Bergenissä on kevät

Bergenissä on lämpöennätyksiä jo tehty tänä keväänä. Nyt kun vielä eletään helmikuuta ovat lämpötilat olleet enemmänkin huhtikuisia. Minullehan se sopii! En toivo yhtään lisää lumisateita, mutta täytyyhän sitä henkisesti valmistautua siihen, että takapakkiakin voi tulla.
 
Edellispäivänä kävimme ystävien kanssa kävelemässä Gamle Bergenissä. Sää ei ollut ihan paras mahdollinen, enemminkin tyypillinen Bergensää; tihkusadetta ja sumua.

Vietimme myös pienimuotoiset syntymäpäivät ja lisää juhlintaa on tulossa, mutta matkailun merkeissä. Lomatoiveeni meni läpi ja lähdemme kolmeksi viikoksi Italiaan vajaan kuukauden päästä. Reissusta tulee road tripin, reilaamisen ja lentomatkojen yhdistelmä. Tällä hetkellä on varattu vasta meno-ja paluulennot Bergenistä Milanoon ja Roomasta takaisin tänne kotikonnuille. Kaikki siinä välissä on vielä suunnitteluasteella. Jännittävää!

Ystäväni sitoma kimppu <3

Tähän kevääseen liitttyy myös vähän haikeita tunnelmia, kun ystävät, joihin olen täällä tutustunut, ovat nyt lähdössä kotiin Suomeen ja sen jälkeen varmaankin muualle Norjaan töihin. Toisaalta on myös mahdollista, että he palaavat tänne Bergeniin, mutta tulevaisuus on vielä hämärän peitossa. Omastakaan tulevaisuudesta ei ole niin varmaa, missä se tapahtuu..Mutta kevään ja kesän varmasti koemme vielä täällä... ja Italiassa! Ihanaa kevättä ihmiset!

Bergen-Ålesund. Varoitus: Sisältää muutaman kuvan vuorista ja vuonoista.

 Vuokrasimme auton ja ajoimme Bergenistä Ålesundiin. Menomatkalla meitä suosi mahtava aurinkoinen sää, joka iltaa kohden vaihtui upeaan iltaruskoon. Ajoaika ilman pysähtelyäkin oli noin 7,5-8  tuntia. Ajettiin tuo matka 8 tuntiin ja 40 minuuttiin kuvaustaukojen kanssa.  Keli oli hyvä, ei juuri jäätä eikä lunta tiellä. Menomatkalla menimme neljällä lautalla, joista ensimmäinen oli Oppedal-Lavik, sitten Anda-Lote, Folkestad-Volda ja viimeiseksi Festøya-Solavågen. Lautat maksavat noin 120-150 nok (auto, kuski ja yksi matkustaja) Lautoille voi ajaa suoraan sisään kun sieltä vinkkaillaan ja maksu suoritetaan sitten lautalla. Maksuna käy käteinen tai kortti. Jos autossa on autopass-lukulaite voi joillain lautoilla ajaa autopass-puomille ja maksu menee automaattisesti. Lauttoja menee aika usein ja meille kävi ainakin sellainen tuuri, ettei tarvinnut juuri yhtään odotella. Ylitykset kestävät noin parikymmentä minuuttia kukin.

.

Illan pimennyttyä saavuimme Ålesundiin ja suuntasimme suoraan hotellille. Hotelli Thon on ihan keskustassa ja ruokapaikoista ei ollut pulaa. Valitsimme Lyst Restaurantin.

Siitä suuntasimme vielä Milk drinkkibaariin, jonka ikkunasta on näkymä tässä alla. Baari oli muuten kiva ja viihtyistä, mutta baaritiskin takana vilkkui ärsyttävät sinivihreät kirkkaat valot. En käsitä miten kukaan suostuu työskentelemään vilkkuvalojen alla. Yäk!

 Hotellissa hyvin nukutun yön jälkeen aamu ei valjennut ihan niin kirkkaana kuin olisimme toivoneet. Alla punainen vuokra-automme hautautuneena lumeen..

Päätimme kuitenkin lähteä kaupungin kaduille. Pakkasimme kamat autoon ja ajoimme pikkupätkän hotellilta ja jätimme auton parkkiin ja lähdimme tarpomaan lumessa.

Sitten kun olimme muuttuneet lumiukoiksi päätimme hypätä takaisin autoon ja  ajaa akvaariolle.

 Tämä veijari leikki lasten kanssa, jotka heittelivät altaaseen lumikokkareita. Saukko syöksyi hakemaan veteen heitettyjä nokareita ja nappasi ne suuhunsa. Sitten kun lapset lähtivät altaalta se nousi takajaloilleen ja katseli haikeana lasten perään: Sinne menivät leikkikaverit.

Kun tulimme akvaariolta ulos olikin ilma vähän selkeytynyt ja päätimme ajaa vielä ylös kaupungin näköalapaikalle, Byrampenille.

  Ylhäällä on näköalaravintola, joka oli kiinni. Ravintolan terassi oli avoinna ja sieltä oli hienot näköalat. Kaupungin toisella laidalla oli paksu sumu ja pilvinen taivas, melkeinpä uhkaavan tummanharmaa.

 Byramppenille olisi päässyt myös portaita, joita ei kyllä oltu puhdistettu lumesta tai jäästä. Näytti aika jäätävältä menolta. Onneksi tultiin autolla ylös. Tietäkään ei oltu kyllä aurattu, mutta ylös päästiin. Alla kuvassa näkyy kävelijöitä portailla.

.

Takaisin alas näköalapaikalta ja kohti kotia. Paluureitti olisi ollut mukava tehdä vähän eri paikasta Geirangerin kautta, mutta valitettavasti tie siellä on talviaikaan suljettu. Käyttämillämme reiteillä oli myös lyhyiltä pysähdyksiä ja hidasteita tunneli- ja tietöiden vuoksi. Tieolosuhteiden tarkastukseen kannattaa ehdottomasti käyttää Vegvesen.no- sivustoa, josta näkee keliolosuhteiden lisäksi, mahdolliset sulut, maa- ja lumivyöryjen vaaran, sekä tietyöt ja arviot pysähdysten kestosta ja ajoista.

 Paluumatkalla saatiin vähemmän kuvia, koska lähdimme takaisin vasta iltapäivällä ja pimeä tuli nopeammin. Ajo oli siis enimmäkseen pimeällä ajamista. Yhteen kohtaan tielle tuuli tuiskutti lunta, muuten oli hyvät keliolosuhteet. Paluureitti sisälsi vähemmän lauttoja, mutta oli vähän pidempi ja kulki Fyrden ja Grodåsen kautta. Ålesund näyttäytyi kylmempänä ja lumisempana kuin kotikaupunkimme Bergen. Onhan se myös paljon pienempi kaupunki, joten nähtävää ei ihan hirveästi ole. Kaunis paikka, johon voisi ajatella palaavansa kesäkaudella. Tämä oli vain pintaraapaisu. Tällä reissulla saimme kuitenkin yliannostus ihania maisemia!

Kevättalven tunnelmia

Pienen etelänpyrähdyksen jälkeen täällä Bergenissä on edessä talvisia maisemia. Kylmää ei ole kovin ollut, mutta lunta olemme saaneet muutamaankin otteeseen. Kukkapenkeistä kuitenkin pilkistävät jo kevätkukkaset. Naapurin pihassa kukkii lumikellot ja pitihän sitä "omakin" kukkapenkki tarkistaa. Siellä pilkistelivät jo narsissin alut mullan alta. 

 Tätä kevättä leimaa päättämättömyys, levottomuus ja epätietoisuus. Viidenkympin villityksestäkin voisi kai puhua. Radiossa soi: "Should I stay or should I go" ja  "Oh, think twice, 'cause it's another day for you and me in paradise.." 

Ja vielä:
"Someday girl I don't know when
We're gonna get to that place
Where we really wanna go
And we'll walk in the sun
But till then tramps like us
Baby we were born to run"

Maahanmuuttajana olen enimmäkseen kokenut onnistumista ja hyvää mieltä mutta on myös ollut pahempia päiviä. Töissä kun tuntee itsensä välillä aivan idiootiksi ja kokee ettei sittenkään ymmärrä yhtään mitään norjaksi puhuttua, niin.. näinä päivinä miettii miksi yleensä on täällä. Suomessakaan ei haluaisi olla mutta, toisaalta siellä työtä ei ainakaan vaikeuttaisi kielivaikeudet. Täällä vaikeat asiat tuntuvat sata kertaa vaikeammilta ja työkaverin epäkunnoitus loukkaa syvästi. Tiedän myös sen, että toiset työkaverit pitävät lujasti puoliani ja auttavat aina kun vain voivat. Aina löytyy myös selkäänpuukottajia. Oman ammattitaidon puntarointi on ollut vahvasti esillä siksikin, että olenhan melko vasta valmistunut sairaanhoitajaksi. Tässä vaiheessa tukea ja ohjausta vielä kaipaisi sekä ammatillisesti että uudessa työpaikassa talon tavoista, rutiineista ja vastuunjaosta.

Sanalla sanoen jos jotain haluaisin täällä Norjassa työelämässä parantaa niin se on perehdytys. Perehdytykseen käytetään muutama työvuoro ja sitten kuvitellaan, että tulija jo osaakin kaiken. Anteeksi nyt vaan, mutta tunnen ainakin olevani vieläkin aivan alkutekijöissä. Tilanteet, joissa olen ollut yksin ainoana sairaanhoitajana koko hoivakodissa vastuussa 60 asukkaasta eivät kyllä naurata. Siitä sitten vaan soittelemaan legevaktille kun jonkun kunto äkisti romahtaa. Puhelin on minulle juurikin se pahin painajainen, koska koen, että on vaikea ymmärtää kun ei näe puhujaa ja luurista kuuluu milloin minkäkinlaista norjan mongerrusta.

Tähän mennessä olen (toivottavasti) selvinnyt näistä tilanteista "kunnialla", mutta luulen, että nämä tilanteet olisivat stressaavia myös omalla kielellä. Toki työ tekijäänsä opettaa, mutta olen silti ajatellut vaatia lisää perehdytystä erityisesti akuuttitilanteiden varalle. 

Pitkän tähtäimen suunnitelmista en tiedä mitään. Vaikeuksissa ei tietenkään koskaan pitäisi luovuttaa vaan jatkaa sinnikkäästi eteenpäin. Tänään on tällainen päivä ja huomenna taas voin kokea, että kaikki menee nappiin ja osaan hommani riittävän hyvin.