotuksistani saisi kokoon aika kivan.

 Työsuhteen päättymisen syy: Henkilö on antimonetaarisesti orientoitunut, omavaraistaloudesta haaveileva, heikkohermoinen ja  idealistinen ituhippi,  jonka kanssa tuli vähän sovittamattomia maailmankatsomuksellisia ristiriitoja.

Ituhipin herneet viime kesältä

Missä mättää?

Jos mietitään maapalloa kokonaisuutena kaikkine luonnonvaroineen ja resursseineen ja lätkäistään siihen vielä päälle viisas ihminen niin puuttuuko meiltä mitään? Vielä jos kavennetaan katsantokantaa ja mietitään hyvinvoivia länsimaita niin puuttuuko meiltä mitään? Ei meiltä ainakaan ruokaa puutu, eikä energiaa, ei osaamista,  ei taitoa, ei paljon mitään.

Missä sitten mättää kun täällä(kin) kärsitään niin pirusti puutteesta? Ei saada hoidettua vanhuksia ja sairaita, eikä kasvatettua ja koulutettua lapsia. Toisilla on jatkuvasti liian vähän, kenellä ruokaa, kenellä vaatetta. Tiet rapautuvat hengenvaarallisiksi ja yhteiset rakennukset ja sillat rappioituvat huollon puutteesta. Lumitöitäkään ei ole varaa oikein tehdä, eikä pitää poliiseja ja lääkäreitä töissä, sairaanhoitajista nyt puhumattakaan. Täällä Suomessa ainakin pitää ajaa vanhoilla saastuttavilla autoilla kun ei ole varaa parempiin ja ostaa kaikkea epäekologista ja halpaa koska ei ole varaa suojella luontoa.

Miksi raha, jonka pitäisi toimia vain vaihdon välineenä kurjistaa muutoin yltäkylläisen yhteiskunnan? Koska sitä on niin vähän?

Vastaan itse omaan kysymykseeni: Ei, vaan siksi, että talous tarvitsee rikkaita ja köyhiä, jota kyykyttää. Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu keinotekoiseen niukkuuteen (scarcity, artificial scarcity). Tästä ei vaan viitsitä puhua kun kaikille tulisi niin paha mieli!

Investointipankkiirin omatunto muuttuu uutispuuroksi

Luin töissä, kaiken kiireen keskellä uutisen investointipankki Goldman Sachsin irtisanoutuneesta työntekijästä  ja myöhemmin illalla kaivoin esiin Greg Smithin "jäähyväiskirjeen", jonka hän oli jättänyt The New York Times- lehdelle. Herkullista! Sittemmin kirjettä on julkaistu muissakin lehdissä. Uutisesta oman versionsa ovat tietysti sorvanneet myös lehdet Suomessa. Ja voi hyvä sylvi, mihin tyyliin! Tuntuu, että uutiset kopioidaan suoraan lyhennelmistä tai tiivistelmistä viitsimättä lukea alkuperäistä uutista. No, palataan tähän vähän myöhemmin.

Olin hyvilläni kirjeen sisällöstä. Se osoittaa, että maailmassa on vielä moraalia ja selkärankaa. Herra Smith uhraa uransa ja maineensa sanoakseen ääneen mielipiteensä (entisen) työpaikkansa yritysmoraalista. Ennen niin mukava ja innostava työpaikka on hänen mukaansa muuttunut tuhoavaksi ympäristöksi. Hän osoittaa syyttävän sormensa suoraan kohti nykyistä johtajistoa ja sanoo heidän ahneudellaan pilanneen yrityksen mahdollisuudet menestyä. Hän sanoo heidän myrkyttäneen ilmapiirin ja käyttävän asiakkaitaan röyhkeästi vain rahanteon välineenä. Investointipankin tehtävä on kuitenkin turvata asiakkaan sijoitukset ja auttaa asiakasta saavuttamaan vaurautta, ei olemaan ryöstön kohteena.

 Herra Smith on pahoillaan myös siitä, miten uusi myrkyllinen yritysmoraali on iskostettu uusien tulokkaiden pikku päihin. Asiakkaita sanotaan Muppeteiksi (käännetty suomenkielisessä uutisessa "nukeiksi". (=puppet)). Muppet on kyllä omasta mielestäni hieman eri asia. Muppet on vähän niin kuin Miss Piggy ja Kermit eli huvittavia typeryksiä, jotka laulavat epävireisesti käsien ja jalkojen huitoessa hallitsemattomasti ympäriinsä.

Asiakkaiden lypsämisestä käytettiin myös lausahduksia: "Repiä silmät päästä" ja "rahastaa". Uusille työntekijöille etenemiseen oli muutama nopea keino 1)Suostutella asiakas ostamaan jotain, josta firma haluaa päästä eroon, koska se ei ole tuottavaa. 2) Metsästää elefantteja eli myydä asiakkaalle jotain, mitä tahansa, mistä firma saa parhaat rahat, riippumatta siitä hyötyykö asiakas tästä kaupasta. 3) Myymällä epälikvidejä, eli hankalasti rahaksi muutettavia sijoituskohteita. (Smith määrittelee nämä hämäriksi tuotteiksi, joilla on kolmikirjaiminen lyhenne.) Firmassa etenemiseen ei siis tarvita muita kykyjä kuin kyky tehdä rutosti rahaa. Johtajaksi asti pääsee vaikka ei osaisi johtaa, esittää uusia ajatuksia, näyttää hyvää esimerkkiä tai ymmärtää mikä on moraalisesti oikein.

Herra Smith tuntuu olevan vanhan liiton miehiä eli pitävän pikavoittoja ja oikoteitä vääränä tienä menestykseen. Hän kuuluttaa rehellisen työn perään. Asiakkaan luottamus rakennetaan vain rehellisyydellä, työllä ja molemminpuolisen hyödyn hankkimisella. Oman harjoitteluaikansa hän vietti tutustuen asiakkaisiinsa ja siihen, mikä heitä motivoi. Hän otti asioista selvää opettelemalla eri sijoitusinstrumenttien käyttäytymistä sekä yleisiä rahamarkkinoiden lainalaisuuksia. Nykyisiä harjoittelijoita ja uusia tulokkaita tuntuu vain kiinnostavan paljonko rahaa asiakkaista irtoaa. 

Greg Smith sanoo, että hän ei enää voi tunnustaa arvoja, joita firmassa kannatetaan. Hänen on lähdettävä. Hänellä ole enää uskoa eikä hän ole ylpeä työstään, koska kaikki rehellisyys sekä humaanit arvot ja yhteistyö ovat jääneet unholaan. Hän toivoo herätystä firman ylimpään johtoon, jotta sillä olisi vielä mahdollisuus pelastaa maineensa.

Suomenkielisessä versiossa sanottiin Smithin kommentin olleen lyhyt. Minusta se oli pitkä ja perusteellinen jos vain viitsi lukea sen. Tämä on tietysti vain minun huono suomennokseni asiasta...
Edit: Anteeksi: Suomenkielisessä versiossa sanottiin Goldman Sachsin vastineen Smithin kirjeeseen olleen lyhyt. (Jos nyt olisin viitsinyt lukea tuon uutisen kunnolla .. :D)

G&S:n asiakkaat saavat kunnon kyydit.

Mikä se on?

Se luodaan tyhjästä ja hallitsee meitä kaikilla elämän alueilla. Se saa meidät tekemään töitä kymmeniä vuosia, ikävissäkin olosuhteissa. Se täyttää arkemme, järjestelee aikataulumme ja sanelee arvomme. Se muuttaa meidät omahyväisiksi, itsekkäiksi ja ahneiksi. Se saa vääryydet näyttämään oikeutetuilta ja valheet tosilta. Sen nimissä saa tehdä hulluja asioita, vaikka syödä matoja ja hypätä korkeasta tornista tai liikkuvasta autosta henkensä kaupalla. Se saa kauniit, nuoret naiset naimaan vanhoja likaisia miehiä ja nuoret miehet viihdyttämään ryppyisiä, ikävältä haisevia naisia. Se saa lapset myymään itseään ja aikuiset myymään lapsiaan. Se saa meidät tappamaan, silpomaan ja ryöstämään toisiamme.Se saa meidät valvomaan monta unetonta yötä ja tuskastelemaan monta pitkää päivää. Se taivuttaa meidät epämiellyttäviin kompromisseihin ja repiviin riitoihin perheissä ja suvuissa. Se saa ympäristörikoksen näyttämään liiketoiminnalta. Se voi estää hyvän tekemisen hulluutena. Se voi estää uusien keksintöjen ja toimintatapojen kehittämisen haihatteluna. Se estää meitä kehittämästä itseämme ja täyttämästä paikkaamme maailmassa. Se muuttaa ihmisyyden, ajan ja elämän numeroilla korvattavaksi. Se lamauttaa luovuuden ja houkuttelee meitä mielettömyyksiin. Se korostaa ulkonaisia asioita ja lopulta johtaa meidät yhä kauemmas siitä, mikä on elämässä olennaista.
Se sai minut kirjoittamaan tämän:  tyhjästä tehty = RAHA

Vapaa kapitalismi

Eikö juuri kapitalismi ole luvannut meille täyden vapauden. Minkä ihmeen vapauden? Mitä vapautta se on, että teet niska limassa töitä 18-vuotiaasta 65-vuotiaaksi vain maksaaksesi kohtuullisen elämisen ja sen jälkeen jäät taakaksi yhteiskunnalle, perheellesi, jälkeläisillesi. Onko vapautta se, että et voi päättää työurasi kestoa, et työmäärääsi, palkkaasi tai urasi laatua. Onko vapautta, että valtion, ylikansallisten yritysten, osakkeenomistajien, vakuutusyhtiöiden, pankkien, poliitikkojen ja kuntien päätökset saattavat ajaa taloutesi hurjaan syöksykierteeseen ilman omaa syytäsi.

Markkinatalouden tarkoitus ei ole luoda rikkautta kaikille vaan ohjata rikkaus niille, joilla sitä on jo ennestään. Markkinatalous on itseasiassa kaaos, jonka seurauksia pitkällä aikavälillä voidaan vain seurata sivusta. Kapitalismin arvomaailmaan ei kuulu vapaus kuin periaatteessa. Vapaus on vain niillä, joilla on taloudellinen valta. Muille se tarkoittaa pakkotyötä.
Timo Harakka kirjoitti aiheesta esimerkin elävästä elämästä mm. Lapin Kansassa
Tällä kirjoituksella Timo Harakka pääsee lukemistooni ainaisjäseneksi.

Wall Streetin mielenosoitukset eivät ylitä uutiskynnystä

17. syyskuuta alkoi New Yorkissa mielenosoitus, joka vastustaa nykyistä talouspolitiikkaa Yhdysvalloissa. Ihmiset vastustavat kaduilla asuntojen pakkolunastuksia, pankkien ja suuryritysten ahneutta, sekä lisääntyvää työttömyyttä. Ihmiset ovat sitä mieltä, että huono taloustilanne ei ole tavallisen kansan vika vaan johtuu päättäjien huonosta taloudenhoidosta. Media on yrittänyt olla mielenilmauksista mahdollisimman hiljaa.

Näin myös Suomessa, joka on niin ameriikanpolitiikan lumoissa, ettei asian kääntöpuolesta haluta puhua. Mitä kertovat kolmatta viikkoa jatkuneista mielenilmauksista suomalaiset tv-kanavat? Eivät mitään. Anteeksi, olen nähnyt yhden lyhyen jutun tv-uutisissa tämän kahden viikon aikana. Muutoin: uutislähetyksissä ei mitään, teksti-tv:ssä ei mitään. Ei ylellä, ei kolmosella, ei nelosella. Netistä sentään löytyy jotain, mutta miksi ei pääuutisissa?

Vasta nyt lokakuun puolella on alkanut tihkua jotain tietoa ja 700 mielenosoittajan pidätykset saavat esim. kolmosen uutisissa n.10 sekunnin julkisuuden. Tahallisesta pimityksestä kirjoittaa Helsingin Sanomat
Nelosen netissä on pätkä, jonka otsikkona on "Manhattanin köyhät marssivat poliisitalolle". Mielestäni otsikko on aika omituinen ottaen huomioon, että mielenosoituksiin on osallistunut myös julkisuuden henkilöitä kuten Susan Sarandon ja Michael Moore.

Tällaiset tapaukset saavat miettimään koko uutisoinnin puolueettomuutta tai puolueelllisuutta. Kuka päättää, mistä asioista kerrotaan ja mistä ei? Kuka päättää missä valossa ja millä otteella uutiset kerrotaan? Ovatko Wall Streetin mielenosoittajat vain hippejä ja köyhiä, joita poliisin täytyy pitää kurissa?

The Green Beautiful

Elokuva, joka kiellettiin EU:ssa. La Belle Verte (The Green Beautiful) kertoo toisen planeetan väestä, jotka ihmettelevät maan asukkaiden omituisia kulttuurillisia piirteitä, kuten rahan käyttämistä vaihdon välineenä, luonnon pilaamista ja keinotekoista ruokaa.
Löytyy yhdeksänä osana youtubessa. Osa 1.

Loput osat löytyvät youtubesta. Suosittelen katsomaan ja miettimään, mikä tästä elokuvasta teki kielletyn.

 

Äidille:
Espanjankielinen versio

Ammattitappajat Euroopan kannoilla

Mitä tapahtuu kun valtio ajautuu vararikkoon? Saapuvatko velkojat perimään saataviaan? Myydäänkö kansalaiset orjiksi? Jaetaanko luonnovarat, omaisuus ja yritykset velkojien kesken?
Ekonomisti John Perkins kertoo asiasta jo aiemmin tapahtuneeen perusteella täällä. Haastattelu on englanninkielinen, mutta tekstityksen saa päälle painamalla CC-painiketta ruudun oikeasta alalaidasta.

Raha virtaa rahan luokse

 http://www.talouselama.fi/uutiset/article635906.ece
Tämä aina silloin tällöin esille pomppaava uutisaihe aiheuttaa minussa aina jonkinlaista sisäistä kutinaa. Vähän niin kuin pään sisällä olisi hiekkaa. Jotenkin täysin uskomatonta, että alle yksi prosentti (1%) maailman kotitalouksista omistaa huiman osuuden (39%) kaikesta varallisuudesta. Raha todella eriarvoistaa ihmisiä. Onko tämä toimiva systeemi? Luoko tämä kestävän pohjan hyvinvoinnille? Kuka rahavirtoja ohjailee? Miksi työtä tekemällä ei rikastu? Onko köyhyys perinnöllistä? Kenen etu on rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen?
Mihin vapaa markkinatalous johtaa?

Kuka helvetti tän systeemin oikeen keksi, täähän on ihan älytöntä!
Sitten joku suomi täällä napapiirin väärällä puolella ottaa kaikki höperöt talousopit täydestä ja perustetaan tänne oikeen ihqu pikkuameriikka. Poistetaan yleinen terveydenhuolto ja laitetaan vakuutusyhtiöt ja pankit jakamaan kansalle hyvinvointia ja joditabletteja, maksua vastaan tietysti.
Lähden tästä kuivattelemaan nöyhtää...
Ja voitte kyllä mun puolesta vaihtaa sitä tunnustelijaa, eiköhän se ole jo tarpeeksi puristellut.

Päivän Kalliset

Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä.

Nykyisen yhteiselämämme luonnottomuus on siinä, että me paisutamme, pöhötämme luonnolliset ja sinänsä oikeutetut tarpeemme luonnottomiksi. Meitä villitsee poroporvarillinen paljouden tarve, rellestäminen, pöyhkeilyn, isottelun, upeilun tarve. Ja kuta enemmän rellestämme, maksamme rahaa ja pöyhkeilemme rahankäytöllämme, sitä viheliäisemmäksi käy sisäinen sielunelämämme.

Ihmisiä hallitsee etäisyyden illuusio. He luulevat, että päämaali, täyttymys, on jossakin etäällä, korkealla, ja niin he juoksevat kuin orava rattaassaan pääsemättä milloinkaan mihinkään. 

-Yrjö Kallinen

Eipä minulla ole tuohon hirveästi lisättävää. Pois kilpailuyhteiskunnasta, pois rahan vallasta, pois oravanpyörästä. Googleeni on viimeaikoina syötetty hakutermeiksi mm. seuraavaa:
Ammatin vaihtaminen, ilman rahaa, omavaraistalous, osuuskuntatoiminta, eettinen kuluttaminen, aikapankki, people who live without money, without currency, downsifting, moneyless man, outside monetary system...

Rahatalous

Raha ei ole enää kahisevaa eikä kilisevää. Sen arvo ei perustu jalometalleihin eikä kultavarantoihin. Rahaa ei laske liikkeelle valtio vaan pankit, jotka ovat voittoa tuottavia liikelaitoksia. Pankkien rahanlainaus tai tarkemmin sanottuna rahanluomistapa muistuttaa hyvin pitkälle pyramidihuijausta, jossa velallisen takaisinmaksu on riippuvainen seuraavan velanottajan olemassaolosta. Oikeasti rahaa ei ole kuin numeroina pankkitileillä ja kuitenkin raha ratkaisee yhteiskunnassamme kaiken syntymästä kuolemaan.

Luotatko pankkiin vai uskotko jumalaan? Kumpikin on yhtä arvaamaton, oikukas ja hallitsematon. Jumala voi vastata syntymästäsi ja kuolemastasi, mutta pankki päättää siinä välillä kaiken. Pankki voi myöntää sinulle opintolainan, maksukortin, luottokortin, asuntolainan, autolainan, yrityslainan. Pankki voi irtisanoa lainasi ja myydä kaiken kiinteän omaisuutesi. Pankki voi jättää myöntämättä sinulle lainan silloin kun sitä kipeästi tarvitsisit. Pankille olet riski ja yritystoimintasi on sille taakka. Pankki voi nostaa ohjauskorkoa ja tehdä elämästäsi hankalaa nostamalla asuntolainasi korkoa ilman että sinulla on siihen mitään sanottavaa.

Jos joudut maksuvaikeuksiin pankki voi jättää sinut ulkopuolelle aika monesta asiasta. Koska et ole luottokelpoinen sinulla ei ole mahdollisuutta saada lainaa. Tämä voi estää sinua saamasta asuntoa, autoa tai perustamasta yritystä. Pahimmassa tapauksessa et saa edes pankkitunnuksia, joilla voisit asioida pankin lisäksi kelan tai työvoimatoimiston sähköisissä palveluissa. Laskujen maksu, rahan käyttäminen ja normaali asiointi hankaloituu. Pankki on kasvoton, säälimätön jumala ja jos teet syntiä sitä vastaan sinua rangaistaan.

Oma tragediansa syntyy siitä, että yksityisten ihmisten lisäksi rahavaltaa palvomaan on laitettu myös kunnat, kaupungit ja kokonaiset valtiot. Kunnat joutuvat kilpailuttamaan palvelunsa, ulkoistamaan toimintojaan ja olemaan tulosvastuussa hyvinvoinnin kustannuksella. Onko kilpailuttaminen ja ulkoistaminen tuonut kuntatasolla mitään hyvää? Voidaanko sanoa, että joku taho tekee asioita halvemmalla kuin toinen ja vielä nostaa palvelun tasoa? Yleensä ei. Kilpailuttaminen on syö katteita ja rapauttaa laatua. Ulkoistamisella saatetaan saada joissain tapauksissa hyötyä, mutta useinkaan kustannussäästöt eivät vastaa odotuksia. Vaikuttaa enemmän hölmöläisten peiton jatkamiselta. Leikataan toisesta päästä ja kun varpaat palelevat on pakko jatkaa toisesta päästä.

Kuinka paljon tarpeellisia asioita on jätetty tekemättä vetoamalla siihen, että ei ole rahaa? Kuinka monta potilasta hoitamatta, rakennusta ja katua kunnostamatta. Kuinka paljon inhimillistä kärsimystä, sairautta, ahdistusta ja kuolemaa vain sen takia, ettei virtuaalisella tilillä ole virtuaalista rahaa. Ihminen on todella viisas kun on keksinyt virtuaalisen jumalan, jota palvomalla saadaan maailmaan tarpeeksi tuskaa.

Keksinnöt ja tekninen kehitys vaativat rahaa ja se mitä kehitetään päätetään täysin markkinatalouden arvojen perusteella. Se miksi meillä ei ole vetyautoja, tehokkaita lääkkeitä, uusia kestävän teknologian energiamuotoja ja 100 vuotta kestäviä sähkölamppuja ei johdu siitä, etteikö niitä olisi jo keksitty vaan siitä, etteivät markkinat halua niitä. Markkinatalous haluaa kulutusta, velkaa, korkoa ja lisää kulutusta. Markkinatalous haluaa harvainvaltaa, politiikkaa, sijoitusyhtiöitä, pörssikeinottelua, patentteja, markkinarajoituksia, tuontimaksuja ja tottelevaisia kuluttajia haluamaan aina sitä, mitä markkinat milloinkin keksivät tarjota. Markkinatalous haluaa heti, kaikki ja nyt. Sijoittajille tuottoja, johtajille optioita ja hyville myyjille bonusta. Sijoittajia eivät kiinnosta ihmisoikeudet, hyvinvointi, ekologisuus tai kestävä kehitys.

Raha pitää maailman pyörimässä. Vai oliko se sittenkin niin, että raha estää maailmaa pyörimästä? Jos kaikki raha ja velka yht'äkkiä katoaisi tältä pallolta ei se todellakaan pysäyttäisi tätä maailmaa. Se voisi jopa tehdä tästä paremman paikan elää.

Ilman rahaakin voi elää, mutta ei ilman ystäviä

Tämä linkki on jo monen kanssabloggaajan sivuilla esiintynytkin, mutta laitanpa tämän omallekin sivulleni. Sopii tunnelmaan kun odottelee 2,5 kk ansiosidonnaisia päivärahoja.

Saksalainen Heidemarie Schwermer, 68 vuotta, on pärjännyt ilman rahaa 14 vuotta. Hän elää täyttä ja jännittävää elämää ilman huolta tulevaisuudesta.
http://areena.yle.fi/video/1299532876229