Tekstit

Kaksi viikkoa muuttoon

Kuva
Kissa ei ollut kovin riemuissaan kun siirrettiin sängyt olohuoneeseen. Sen eka olohuoneyö meni ovienpieliä raapiessa ja kuivanappuloita rouskutellessa. Sängyn siirto oli puhtaasti mukavuusratkaisu. Ruokaryhmän tuoleissa istuessa ja tv:tä katsellessa alkoi jo takapuoli puutua. Sängyn päällä on paljon mukavampi istua/maata ja voi aina välillä vaihtaa asentoa. Nyt on kaikki isoimmat huonekalut ja tavarat myyty. Sängynostajien kanssa sovittiin noudosta vähän myöhemmin, että saamme vielä nukkua ihan oikeassa sängyssä ainakin viikon. Jee! Asunnon kauppa on ollut vähän pitkissä kantimissa, mutta nyt vaikuttaisi, että asiat etenevät. Huomenna on kosteusmittaus ja perjantaina pitäisi tehdä kaupat. Tänään kävimme läheisessä kauppakeskuksessa pesemässä pyykkiä itsepalvelupesulassa, koska oma pesukone on jo myyty. Ajattelin käydä siellä pesemässä myös tuplaleveän untuvapeittomme, koska siellä on isot koneet ja kuivausrummut. Haluaisin peiton mukaani, mutta en ol

Muutto lähenee ja tavarat vähenee

Kuva
Lähtösuunnitelmiin on nyt tullut ryhtiä, koska meillä on tiedossa lähtöpäivä. Se on kolmen viikon päästä. Sitä ennen pitää käyttää kissa eläinlääkärissä ja itse käydä kampaajalla ja apteekissa. Sopimuksia pitää irtisanoa ja tehdä muuttoilmoitus. Vakuutukset, sähkösopimukset, jäsenyydet, paperilaskut.. Tori.fi on auttanut tavaroiden hävityksessä, mutta mitään kunnon hintaahan siellä ei juuri mistään tavarasta saa, joten melkein sama on antaa ukrainalaisille. Olen liittynyt Facebook-ryhmään, jonka kautta kaupunkiin tyhjin käsin saapuneet voivat pyytää tavaroita ja me muut tarjota nurkkiin kertynyttä, itselle tarpeetonta tavaraa. Vapaaehtoiset auttajat ovat hakeneet meiltä tavaraa pariinkin otteeseen. Meillähän ei nyt enää ole autoa ja on tosi hieno homma, että ryhmässä on ihmisiä, jotka käyttävät omaa aikaa ja rahaa (autoa, polttoainetta..) siihen, että tavarat kulkeutuvat niille, jotka niitä tarvitsevat.  Kaupassa käydessä huomaa, että ei kannata ostaa mitään, mikä ei ole syötävää tai m

Paljasjaloin ja kevyin sydämin

Kuva
 Valokuvia karsiessani löysin tämän valokuvan, jossa tv:n päällä nököttää ihana läksiäislahjaksi saamani runotaulu, jonka sain työkavereiltani( Kiitos, Hanna!) Valokuvassa ei ollut muuta merkittävää, joten repäisin tämän kulman talteen. Taulusta hajosi muistaakseni lasi ja sitten koko taulu joutui hävitykseen. Tuo runo on kuitenkin ollut mielessäni silloin tällöin vuosien varrella. Nyt tuo runo tuntuu taas ajankohtaiselta. Samaan teemaan sopii äänikirjana juuri nyt kuuntelussa oleva Helena Kastikaisen Kävele, unohda, rakastu.

Taas on aika karistaa Suomen pölyt jaloistaan- tavarat maailmalle ja kissa kainaloon

Kuva
 Olen lukenut artikkeleita kodeistaan paenneista ukrainalaisista ja siitä, mitä he ovat kiireessä ottaneet mukaansa. Paljoa ei tietenkään ole käsiin jäänyt. Monet ovat ottaneet joitain pieniä esineitä, kuvia, ikoneita, matkamuistoja häämatkalta. Mitä itse ottaisit? Mikä olisi merkityksellistä tai tarpeellista?  Minulle tärkeä taulu. Yhä selvemmin alan ymmärtää, että tavara on vain tavaraa ja muistot ovat muistoja. Joihinkin esineisiin liitän kuitenkin voimakkaita tunteita ja niistä esineistä luopuminen on hankalaa. Toisaalta kun päätöksen on tehnyt- niin antaa mennä. Jotain muuta saa varmasti tilalle. Enpä ole montaakaan tavaraa kaipaillut, vaikka todella paljosta olen luopunut. Vaikeinta, ehkä mahdotonta on luopua muutamasta rakkaasta taulusta ja valokuvista. Onneksi kuvat ovat nykyisin digitaalisia, eivätkä vie tilaa muuttolaatikoista. Olen kuitenkin sen verran dinosauruskaudelta, että paperikuviakin on ollut albumikaupalla. Nimenomaan ollut, ei siis ole enää

Lenkillä

Kuva
  Tavallinen lenkki metsässä. Paitsi, että unohtui käydä veskissä lähtiessä ja rakko ilmoittelee, että olisi aika tyhjennellä poistovesiä. Hyppään ojan yli pehmeään mättäikköön ja etsin tiheän pusikon..ja pissaan. Nousen tarpeiltani ja revin lenkkihousuja ylös kun minulle tulee äkkiä olo, että joku tarkkailee minua. Vasemmalle katsoessani näen  suuren kuusen alla hahmon, joka selvästi heiluu sivuttain. Joku ukko, paitsi aika pieni. Se kääntyy minuun päin ja jään hämmästyneenä tuijottamaan sitä. Se on keskikokoinen ja ruma, likainen ja outo. Sen päästä sojottaa muutama lian jäykistämä pitkä hiussuortuva ja sen silmät välähtää kun se katsoo minua. Jossain pääni sisällä ääni sanoo: Peikko! Sen silmät ovat syvällä kuopissaan ja niiden katse on pistävä ja pahansuopa. Se liikahtaa äkisti minua kohti ja sieppaa maasta kepin ja alkaa heiluttaa sitä vihaisesti ilmassa ikään kuin haluaisi sohaista minua sillä. Samalla sen kurkusta nousee matala murina. Katson inhoten sen teräviä likaisia hampait

Uudessa kodissa. Kesälomaa odotellessa

Kuva
Mustelmia, hikeä ja  kiirettä muuttoauton palautuksen kanssa. Muuttopäivämme aamu oli vesisateinen ja olinkin varutautunut sadevaattein. Iltapäivällä oli pakko kaivaa pakatuista tavaroista shortsit. Sadepilvet olivat kaikonneet ja helle sai hien virtaamaan. Teimme muuton klo 10- 17 välillä, ajaen kolme kuormaa pakettiautolla. Kolme kuormaa! Tulimme 1,5 vuotta sitten yhdellä pienellä pakulla. Tosin talvirenkaat ja polkupyörät tuotiin toisella kerralla. Nytkään polkupyörät eivät mahtuneet kyytiin ja ne piti tuoda muuton jälkeen ajamalla. Olimme saaneet pari päivää aiemmin ihan oikeat, käytettynä ostetut runkopatjat vanhalle asunnolle ja muuttopäivänä kävimme hakemassa sohvan, tietysti myös käytettynä. Uusi/käytetty harmaa sohva istuu meille kuin nyrkki silmään. Kissa tykkää siitä kovasti ja väri on sellainen, kissanharmaa ettei kaikki karvat heti siinä näy. Ikeasta tilasimme uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Vanhat tuolit lähtivät uuteen kotiin. Inhosin niitä. Metalliset ulosp

Ren - Puhdas

Kuva
Eg er godt vasket, ren, tom og nesten gjennomsiktig. Vinden blåser gjennom sjelen, regn spyler alle vev. Solen skinner inn i kroppen og lyser alle tanker. Huden er tynn, men seig. Eg ser langt unna, eg ser alt men føler ingenting, bare fred, taushet. Eg står på beina, sterkt og fast. Eg står på fjellet på den høyeste steinen og inbiller meg at eg kan fly. Eg strekker ut arme ne , puster inn og ut, sakte. Eg elsker dette. Luften er så sur og kald at det svir i lungene. Dette, dette her er livet. Eg er løselig del av en universe, uten noe skyld, skam eller synd. Eg er fri, ren og tom, men så fylt av liv. Eg er som et hus med åppne vinduer. Gardiner rasler i vinden, som silkepapir i alle forskjellige farger.    Olen hyvin pesty,  puhdas, tyhjä, melkein läpinäkyvä. Tuuli puhaltaa läpi sielun, sade huuhtelee kaikki kudokset. Aurinko paistaa sisään kehooni ja valaisee kaikki ajatukset. Iho on ohut, mutta sitkeä Näen kauas, mutta en tunne mitään, vain rauhaa