Positiivisesta palautteesta työpaikalla

Suomalaiset ovat tunnetusti huonoja kehumaan ja vaivaantuneita kehujen vastaanottamisessa. Ylistystä tulee ani harvoin, kiitosta ja kehuja sentään joskus. Työkavereiden kesken tulee liian harvoin sanottua, että hyvin meni, kiitos päivästä tai muutakaan positiivista. Joskus vapaiden jälkeen työpari tuli töihin tietämättä kenen kanssa on iltavuorossa ja sanoi sitten, että vähän jännitti, mutta onneksi se olit sinä. Olin ajatellut vähän samoin ja sanoinkin sen. Mukava kehu, vaikka ei kovin ihmeellinen juttu. Voisihan sen useamminkin sanoa. "Kiva tehdä töitä sun kanssa." tai "Sun kanssa hommat sujuu."

Yhden iltavuoron alussa eräs asukas sanoi minut nähdessään: "Ilta pelastettu!" Voiko parempaa palautetta saada? Joskus sellaisina päivinä, kiireenkin keskellä ajattelen, että onpa kiva työpaikka, oikeastaan tosi mukavaa työtä. Ja sitten seuraavana päivänä noroviruksen jyllätessä voi ajatella jotain ihan muuta..

Hyvän palautteen antaminen on taitolaji. Liika on teennäistä ja falskia, mutta mikä sitten on sopivasti? Joskus pyysin itseäni fiksumpaa apua puhelimella toiselta osastolta ja luurin toisessa päässä oltiin kovasti kehujen lumoissa.  Apua sain ja kiitoksen hyvästä mielestä. Yksi hyvä tapa kehua on kysyä: Miten ihmeessä teet tuon noin näppärästi/nopeasti/hienosti? Arvostuksen osoittaminen, kokemuksen kunnioittaminen ja kiinnostus kollegan työtavasta voi jo sinällään olla hyvää palautetta.

Henkilökohtainen palaute on aina vielä syvemmälle menevää. Siinä piilee vaara yliampumisesta. Jos aina kehut työkaverin kampausta, ulkonäköä, vaatetusta tai muuta siihen liittyvää, vaikuttaa se kovin nuoleskelevalta. Luonteenpiirteitä tai käytöstä kehuessa on jo vähän turvallisemmalla pohjalla. Toiminnasta saatu palautekin voi sisältää henkilökohtaisen kehun. Tärkeää on muistaa, että saatu palaute muokkaa palautteen saajan kuvaa itsestään ja  hänen toiminnastaan. Aina näin ei tietysti käy. Muistan tilanteen, jossa yritin kovasti kehua ja kannustaa työkaveriani. Hän väitti koko ajan vastaan, sanoen, ettei hänestä ole mihinkään. Väittelimme jonkun aikaa asiasta ja minusta tilanne oli aika hassu.

Ja lopuksi: Facebookista luin jotain sen tyylistä, että vaikka uskot itseesi, voit silti olla ihan paska. Eli se siitä palautteesta sitten!

Sairaanhoitajaopiskelija harjoittelee

Tänään alkoi harjoittelu sisätautiosastolla. Eka päivä oli tietysti ihan lämmittelyä. Vielä ei tiedä, mitä tältä oikein odottaisi, mutta uutta tietysti pitäisi oppia paljon. Tämän viiden viikon harjoittelun perään on toinen viiden viikon jakso kirurgisella osastolla, vieraalla paikkakunnalla. En tiedä vielä missä asun siellä vai ajelenko joka päivä sisareni luokse 50 kilometriä yhteen suuntaan. Kaipaan tietysti viikot miestäni ja kissaani.

Harjoittelussa pitää taas olla suuna-päänä joka paikassa, kyselemässä ja valmiina jokaiseen uuteen hommaan, halusi tai ei. Tämä on eräänlainen kymmenen viikon vierailu epämukavuusalueella. Huomenna aukeaa myös ensi syksyn harjoittelupaikat mielenterveys- ja päihetyön harjoitteluun. Illalla pitää käydä netissä niitä kärkkymässä.

Tänään alkanut harjoittelupaikka on minulle tutun tuntuinen, koska olen tehnyt samassa talossa melkein identtisellä osastolla toisen harjoittelun. Toki jokaisella osastolla on omat tapansa, mutta talo, tilat ja päivärutiinit ovat samanlaisia molemmilla osastoilla.

Tämä kevät tässä menee varmasti nopeasti ja kesätöitäkin on jo luvassa. Edelleen vielä jännitän saanko kesän alkuun työtarjouksen ulkomaille. Vaihto Norjaan on varmistunut ensi vuoden alkuun. Silloin viimeistään pääsen kokeilemaan ruotsin ja norjan taitojani..toki harjoitteluvaihdossa saa käyttää myös englantia.

Jollakin kummallisella tavalla olen tyytymätön tilanteeseeni. Aavistelen, että se liittyy ylisuuriin odotuksiini kesän työtilaisuuksien suhteen. Ehkäpä myös siihen, että ajatus opinnäytetyön jatkamisesta (aloittamisesta) inhottaa minua. Eikä voi valmistua, ellei sitä kirjallista kurimusta ole käynyt läpi. En yleensä ole laiska tai saamaton, mutta tämän asian suhteen olen sitä kyllä ollut.

Tämä kevät on vaatinut paljon ja olen ollut melkoisessa epävireessä ja tavanomaista väsyneempi. Tenteistä en odotakaan muuta kuin, että pääsen läpi. Toivon kuitenkin, että saan mahdollisimman paljon irti näistä kahdesta harjoittelusta, rohkeutta, kokemusta ja ammattitaitoa.