Uudessa kodissa. Kesälomaa odotellessa

Mustelmia, hikeä ja  kiirettä muuttoauton palautuksen kanssa. Muuttopäivämme aamu oli vesisateinen ja olinkin varutautunut sadevaattein. Iltapäivällä oli pakko kaivaa pakatuista tavaroista shortsit. Sadepilvet olivat kaikonneet ja helle sai hien virtaamaan. Teimme muuton klo 10- 17 välillä, ajaen kolme kuormaa pakettiautolla. Kolme kuormaa! Tulimme 1,5 vuotta sitten yhdellä pienellä pakulla. Tosin talvirenkaat ja polkupyörät tuotiin toisella kerralla. Nytkään polkupyörät eivät mahtuneet kyytiin ja ne piti tuoda muuton jälkeen ajamalla.

Olimme saaneet pari päivää aiemmin ihan oikeat, käytettynä ostetut runkopatjat vanhalle asunnolle ja muuttopäivänä kävimme hakemassa sohvan, tietysti myös käytettynä. Uusi/käytetty harmaa sohva istuu meille kuin nyrkki silmään. Kissa tykkää siitä kovasti ja väri on sellainen, kissanharmaa ettei kaikki karvat heti siinä näy. Ikeasta tilasimme uudet tuolit ruokapöydän ympärille. Vanhat tuolit lähtivät uuteen kotiin. Inhosin niitä. Metalliset ulospäin sojottavat jalat, natiseva istuin ja tavattomat huonosti takalistolle sopiva istuma-asento. Toivottavasti uusi omistaja tykkää niistä enemmän.

Joitain huonekaluja aiomme hankkia lisää/vaihtaa. Ilmaisena saatu notkuva tv-taso vaihdetaan parempaan ja keittiöön on tilattu pieni laatikosto, jonka päälle voi jättää tavarat käsistään kotiin tullessaan. Laatikostossa on myös vähän lisätilaa keittiön nurkkiin jääneille, purkamattomille tavaroille. Uusi tv-taso syö toivottavasti sisäänsä paperitavarat, toimistotarvikkeet ja kirjat.

Uusi koti on kaunis, toimiva, tilava. Ikkunat olohuoneessa ja makuuhuoneessa ovat kaupunginlahdelle päin. Ohi lipuvat kaikki Bergeniin saapuvat laivat ja veneet. Vastarannalla häämöttää keskusta, Fløyen, Breiviken ja vuoret.

Naapurit: Alakerrassa asuu iäkäs mies, jonka tv pauhaa yötä päivää radiokanavalla. Havahduin NRK P2 Arts kanavaan tänä aamuna kello 6. Yläkerrassa asuu ruotsalais-saksalainen pariskunta. Yläkerran väestä olen kuullut vain vaimeaa askelääntä. Luulisi, että tällä porukalla ei ihan joka viikonloppu olisi huutobileitä. Vanhan ukon radionkin kestän, luulisin. Toivottavasti äänentasossa, etenkin öisin, olisi neuvottelun varaa.

Kiikarin läpi otettu kuva risteilyaluksesta

Tall ships race laivoja poistumassa Bergenistä

Meillä on takka ja ilmalämpöpumppu. Meillä on astianpesukone. Meillä on varasto ja kolme vaatekaappia. Meillä on kattolamput. Ihan luksusta!  

Meidän kesälomasuunnitelmat olivat vähällä mennä kokonaan uusiksi kun saimme viestin, että auto, jolla meidän piti lähteä matkaan, olikin hajonnut. Jouduimme pika-pikaa etsimään uuden vuokra-auton ja päivittämään auton tiedot lauttamatkoille. Meidän nostalginen Westfalia-seikkailu vaihtui sittenkin tylsään McLouis-matkailuun.

Lomaa tässä jo kovasti kaivataankin. Töissä olen tehnyt putkeen monta vastuusairaanhoitajan vuoroa kahdella osastolla yhtä aikaa ja näitä vuoroja jatkuu vielä ensi kuun puolellekin. Hankalaa tässä on akuutit tilanteet, itselle vieraat potilaat ja jatkuva kiire. Toisaalta olen kokenut myös onnistumisen iloa, vaikka usein myös riittämättömyyden tunnetta. Epämukavvusalueella siis ollaan, joskin vain tilapäisesti. Kesälomakauden jälkeen saattaa oma osasto tuntuakin melko tylsältä ja tappavan tasaiselta.

Ren - Puhdas

Eg er godt vasket, ren, tom og nesten gjennomsiktig. Vinden blåser gjennom sjelen, regn spyler alle vev. Solen skinner inn i kroppen og lyser alle tanker. Huden er tynn, men seig.

Eg ser langt unna, eg ser alt men føler ingenting, bare fred, taushet. Eg står på beina, sterkt og fast. Eg står på fjellet på den høyeste steinen og inbiller meg at eg kan fly. Eg strekker ut armene, puster inn og ut, sakte. Eg elsker dette. Luften er så sur og kald at det svir i lungene.

Dette, dette her er livet. Eg er løselig del av en universe, uten noe skyld, skam eller synd. Eg er fri, ren og tom, men så fylt av liv.

Eg er som et hus med åppne vinduer. Gardiner rasler i vinden, som silkepapir i alle forskjellige farger. 

 

Olen hyvin pesty,  puhdas, tyhjä, melkein läpinäkyvä. Tuuli puhaltaa läpi sielun, sade huuhtelee kaikki kudokset. Aurinko paistaa sisään kehooni ja valaisee kaikki ajatukset. Iho on ohut, mutta sitkeä

Näen kauas, mutta en tunne mitään, vain rauhaa ja hiljaisuutta. Seison jaloillani, vahvasti ja tukevasti. Seison vuorella, korkeimmalla kivellä ja kuvittelen, että osaan lentää. Levitän käteni ja hengitän sisään ja ulos, hitaasti. Rakastan tätä. Ilma on niin kirpeää ja kylmää, että keuhkoissa kirvelee. 

Tämä, tämä on elämää. Olen liukoinen osa universumia, ilman syyllisyyttä, häpeää tai syntiä. Olen vapaa, puhdas ja tyhjä, mutta täynnä elämää. 

Olen kuin talo, avoimin ikkunoin. Verhot  kahisevat tuulessa kuin silkkipaperi kaikissa eri väreissään. 

Muistisairaiden hoitoa Norjassa

Olen nyt työskennellyt yli vuoden Norjassa hoitotyössä sekä kotihoidossa, että hoivakodissa. Tällä hetkellä työskentelen dementiaosastolla kunnallisessa hoivakodissa. Työ on pääasiassa samanlaista päivärutiinissa ahertamista kuin Suomessakin. Muistisairaiden hoidossa on kuitenkin yksi merkittävä ero. Suurin osa hoivapaikoista kuuluvat kategoriaan: Suojattu yksikkö tai mitekä tuo nyt kääntyisikään suomenkielelle. Ajatus on kuitenkin se, että yksikkö ei ole suljettu. Suomessahan lähes kaikki dementiayksiköt ovat suljettuja. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea laki. Norjan laki on tiukempi sen suhteen voidaanko potilas/asukas sulkea lukkojen taakse vai ei. Vastaus on useimmiten: "Ei". Käytännössä  asukkaan on kuitenkin todella vaikea päästä vapaasti pois tai ulos yksiköstä. Mahdollista se kuitenkin on ja sitä tapahtuu.

Työpaikkani läheisyydessä kulkee vilkasliikenteinen moottoritie, josta on haettu karkureita useammankin kerran. Tämä "avoimet ovet"- ajatus on jokseenkin absurdi. Periaatteessa siis ovet ovat lukittuja, mutta aivan kaikkia ovia ei saa lukita. Jos asukas on tarpeeksi terävä-älyinen ja sinnikäs, hän löytää oven, josta on vapaa kulku ulos. Monella asukkaista on kaulassa tai ranteessa kannettava hälytin, joka antaa hälytyksen jos asukas kulkee ulos ovesta, mutta tähänkin tarvitaan lupa ja omaisten suostumus. Kaikki asukkaat eivät pidä hälytintä tai ottavat sen pois/hukkaavat sen.

Muistisairaille, usein levottomille ja ahdistuneille asukkaille siis ikään kuin tarjotaan  mahdollisuus päästä karkuun. Vaikka en pidä sähkölukoin suojattuja suomalaisia hoivakoteja ihanteellisena ratkaisuna, tuntuu tämä norjalainen vaihtoehto vähintäänkin yhtä pöljältä.

Toinen ero suomen käytäntöihin on melko ehdoton norjalainen tulkinta pakkokeinojen käyttämisestä. Pakoksi lasketaan muun muassa pesu- ja hoivatilanteissa (esim. käsistä) kiinnipitäminen, paikalta poistumista estävä fyysinen estäminen, esimerkiksi oviaukossa seisominen ja kulun estäminen, sängynlaitojen käyttäminen yms. Pakkokeinoiksi lasketaan myös hoitotilanteita edeltävän rauhoittavan lääkityksen käyttäminen.

Pakkoa  saa käyttää vain jos siihen on lääkärin lupa. Se edellyttää aina, että potilaan terveys ja turvallisuus on uhattuna, ellei hoitotoimenpidettä tai esim. pesua suoriteta. Esimerkiksi kerrottakoon, että asukas saa siis istua yhteisessä ruokapöydässä ulosteet housussa ja pahalta haisten jos se ei uhkaa akuutisti hänen terveyttään. Terveyttä uhkaavaksi tilanteeksi voisi laskea vaikkapa suuri infektiovaara, jos asukkaalla vaikkapa olisi painehaava takamuksessa. Pelkkä ruokottomuus, lika ja haju eivät siis riitä pakkokeinojen käytön oikeutukseksi.

Olemme usein työpaikalla pohtineet tätä ongelmaa myös eettiseltä kannalta. Missä menee raja asukkaan itsemäärämisoikeuden ja toisaalta arvokkuuden ja ihmisarvon kunnioittamisen välillä. Tästä esimerkkinä on ollut tilanne, jossa hoitoa ja pesua vastustava asukas ja hänen omaisensa liikkuvat yhdessä julkisilla paikoilla. Asukas ulkoilee likaisena ja haisevana. Onko se ihmisarvoista? Omaisten ja hoitajien  mielestä ei ole, mutta lääkäri ei voi auttaa, koska tästä ei ole haittaa asukkaan terveydelle tai turvallisuudelle.

Toivoisitko vastaavassa tilanteessa, että sinua pestäisiin pienellä pakolla edes kerran viikossa vai haluasitko haista? Voisiko potilas/asukas itse määrätä tästä asiasta etukäteen hoitotestamentissa? Itse ainakin haluaisin, että minut pestäisiin, vaikka hangoittelisin vastaan. Mieluusti voisin ottaa myös lyhytvaikutteisen rauhoittavan lääkityksen ennen pesua jos hoitajani arvioisivat, että siitä olisi minulle apua.

Toiveet kannattaa kirjoittaa ylös

Lähes kaikki edellisessä postauksessa asuntoa koskevat toiveeni kävivät toteen. Toimitusaikakin oli aika nopea. En olisi uskonut! Kiitos!

 Asunto on lähempänä työpaikkaani, siinä on enemmän tilaa ja säilytystilaa, se on kerroksissa(= ei kellarissa), siinä on normaalikorkuiset huoneet ja näköalat vuonolle ja takka löytyy, vuokra on kohtuullinen, naapureita on ainakin vähemmän ja luulisin, että ne ovat hiljaisempia kuin lauma opiskelijoita, asunnosta on kauppakeskukseen 350 metriä ja bussipysäkille saman verran. Jääkaapista puuttuu pakastin ja pesukone on kolmen asunnon yhteinen. Meillä on käytössä myös kuivausrumpu. Pakastinkaapille on runsaasti tilaa keittiössä. Piha on yhteinen ja vapaassa käytössä.

Näin jokin aika sitten unen, jossa minulle annettiin ohje piirtää unelmat paperille ja olla tarkka yksityiskohtien kanssa. Mietin asiaa ja ajattelin, että piirtäminen on vaikeaa ja hidasta. On ehkä parempi kirjoittaa auki, mitä haluaa, niin isoissa kuin pienissäkin asioissa. Bucket list ei ole ollenkaan hullumpi asia.

Bucket listallani lukee, että haluan asua asuntoautossa/vaunussa/tinyhousessa. No, en nyt ihan asumaan pääse, mutta matkustamaan hyvinkin todennäköisesti kahdeksi viikoksi elokuussa. Olemme aikeissa vuokrata legendaarisen Westfalian ja ajaa sillä Suomeen ja takaisin. #vanlife

En tiedä onko se sitten niin kiiltokuvamaista. Saadaanko otettua auringonlaskukuvia, jossa teepannu hitaasti höyrystää kuvan laidassa ja tilkkutäkin alta näkyy kahdet paljaat varpaat vasten vuononrantamaisemaa. Toivotaan vaan, että se volkkari pysyy kasassa ja kissa kyydissä koko reissun.

https://uploads.carandclassic.co.uk/uploads/cars/volkswagen/8918462.jpg

Omaa paikkaa etsimässä

Olemme todennäköisesti muuttamassa (taas) elokuun alussa. Tosin huomasimme, että kaikki muutkin asukkaat tästä talosta ovat muuttamassa ulos samaan aikaan. Hetken mietimme, että muutammeko sittenkään pois. Toisaalta, ei tämän talon äänieristys siitä parane, vaikka saisimme uudet naapurit. Elämä kahden opiskelijakollektiivin välissä on toisinaan aika levotonta. Yläkerrassa on neljän makuuhuoneen ja alakerrassa kolmen makuuhuoneen kollektiivi. 

 Olemme jo muutaman kuukauden seurailleet vuokramarkkinoille tulevia asuntoja ja käyneet kävelemässä ja katsastamassa taloja. Toiveena olisi, että talo olisi rauhallinen. Se saisi sijaita keskustan tuntumassa tai hieman työpaikkani suuntaan, mutta joka tapauksessa hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeä juttu, jotta voimme jatkaa autotonta elämää.

Pidän ehdottomana vaatimuksena sitä, että asunnossa on erillinen makuuhuone. Teen kuitenkin vuorotyötä ja uni on silloin tärkeä juttu. Kun on aikaisia aamuherätyksiä on myös kiva antaa puolison nukkua ja vetää ovi kiinni perässään.  Minulla on myös monia "olisi kiva"-ominaisuuksia, joita asunnolta toivon: Edullinen vuokra, asunto kerroksissa, normaalikorkuiset huoneet, ikkunanäkymät merelle, takka, parveke tai piha, varastotilaa tai kaappitilaa, oma pesukone, jääkaappi pakastimella, vähän naapureita tai tosi hiljaiset naapurit..tai vaihtoehtoisesti tosi hyvät äänieristeet. Tilaa olisi hyvä olla vähintään saman verran kuin nykyisessä asunnossa (30 m2). Kiva olisi vielä jos ruokakauppa olisi jossain melko lähellä.

Nyt kun nämä toiveet tuli tähän kirjattua niin nyt sitten vaan odotellaan, että universumi täyttää mun toiveet, heh!

Those happy days

Tiedättehän.. tai ehkä ette.. Päivistä, jolloin miettii onko missään mitään järkeä. Tuntuu, että pitäisi vaan etsiä se puska tai hiekkakasa, johon voisi päänsä työntää. Oikeastaan tähän "epätoivoon" ei varmaankaan ole sen suurempaa syytä kuin väsymys. Just tänään voisin kirjoittaa kaikkea ilkeän, todenpohjaisen viiltävää norjalaisista ja Norjasta, koska kaikki vaan kyllästyttää. Juhlimme (he juhlivat) viikonloppuna perustuslakipäiväänsä. Juhlastahan kulkee maailmalla sellainen huhu, että se on lasten oma juhlapäivä ja lapset saavat syödä mielinmäärin jäätelöä ja viuhtoa norjanlippujen kanssa upeissa kansallispuvuissaan, tykkien paukkuessa ja kulkueiden värittäessä kaupungin katuja.

 Oikeasti: Näillä aikuisilla on ikuinen (kolmen päivän) vappu, joka aloitetaan aamulla ennen kuin silmät aukeaa, shampanjalla. Sitten vedetään se painava, epämukava ja kutittava bunad päälle ja lähdetään kaupungille lompsimaan. Koko päivä laahustetaan ympäri kyliä ja kyllähän se alkaa jossain vaiheessa janottaa. Koko kylä on autoilta suljettu ja hyvä niin koska ajokuntoisia on loppupäivästä melko vähän. Bussit kulkevat, silloin kuin kulkevat ja ovat todella täynnä.

Olin itse töissä 17. päivä, joka on siis itse juhlapäivä ja kaksi sen jälkeistä päivää. Yöllä joskun kahden korvilla sain kuunnella takapihalta naapurin epävireistä lauluesitystä. Aamulla 18. päivä kello seitsemän tienoissa oli bussipysäkit kuin hävityksen jäljiltä, täynnä roskaa ja rikottuja pulloja. Kadut oli kukitettu oksennusroiskeilla ja pikaruokakääreillä. Kaduilla hoiperteli muutama tyyppi vielä hyvässä juhlakunnossa.  Sama meno kaupungilla jatkui sitten vielä seuraavanakin päivänä. Norjalaisethan sanovat vain, että pitää nauttia kun siihen on mahdollisuus. Vi må kose oss! Sen voisi kääntää monesti ryyppäämiseksi. Vi koste oss så mye.. eli olimme umpikännissä..
Juurihan vähän aika sitten oli toinen kosefest eli pääsiäinen. Silloihan "vi koste oss på hytta". Eli vedettiin viikon perseet mökillä.

Norjalaiset sanovat usein, että suomalaisethan ryyppäävät  paljon enemmän kuin norjalaiset. Voipa tämä tilastollisesti pitää paikaansa. Kuitenkin koen, että täällä "nautitaan"  yhtä usein ja vieläpä vapautuneesti ja sehän suomalaista kismittää.

Bergenissä on kevät

Bergenissä on lämpöennätyksiä jo tehty tänä keväänä. Nyt kun vielä eletään helmikuuta ovat lämpötilat olleet enemmänkin huhtikuisia. Minullehan se sopii! En toivo yhtään lisää lumisateita, mutta täytyyhän sitä henkisesti valmistautua siihen, että takapakkiakin voi tulla.
 
Edellispäivänä kävimme ystävien kanssa kävelemässä Gamle Bergenissä. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, enemminkin tyypillinen Bergensää; tihkusadetta ja sumua.

Vietimme myös pienimuotoiset syntymäpäivät ja lisää juhlintaa on tulossa, mutta matkailun merkeissä. Lomatoiveeni meni läpi ja lähdemme kolmeksi viikoksi Italiaan vajaan kuukauden päästä. Reissusta tulee road tripin, reilaamisen ja lentomatkojen yhdistelmä. Tällä hetkellä on varattu vasta meno-ja paluulennot Bergenistä Milanoon ja Roomasta takaisin tänne kotikonnuille. Kaikki siinä välissä on vielä suunnitteluasteella. Jännittävää!

Ystäväni sitoma kimppu <3

Tähän kevääseen liitttyy myös vähän haikeita tunnelmia, kun ystävät, joihin olen täällä tutustunut, ovat nyt lähdössä kotiin Suomeen ja sen jälkeen varmaankin muualle Norjaan töihin. Toisaalta on myös mahdollista, että he palaavat tänne Bergeniin, mutta tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Omastakaan tulevaisuudesta ei ole niin varmaa, missä se tapahtuu..Mutta kevään ja kesän varmasti koemme vielä täällä... ja Italiassa! Ihanaa kevättä ihmiset!

Bergen-Ålesund. Varoitus: Sisältää muutaman kuvan vuorista ja vuonoista.

 Vuokrasimme auton ja ajoimme Bergenistä Ålesundiin. Menomatkalla meitä suosi mahtava aurinkoinen sää, joka iltaa kohden vaihtui upeaan iltaruskoon. Ajoaika ilman pysähtelyäkin oli noin 7,5-8  tuntia. Ajettiin tuo matka 8 tuntiin ja 40 minuuttiin kuvaustaukojen kanssa.  Keli oli hyvä, ei juuri jäätä eikä lunta tiellä. Menomatkalla menimme neljällä lautalla, joista ensimmäinen oli Oppedal-Lavik, sitten Anda-Lote, Folkestad-Volda ja viimeiseksi Festøya-Solavågen. Lautat maksavat noin 120-150 nok (auto, kuski ja yksi matkustaja) Lautoille voi ajaa suoraan sisään kun sieltä vinkkaillaan ja maksu suoritetaan sitten lautalla. Maksuna käy käteinen tai kortti. Jos autossa on autopass-lukulaite voi joillain lautoilla ajaa autopass-puomille ja maksu menee automaattisesti. Lauttoja menee aika usein ja meille kävi ainakin sellainen tuuri, ettei tarvinnut juuri yhtään odotella. Ylitykset kestävät noin parikymmentä minuuttia kukin.

.

Illan pimennyttyä saavuimme Ålesundiin ja suuntasimme suoraan hotellille. Hotelli Thon on ihan keskustassa ja ruokapaikoista ei ollut pulaa. Valitsimme Lyst Restaurantin.

Siitä suuntasimme vielä Milk drinkkibaariin, jonka ikkunasta on näkymä tässä alla. Baari oli muuten kiva ja viihtyistä, mutta baaritiskin takana vilkkui ärsyttävät sinivihreät kirkkaat valot. En käsitä miten kukaan suostuu työskentelemään vilkkuvalojen alla. Yäk!

 Hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen aamu ei valjennut ihan niin kirkkaana kuin olisimme toivoneet. Alla punainen vuokra-automme hautautuneena lumeen..

Päätimme kuitenkin lähteä kaupungin kaduille. Pakkasimme kamat autoon ja ajoimme pikkupätkän hotellilta ja jätimme auton parkkiin ja lähdimme tarpomaan lumessa.

Sitten kun olimme muuttuneet lumiukoiksi päätimme hypätä takaisin autoon ja  ajaa akvaariolle.

 Tämä veijari leikki lasten kanssa, jotka heittelivät altaaseen lumikokkareita. Saukko syöksyi hakemaan veteen heitettyjä nokareita ja nappasi ne suuhunsa. Sitten kun lapset lähtivät altaalta se nousi takajaloilleen ja katseli haikeana lasten perään: Sinne menivät leikkikaverit.

Kun tulimme akvaariolta ulos olikin ilma vähän selkeytynyt ja päätimme ajaa vielä ylös kaupungin näköalapaikalle, Byrampenille.

  Ylhäällä on näköalaravintola, joka oli kiinni. Ravintolan terassi oli avoinna ja sieltä oli hienot näköalat. Kaupungin toisella laidalla oli paksu sumu ja pilvinen taivas, melkeinpä uhkaavan tummanharmaa.

 Byramppenille olisi päässyt myös portaita, joita ei kyllä oltu puhdistettu lumesta tai jäästä. Näytti aika jäätävältä menolta. Onneksi tultiin autolla ylös. Tietäkään ei oltu kyllä aurattu, mutta ylös päästiin. Alla kuvassa näkyy kävelijöitä portailla.

.

Takaisin alas näköalapaikalta ja kohti kotia. Paluureitti olisi ollut mukava tehdä vähän eri paikasta Geirangerin kautta, mutta valitettavasti tie siellä on talviaikaan suljettu. Käyttämillämme reiteillä oli myös lyhyiltä pysähdyksiä ja hidasteita tunneli- ja tietöiden vuoksi. Tieolosuhteiden tarkastukseen kannattaa ehdottomasti käyttää Vegvesen.no- sivustoa, josta näkee keliolosuhteiden lisäksi, mahdolliset sulut, maa- ja lumivyöryjen vaaran, sekä tietyöt ja arviot pysähdysten kestosta ja ajoista.

 Paluumatkalla saatiin vähemmän kuvia, koska lähdimme takaisin vasta iltapäivällä ja pimeä tuli nopeammin. Ajo oli siis enimmäkseen pimeällä ajamista. Yhteen kohtaan tielle tuuli tuiskutti lunta, muuten oli hyvät keliolosuhteet. Paluureitti sisälsi vähemmän lauttoja, mutta oli vähän pidempi ja kulki Fyrden ja Grodåsen kautta. Ålesund näyttäytyi kylmempänä ja lumisempana kuin kotikaupunkimme Bergen. Onhan se myös paljon pienempi kaupunki, joten nähtävää ei ihan hirveästi ole. Kaunis paikka, johon voisi ajatella palaavansa kesäkaudella. Tämä oli vain pintaraapaisu. Tällä reissulla saimme kuitenkin yliannostus ihania maisemia!