Melankolia
Karmean flunssan jälkimainingeissa ja ankean kotiinpalun seuraksena poden pahaa melankolista kautta. Periaatteessa kaikki on hyvin, mutta koen asioiden polkevan paikallaan, vaikka kuinka yritän niitä vauhdittaa. On kuin polkisi kaulaa myöten jäähtyneessä puurossa. Aurinkoa ei näy. Ulkona ei tee mieli olla kuin roskalaatikolle, postilaatikolle tai autoon asti. Pelkkä polttopuiden noutaminen puuvarastosta tuntuu liian suurelta ponnistukselta. Ärsyttää, väsyttää, masentaa eikä millään tunnu olevan juuri mitään merkitystä. Siivoilin ja sytyttelin kynttilöitä vähän niin kuin hieronta-asiakasta silmälläpitäen. Vähän ennen H-hetkeä huomasin häneltä tekstiviestin, että hän olikin sairastunut. Toisaalta olin huojentunut, koska olen itsekin vielä puolikuntoinen ja hoito vaatii kuitenkin reilun kahden tunnin puristuksen. Toisaalta, vajosin takaisin mitääntekemättömyyteeni. Pyh, mitäpä tässä! Olin kuitenkin hyvilläni, että sain vähän siivottua. Olemme selanneet netistä (ainakin) sata asuntoa
