Den 12. mann

Elokuvaelämys norjaksi, hmm.. Kyllä vaan! Olimme Edda Kinossa katsomassa Den 12. mann nimisen elokuvan. Se kertoo Jan Baalsrudin hurjasta kahden kuukauden pakomatkasta Tromssasta Ruotsiin vuonna 1943. Jan oli yksi kahdestatoista miehestä, joiden oli tarkoitus tehdä sabotaasi saksalaisten hallitsemalla lennonjohtotornille Bardufossiin. Suunnitelma meni kuitenkin sen verran myttyyn, että saksalaiset ottivat vangiksi 11 miestä ja vain Jan pääsi karkuun. Pakomatkasta tuli kuitenkin pitkä, vaarallinen ja kylmä. Jan pakenee hurjissa olosuhteissa Gestapo kintereillään ja jo pakomatkan alussa häntä ammutaan jalkaan. Yhtä varvasta köyhempänä ja likomärkänä pitkän uintimatkan jälkeen hän hakee suojaa paikallisten asukkaiden luota. Hän ei voi kuitenkaan jäädä, koska vaarantaa myös suojelijoidensa hengen. Jan päättää pyrkiä Ruotsiin, jossa olisi turvassa saksalaisilta. Saksalaisjoukkojen yksikön päällikkö Kurt Stages ottaa henkilökohtaiseksi tehtäväkseen varmistaa, ettei yksikään sabotaasia yrittäneistä pääse elävänä pakoon.  Elokuvan on ohjannut Harald Zwart. Pääroolia näyttelee Thomas Gullestad. Elokuva perustuu tositapahtumiin.

Elokuvan traileri

Heikohkolla kielitaidollakin pärjää elokuvissa hyvin. Elokuva oli suurimmaksi osaksi puhuttu ja kokonaan tekstitetty norjaksi, josta uskokaa tai älkää oli huimasti hyötyä. Koin kyllä, että juonessa pysyi hyvin mukana ja ymmärsin tekstityksen avulla lähes kaiken dialogeistakin. Ilman tekstiä olisi ollut melko hankalaa. Hieno ja kannustava kokemus! Hyvä elokuva!

Skudeneshavn

Save the oceans

Retki kauniille Åkran rannalle oli ällistyttävän ihana ja samalla surullinen ja vihastuttava kokemus. Järkyttävää nähdä se roskan määrä, mitä merestä rannoille ajautuu. Vaikkakaan tämä ei ole edes pahimpia paikkoja. Toivottavasti ihmiset, kansakunnat, valtiot, tuottajat, tehtaat ja kansainväliset yhteisöt saavat aikaan yhteisiä pakottavia päätöksiä,  joilla suojataan luontoa ja merta ja sen herkkää eliöyhteisöä ihmisen tuottamalta saasteelta. Anna anteeksi, meri, sillä emme tiedä, mitä teemme!

Tässä suurin osa on luonnon omaa roskaa.

Heinikossa piilottelee muovia

Jätesäkki olisi ollut paras olla mukana. Isoimmat muovijätteet olisivat yksin täyttäneet tavallisen kassin. Rannalla oli muun muassa, tyhjiä pesuainepulloja, juomapulloja, kumikäsineitä, pullonkorkkeja, styroksia, nailonköyden pätkiä, lasten muovileluja, ruokapakkauksia, palasia muovilaatikoista, muovipusseja ja ämpäreitä. Surullista! Ehkä heräämme sitten kun tätä tavaraa alkaa löytyä omalta lautaseltamme, koska sinne se tulee päätymään.

Aiheesta lisää:
https://news.nationalgeographic.com/news/2010/03/100302-new-ocean-trash-garbage-patch/

Juttu suomeksi ja dokumentti  englanniksi ja vähän espanjaksi:
http://www.ekofokus.com/2010/08/atlantilla-valtava-jatepyorre.html

Pesusienen metsästys, kiertoristeykset, sää ja kissakaverit

Vaikka enimmäkseen kotona viihdymmekin niin kyllä sitä kaikenlaista tulee keikkailtua paikallisympyröissä. Tulostamme saakka olemme etsineet pesusientä miehelleni, joka on sellaista tottunut käyttämään peseytymisessä. Sitäpä ei sitten meinannut löytyä. Löysimme kyllä siivoukseen tarkoitettuja hankaussieniä ja auton pesuun tarkoitettuja jättisieniä, kummatkaan eivät kelvanneet. Ei kelvannut myöskään pitkävartinen pesuharja.

Olimme jo kolunneet paikalliset ruokakaupat, Kiwin, Sparin, Jokerin ja Rema 1000, sekä Bilteman. Muistelin, että Jyskissä on ainakin suomessa monenlaisia pesusieniä ja pesukintaita. Sieltä vihdoin löysimme söpön paketin, jossa on kolme erilaista pesuvälinettä. Sellainen vaahtoava höttönen, tavallinen pesusieni ja pesusieni, jonka ympärillä on jonkinlaista narua, ilmeisesti karhennnustarkoituksessa. Nämä oli pakko hyväksyä, jos ei halua pestä selkäänsä siivoukseen tarkoitetulla hankaussienellä. Ilmeisesti norjalaiset eivät pese itseään pesusienellä, koska niitä ei ole missään tarjolla. Tiesin kyllä kotihoidossa työskenneltyäni, että täällä käytetään paljon pesulappua, vaskeklut, joka on yleensä sellainen pikkuinen froteepyyhe, joka kastellaan ja saippuoidaan. Oli kuitenkin yllättävää havaita, että pesusieniä ei tosiaan kovin monessa paikassa ole ollenkaan myynnissä.

Miehekkäät pesuvälineet :D

Sitten liikenteeseen. Kiertoristeykset ovat täällä erittäin yleisiä. Niissä ajaminen vaikuttaa melko pelottavalta, koska kaistoja on enemmän kuin yksi ja vauhti on, varsinkin ruuhka-aikoina, suhteellisen kova. Ympyrään on vaikea päästä ja ulos pääsykin jännittää, vilkkua ei oikein viitsitä käyttää. Itse olen ajatellut ajella ulointa reunaa, mutta en tiedä miten se tulee onnistumaan. Katselin toki säännöt sekä tekstinä, että videoina netistä, mutta vähän kyllä pikkukaupugissa ihmetyttää sen sata kiertoristeystä ja jokapäiväinen ruuhka kahden ja kolmen välillä. Toivottavasti "pikku turkoosi" säilyy lommoitta. Muutenkin tuntuu, että paikalliset menevät joka paikkaan autolla. Sähköautot ovat halvempia käyttää, koska niillä ajaessa ei tarvitse maksaa tiemaksuja. Sähköautoja on paljon ja niille on omat pysäköintipaikat, joissa autoa voi ladata ilmaiseksi. Pysäköinti on täällä yhden sortin kirosana. Siitä varmasti enemmän myöhemmin...

Sää on norjalaisten kestopuheenaihe. Lähipäivinä on jatkuvaa arvailua siitä, tuleeko joulusta valkoinen. Tietysti pohjoisessa ja myös idässä on ollut jo pitkään lunta, mutta joka paikassa sitä ei ole. Ei täällä Haugesundissakaan. Lämpöasteita on ollut reilusti. Vaikka lunta on sadellutkin, niin se on myös yhtä nopeasti sulanut pois. Välillä on todella liukasta ja se on myös puheenaiheena suosittu juttu. "Tänään on tosi liukasta ja kylmää. ", he sanovat. "Tänään on kova tuuli, eikä aurinko paista, todella, todella kylmää".. silloin kun on kaksi astetta pakkasta tai neljä.. Vuoden pimein päivä on jo ohitettu ja on hauska nähdä miten nopeasti alkavat kevään merkit ilmaantua säähän.

Kissamme on kotiutunut hyvin, vaikkakin se koki järkytyksen tässä eräänä iltana. Ikkunan taakse ilmestyi ensin raidallinen pitkäkarvainen ja sitten musta pitkäkarvainen kissa. Musta kissa lymyili puskissa pitkään, eikä suostunut poistumaan paikalta vaikka kävin sitä jo ulkona hätyyttämässä. Sen silmät kiiluivat pimeässä pitkään ja oma kissamme murisi häntä pörrössä ikkunalaudalla. Ikkunoiden ollessa melkein maantasassa kissat pääsevät ihan silmätysten ja siinä sitä sitten pällistellään.
Tänään tuli taas uusi kissa, mutta liekö johtunut päivänvalosta vai yhteisestä kemiasta tämän päiväinen kissavieras ei saanutkaan murinaa osakseen.

God jul!

Muutto Norjaan

Olemme siirtyneet tavararöykkiömme kanssa Haugesundiin. Matka sujui hyvin, vaikkakin oli rasittava. Kaiken tavaran saaminen auton sisuksiin vaikutti jossain vaiheessa täysin mahdottomalta tehtävältä. Usean viikon myyntiponnistelujen päätteeksi jouduimme vielä viemään muutaman lastin tavaraa paikalliseen kierrätyskeskukseen, jotta auton ovet saatiin menemään kiinni. Pikkupakumme oli siitä huolimatta niin täynnä, että seinät pullistelivat. Saimmepa vielä lumisateen lähtöpäiväksi ja siitä kivat ajokelit. Onneksi matkaa Turun satamaan ei ollut kuin noin 70 km. Kissa laatikkoon ja avaimet keittiön pöydälle. Suljimme asunnon oven viimeisen kerran ja lähdimme matkaan.

Koko päivän kestäneen pakkauksen jälkeen, lähtöhetkellä ei vapaudentunnetta tullutkaan vaan armoton päänsärky ja huoli tulevasta. Vasta laivassa pystyin rentoutumaan kun kissakin tuntui viihtyvän hytissä ihan hyvin. Nukkumisesta ei tosin tullut mitään. Herkkäunisena heräilin laivan ääniin ja liikkeeseen. Merenkäyntiä ei juuri ollut kuin ihan sydänyönä avomerellä. Aamulla olimme tunnin etuajassa käytävällä pyrkimässä autokannelle kun hyttiemäntä käännytti meidät vielä toviksi lepäämään.

Toisena matkapäivänä olimme suunnitelleet ajavamme Ruotsin halki Norjan rajalle saakka Töcksforsiin, josta olimme etukäteen varanneet majoituksen. Ruotsin läpi ajettiinkin parilla lyhyellä pysähdyksellä, lähinnä pystykahvia ja vessakäyntejä lukuunottamatta. Töcksforssissa olimme perillä ja yhden aikoihin. Onneksi saimme huoneen heti ja pääsimme lepäämään ja kissakin pääsi "vessaan".

Töcksforssissa kävimme syömässä Joe's dinersissa. Kaupunki selkeästi pyörii Norjan rajan yli käytävän vientikaupan varassa. Reilu tuhat asukasta omassa kunnassa tuskin käyttävät sellaista määrää kaupallisia palveluja kuin täältä löytyi.

 Kunnon lepäilyn jälkeen jatkoimme aamulla matkaa Norjan rajalle, jossa hieman jännitti rajan ylitys. Tullitarkastaja kyseli, mistä tullaan ja mihin ollaan menossa. Autoa ei onneksi jouduttu purkamaan, koska siitä olisi varmasti tullut melkoinen show. Tarkastaja tutki tiivistä kuormaa taskulampun kanssa ja kiinnitti huomiota ainoastaan sarviin, jotka töröttivät muuttokuormasta. Nekin saimme onneksi pitää. Kissaakin vilkaisi ja passit tarkasti. Helpotuksen huokaus ja matka jatkui. Ajelimme talvikelissä navigaattorin ohjein ja pysähdyimme lähinnä kuskin vaihtoihin, kahville ja vessaan. Kelin suhteen haastavimmat olosuhteet olivat Haukelissa, missä tie oli paikoin jäässä ja lunta ihan reilusti.  Matkantekoa hidasti myös osuudet, joilla nopeusrajoitus oli jopa vain 40 km/h. Hämärän laskeutuessa lumiset jylhät maisemat olivat uskomattoman kauniit.

Lasketellesamme alas vuorilta pysähdyimme ihailemaan maisemia ja kissakin pääsi ulos. Tuuli oli raaka ja otin kylmästä tutisevan kissan takkini suojiin. Illan hämärtyessä pimeydeksi piti alkaa metsästää seuraavaa yöpaikkaa. Onneksi saimmekin varauksen tehtyä soittamalla netissä täydeksi ilmoitettuun kestikievariin. Se sijaitsee noin parin kilometrin päässä Haugesundin keskustasta ja toimi meille hyvänä kiintopisteenä asunnonetsintää silmällä pitäen.

Vihdoin kotiin. Käytyämme katsomassa kolmea asuntoa, valitsimme kellarihuoneiston, joka sijaitsee lähellä kestikievaria. Sovimme vuokraajan kanssa muutosta jo seuraavaksi päiväksi ja pääsimme muuttopuuhiin iltapäivällä.  Kissa oli kahden kestikievarissa vietetyn yön jälkeen lievästi ilmaistuna vastentahtoinen siirtymään kuljetuskoppaansa. Sille alkoi matkanteko jo riittää ja se sähisi ja raapi sängyn alla, vaikka ei yleensä milloinkaan käyttäydy huonosti.

Auton purku kävi tosi nopeasti ehkä 10-15 min. Tavaroiden purku laatikoista kesti pidempään, mutta kaikki oli paikoillaan ennen iltaa. Lämpöä saimme odotella seuraavaan päivään. Kylmänä olleen asuntomme makuuhuone tuntui vielä illallakin jääkaapilta, joten siirsimme patjat ensimmäiseksi yöksi lämpimäämpään paikkaan keittiön lattialle. Nykyisin meillä on jo ihan lämmintä ja kisu viihtyy asunnon ikkunoilla maisemia tarkkaillen.

Lähdössä

Yksi suurimmista haaveistani on toteutumassa. Muutan ulkomaille. Ensi viikolla. Muuttokuorman minimaalisen koon vuoksi olen joutunut luopumaan suurimmasta osasta tavaroistani. Luopuminen on helppoa, eroon pääseminen vaikeampaa. Paikallinen facebook-kirppis on ollut nopein ja tehokkain. Roskiin olen heittänyt vain sellaista, mitä ei voi kierrättää, on ollut  likaista, rikki tai muuten käyttökelvotonta. Olen lahjoittanut, myynyt halvalla ja tuputtanut sisarille. Muuttokuorma on koepakattu huoneen nurkkaan. Joka laatikko ja kori on tutkittu uudelleen ja uudelleen, vieläkö jotain jää pois, vieläkö jotain mahtuu.

Koulusta on otettu yhteyttä ja kyselty muutamia vaihtoon liittyviä papereita sekä onko meillä jo asunnosta tietoa. Tarkistuslistat on ruksittu ja valmistelut tehty. Olemme olleet yhteydessä muutamiin asunnonvuokraajiin ja sopineet tulostamme ja sopineet alustavasti menevämme katsomaan asuntoja. Stipendirahat ovat tulleet tilille. Laivaliput varattu, sekä ensimmäinen yöpyminen Ruotsin puolella lähellä Norjan rajaa. Toivomme vain, ettei merenkäynti olisi hirvittävän kovaa tai keli kovin liukas.

Kohta on köydet irti ja seikkailu voi alkaa. 

Huonekalut vähissä.