Tekstit

Lenkillä

Kuva
  Tavallinen lenkki metsässä. Paitsi, että unohtui käydä veskissä lähtiessä ja rakko ilmoittelee, että olisi aika tyhjennellä poistovesiä. Hyppään ojan yli pehmeään mättäikköön ja etsin tiheän pusikon..ja pissaan. Nousen tarpeiltani ja revin lenkkihousuja ylös kun minulle tulee äkkiä olo, että joku tarkkailee minua. Vasemmalle katsoessani näen  suuren kuusen alla hahmon, joka selvästi heiluu sivuttain. Joku ukko, paitsi aika pieni. Se kääntyy minuun päin ja jään hämmästyneenä tuijottamaan sitä. Se on keskikokoinen ja ruma, likainen ja outo. Sen päästä sojottaa muutama lian jäykistämä pitkä hiussuortuva ja sen silmät välähtää kun se katsoo minua. Jossain pääni sisällä ääni sanoo: Peikko! Sen silmät ovat syvällä kuopissaan ja niiden katse on pistävä ja pahansuopa. Se liikahtaa äkisti minua kohti ja sieppaa maasta kepin ja alkaa heiluttaa sitä vihaisesti ilmassa ikään kuin haluaisi sohaista minua sillä. Samalla sen kurkusta nousee matala murina. Katson inhoten sen teräviä likaisia hampait

Uudessa kodissa. Kesälomaa odotellessa

Kuva
Mustelmia, hikeä ja  kiirettä muuttoauton palautuksen kanssa. Muuttopäivämme aamu oli vesisateinen ja olinkin varutautunut sadevaattein. Iltapäivällä oli pakko kaivaa pakatuista tavaroista shortsit. Sadepilvet olivat kaikonneet ja helle sai hien virtaamaan. Teimme muuton klo 10- 17 välillä, ajaen kolme kuormaa pakettiautolla. Kolme kuormaa! Tulimme 1,5 vuotta sitten yhdellä pienellä pakulla. Tosin talvirenkaat ja polkupyörät tuotiin toisella kerralla. Nytkään polkupyörät eivät mahtuneet kyytiin ja ne piti tuoda muuton jälkeen ajamalla. Olimme saaneet pari päivää aiemmin ihan oikeat, käytettynä ostetut runkopatjat vanhalle asunnolle ja muuttopäivänä kävimme hakemassa sohvan, tietysti myös käytettynä. Uusi/käytetty harmaa sohva istuu meille kuin nyrkki silmään. Kissa tykkää siitä kovasti ja väri on sellainen, kissanharmaa ettei kaikki karvat heti siinä näy. Ikeasta tilasimme uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Vanhat tuolit lähtivät uuteen kotiin. Inhosin niitä. Metalliset ulosp

Ren - Puhdas

Kuva
Eg er godt vasket, ren, tom og nesten gjennomsiktig. Vinden blåser gjennom sjelen, regn spyler alle vev. Solen skinner inn i kroppen og lyser alle tanker. Huden er tynn, men seig. Eg ser langt unna, eg ser alt men føler ingenting, bare fred, taushet. Eg står på beina, sterkt og fast. Eg står på fjellet på den høyeste steinen og inbiller meg at eg kan fly. Eg strekker ut arme ne , puster inn og ut, sakte. Eg elsker dette. Luften er så sur og kald at det svir i lungene. Dette, dette her er livet. Eg er løselig del av en universe, uten noe skyld, skam eller synd. Eg er fri, ren og tom, men så fylt av liv. Eg er som et hus med åppne vinduer. Gardiner rasler i vinden, som silkepapir i alle forskjellige farger.    Olen hyvin pesty,  puhdas, tyhjä, melkein läpinäkyvä. Tuuli puhaltaa läpi sielun, sade huuhtelee kaikki kudokset. Aurinko paistaa sisään kehooni ja valaisee kaikki ajatukset. Iho on ohut, mutta sitkeä Näen kauas, mutta en tunne mitään, vain rauhaa

Muistisairaiden hoitoa Norjassa

Olen nyt työskennellyt yli vuoden Norjassa hoitotyössä sekä kotihoidossa, että hoivakodissa. Tällä hetkellä työskentelen dementiaosastolla kunnallisessa hoivakodissa. Työ on pääasiassa samanlaista päivärutiinissa ahertamista kuin Suomessakin. Muistisairaiden hoidossa on kuitenkin yksi merkittävä ero. Suurin osa hoivapaikoista kuuluvat kategoriaan: Suojattu yksikkö tai mitekä tuo nyt kääntyisikään suomenkielelle. Ajatus on kuitenkin se, että yksikkö ei ole suljettu. Suomessahan lähes kaikki dementiayksiköt ovat suljettuja. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea laki. Norjan laki on tiukempi sen suhteen voidaanko potilas/asukas sulkea lukkojen taakse vai ei. Vastaus on useimmiten: "Ei". Käytännössä  asukkaan on kuitenkin todella vaikea päästä vapaasti pois tai ulos yksiköstä. Mahdollista se kuitenkin on ja sitä tapahtuu. Työpaikkani läheisyydessä kulkee vilkasliikenteinen moottoritie, josta on haettu karkureita useammankin kerran. Tämä "avoimet ovet"- ajatus on jokseenkin ab

Toiveet kannattaa kirjoittaa ylös

Kuva
Lähes kaikki edellisessä postauksessa asuntoa koskevat toiveeni kävivät toteen. Toimitusaikakin oli aika nopea. En olisi uskonut! Kiitos!  Asunto on lähempänä työpaikkaani, siinä on enemmän tilaa ja säilytystilaa, se on kerroksissa(= ei kellarissa), siinä on normaalikorkuiset huoneet ja näköalat vuonolle ja takka löytyy, vuokra on kohtuullinen, naapureita on ainakin vähemmän ja luulisin, että ne ovat hiljaisempia kuin lauma opiskelijoita, asunnosta on kauppakeskukseen 350 metriä ja bussipysäkille saman verran. Jääkaapista puuttuu pakastin ja pesukone on kolmen asunnon yhteinen. Meillä on käytössä myös kuivausrumpu. Pakastinkaapille on runsaasti tilaa keittiössä. Piha on yhteinen ja vapaassa käytössä. Näin jokin aika sitten unen, jossa minulle annettiin ohje piirtää unelmat paperille ja olla tarkka yksityiskohtien kanssa. Mietin asiaa ja ajattelin, että piirtäminen on vaikeaa ja hidasta. On ehkä parempi kirjoittaa auki, mitä haluaa, niin isoissa kuin pienissäkin asioissa. Bucket lis

Omaa paikkaa etsimässä

Kuva
Olemme todennäköisesti muuttamassa (taas) elokuun alussa. Tosin huomasimme, että kaikki muutkin asukkaat tästä talosta ovat muuttamassa ulos samaan aikaan. Hetken mietimme, että muutammeko sittenkään pois. Toisaalta, ei tämän talon äänieristys siitä parane, vaikka saisimme uudet naapurit. Elämä kahden opiskelijakollektiivin välissä on toisinaan aika levotonta. Yläkerrassa on neljän makuuhuoneen ja alakerrassa kolmen makuuhuoneen kollektiivi.   Olemme jo muutaman kuukauden seurailleet vuokramarkkinoille tulevia asuntoja ja käyneet kävelemässä ja katsastamassa taloja. Toiveena olisi, että talo olisi rauhallinen. Se saisi sijaita keskustan tuntumassa tai hieman työpaikkani suuntaan, mutta joka tapauksessa hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeä juttu, jotta voimme jatkaa autotonta elämää. Pidän ehdottomana vaatimuksena sitä, että asunnossa on erillinen makuuhuone. Teen kuitenkin vuorotyötä ja uni on silloin tärkeä juttu. Kun on aikaisia aamuherätyksiä on myös kiva antaa puolison nukkua

Those happy days

Tiedättehän.. tai ehkä ette.. Päivistä, jolloin miettii onko missään mitään järkeä. Tuntuu, että pitäisi vaan etsiä se puska tai hiekkakasa, johon voisi päänsä työntää. Oikeastaan tähän "epätoivoon" ei varmaankaan ole sen suurempaa syytä kuin väsymys. Just tänään voisin kirjoittaa kaikkea ilkeän, todenpohjaisen viiltävää norjalaisista ja Norjasta, koska kaikki vaan kyllästyttää. Juhlimme (he juhlivat) viikonloppuna perustuslakipäiväänsä. Juhlastahan kulkee maailmalla sellainen huhu, että se on lasten oma juhlapäivä ja lapset saavat syödä mielinmäärin jäätelöä ja viuhtoa norjanlippujen kanssa upeissa kansallispuvuissaan, tykkien paukkuessa ja kulkueiden värittäessä kaupungin katuja.  Oikeasti: Näillä aikuisilla on ikuinen (kolmen päivän) vappu, joka aloitetaan aamulla ennen kuin silmät aukeaa, shampanjalla. Sitten vedetään se painava, epämukava ja kutittava bunad päälle ja lähdetään kaupungille lompsimaan. Koko päivä laahustetaan ympäri kyliä ja kyllähän se alkaa jossain vai