Melankolia

Karmean flunssan jälkimainingeissa ja ankean kotiinpalun seuraksena poden pahaa melankolista kautta. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta koen asioiden polkevan paikallaan, vaikka kuinka yritän niitä vauhdittaa. On kuin polkisi kaulaa myöten jäähtyneessä puurossa. Aurinkoa ei näy. Ulkona ei tee mieli olla kuin roskalaatikolle, postilaatikolle tai autoon asti. Pelkkä polttopuiden noutaminen puuvarastosta tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Ärsyttää, väsyttää, masentaa eikä millään tunnu olevan juuri mitään merkitystä.

Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä vähän niin kuin hieronta-asiakasta silmälläpitäen. Vähän ennen H-hetkeä huomasin häneltä tekstiviestin, että hän olikin sairastunut. Toisaalta olin huojentunut, koska olen itsekin vielä puolikuntoinen ja hoito vaatii kuitenkin reilun kahden tunnin puristuksen. Toisaalta, vajosin takaisin mitääntekemättömyyteeni. Pyh, mitäpä tässä! Olin kuitenkin hyvilläni, että sain vähän siivottua.

Olemme selanneet netistä (ainakin) sata asuntoa Espanjan Costa Blancalta. Joistakin kohteista olemme kysyneet sähköpostilla tarkempia tietoja. Ei ole vielä vastattu. Tähän liittyen olen yrittänyt ottaa selvää miten voisin nopeuttaa opintojeni etenemistä ja sehän se vasta vaikeaa tuntuu olevan..Plääh!

Näin Huopalinnun blogissa ihania esikoita ja sydän oikein läikähti. Ihania, mun synttärikukkia! Pitäiskö lähteä markettiin hakemaan esikoita.. jos vaikka pääsis tästä melankoliasta.

Stalkkeri

Naapurin kissa stalkkaamassa meidän olohuoneen ikkunan takana. Meidän Nipsu sai hepulin kun näki kaverin puussa.