Taas on aika karistaa Suomen pölyt jaloistaan- tavarat maailmalle ja kissa kainaloon

 Olen lukenut artikkeleita kodeistaan paenneista ukrainalaisista ja siitä, mitä he ovat kiireessä ottaneet mukaansa. Paljoa ei tietenkään ole käsiin jäänyt. Monet ovat ottaneet joitain pieniä esineitä, kuvia, ikoneita, matkamuistoja häämatkalta. Mitä itse ottaisit? Mikä olisi merkityksellistä tai tarpeellista? 

Minulle tärkeä taulu.

Yhä selvemmin alan ymmärtää, että tavara on vain tavaraa ja muistot ovat muistoja. Joihinkin esineisiin liitän kuitenkin voimakkaita tunteita ja niistä esineistä luopuminen on hankalaa. Toisaalta kun päätöksen on tehnyt- niin antaa mennä. Jotain muuta saa varmasti tilalle. Enpä ole montaakaan tavaraa kaipaillut, vaikka todella paljosta olen luopunut. Vaikeinta, ehkä mahdotonta on luopua muutamasta rakkaasta taulusta ja valokuvista. Onneksi kuvat ovat nykyisin digitaalisia, eivätkä vie tilaa muuttolaatikoista. Olen kuitenkin sen verran dinosauruskaudelta, että paperikuviakin on ollut albumikaupalla. Nimenomaan ollut, ei siis ole enää harvat ja valitut.

 Pari vuotta sitten meidät repäistiin Norjasta takaisin Suomeen ikävissä merkeissä. Kuolemantapaukset perhepiirissä ovat leimanneet täällä viettämäämme aikaa vahvasti. Nyt kun käytännön asiat on täällä hoidettu, paluumuuttomme jää tällä kertaa tähän pariin vuoteen. Elämän tilkkutäkkiin haetaan seuraavaksi uusia värejä Espanjan taivaan alta. Tällä hetkellä meneillään on jo tutuksi käynyt toimenpide: Kaiken omaisuuden karsiminen, myyminen ja kierrättäminen.  Odotan hetkeä, jolloin viimeisetkin tavarat on pakattu, asunto siivottu ja ovi suljetaan perässämme viimeisen kerran. Kaikki maallinen on laukuissa tai tallessa varastoituna muuttolaatikoihin. Nyt taidan jo arvata, ettei mitään vapauden huumaa ehkä tule. Ainakaan viimeksi ei tullut. Silloin tosin oli pikkuinen pakettiauto ahdettu täyteen muuttotavaraa. Nyt yritetään lähteä vielä kevyemmin varustein. Lentäen. 

Vaikka luulisi, että kaiken myyminen, lahjoittaminen ja kierrättäminen olisi helppoa niin tässäkin voi niin sanotusti maalata itsensä nurkkaan. Kannattaa miettiä missä tai minkä päällä nukkuu viimeiset yöt kun kaikki huonekalut on myyty ja mistä syö tai millä syö kun kaikki astiat ja kahvelit on pakattu alimpaan laatikkoon tai lahjoitettu eteenpäin. Maton reunallakin voi tietysti istua ja tuijottaa myydyn tv:n sijaan ikkunasta ulos. Okei, näkeehän sitä tv:tä netistäkin, mutta... järjestyksellä ja ajoituksella on vissi merkitys, myös irtaimiston hävitysprosessissa. Yllätyksiltä ei tietysti aina voi välttyä. Kysynnän ja tarjonnan laki kun ei aina noudata mitään logiikkaa. Tavara, jonka myynnin luulisi kestävän pitkään viedäänkin käsistä. Toisaalta joku puoli-ilmainen tai kokonaan ilmainen tavara pyörii jaloissa tuskastuttavan pitkään. 

Näissä tunnelmissa toivon, että meidän jäljelle jättämistämme tavaroista osa menee niille, jotka ovat paenneet kotimaastaan ja tulevat tänne lähes tyhjin käsin ja mieli täynnä sodan muistoja. Me ulkopuoliset emme voi edes kuvitella millaista on paeta kotimaastaan jättäen kaiken, toiset jopa perheenjäsenensä sodan armoille ja muuttaa pakon edessä vieraaseen maahan. Meidän tilanteemme on siis tähän verrattuna täysin erilainen. Lähdemme vapaaehtoisesti ja voimme päättää rauhassa, mitä otamme mukaamme. Emme pakene sotaa, emme ole pakolaisia. Ehkä elintasopakolaisia, mutta saavumme kohdemaahamme etuoikeutettuina ja elämämme on uudessa maassa täynnä vaurauden antamia mahdollisuuksia. Emme ole traumatisoituneita, kuin ehkä pitkittyneestä keväästä ja yhä kohoavista polttoaineen ja kahvin hinnoista ja niistähän toipuu nopeasti.  Toivottavasti sota ei toteudu missään muodossa täällä meidän lintukodossamme. Toivottavasti itäraja pitää. 

Mistään tulevasta emme vielä tiedä. Kyse on siis sukelluksesta syvään päähän, selkä edellä. Ei ole vielä asuntoa, ei työpaikkaa, eikä tarkempia suunnitelmia. On ainoastaan vahva usko siihen, että elämä kantaa. Norjan seikkailusta on sen verran jäänyt hyviä kokemuksia, että ei pelota byrokratia, ei kielen oppiminen, eikä kulttuurishokki. Aina sitä paikkansa löytää ja jos ei viihdy, pois pääsee samaa tai eri tietä kuin tullessa. Toivottavasti on olemassa vielä Suomi, mihin palata.

 

Tavaran vähentäminen, minimalismi

Pakkasin joulun pois sisätiloista. Ah, yksinkertaisuus, siisteys ja heippa, joulunpunainen irtokrääsä! Samalla pyöräytettiin huonekalut eri järjestykseen, vähän niin kuin uuden vuoden kunniaksi.

Yksi näkymä olohuoneessa, jota en miellelläni kuvaa on avohylly joka on ikkunaseinää vastapäätä. Hylly on jatkuvassa epäjärjestyksen tilassa. Siinä on kaikki kirjat, laskut ym paperit, koriste-esineet (= matkamuistoja), kynät, kissanlelut, rummut ja muut soittimet sekä mieheni puhelin ja lompakko.. sekä muuta sekalaista tavaraa. Hyllyyn on myös pelastautunut yksi viherkasvi, jota kissa niin mielellään söisi, vaikka sillä on omaakin ruohoa tarjolla.

Pienessä asunnossa kaikenlainen ajelehtiva tavara aiheuttaa tukkoisen sekamelskan. Oikeastaan olen sitä mieltä, että koko avohylly saisi lähteä, mutta kun se on ollut asunnossa jo ennen meidän muuttoa niin en voi sitä poiskaan hävittää. 

Tavaran vähentämisestä haluan sanoa, että Norjaan muuton yhteydessä jouduimme luopumaan lähes kaikista huonekaluistamme ja suurimmasta osasta muusta irtaimistosta. En ole kaivannut mitään niistä tavaroista. Valitsimme mukaamme itsellemme tärkeimmät ja käytännön kannalta tarpeelliset tavarat. Mukaan mahtui astioita ja keittiötarvikkeita, vaatteita ja kenkiä, kodin tekstiilejä, patjat, tauluja, muutamia kirjoja, valokuvia, lamppu, rakkaimmat matkamuistot, muutamia sisustustavaroita, rumpuja, työkaluja, ompelu- ja käsityötarvikkeita, tärkeimmät asiapaperit, toimistotarviketta, siivousvälineitä, televisio, tietokoneet ja polkupyörät. Ainakin tällä hetkellä vähimmälle käytölle on jääneet polkupyörät ja televisio.

Vinoa valoa ja paljon pimeää ja vähän höpinää pienistä asunnoista ja minimalismista

 Minua ihastuttaa erityisesti noiden kukkatelineiden pitkät varjot naapurin oven pielessä. Tämä ilmiö kestää vain noin 10 minuuttia aamuisin ja sitten aurinko on siirtynyt talojen taakse. Aurinkoisia aamuja on ollut melko usein, mutta tänään on ollut pilvistä ja pimeää. Illan on tihkutellut vettä ja lämpötila on noin 7 astetta plussalla.

Alkuasukkaat täällä sanovat, että lumi tulee vasta tammi- tai helmikuussa. Ja sitten se jo sulaakin pois. Valoa on sen verran vähän, ettei tällainen hidas ehdi edes ulos kun tulee jo pimeä. Aamulla jos saan herätä omia aikojani (kuten usein saan), herään kymmeneltä heikosti ulkoa kajastavaan valoon. Kissakin on halunnut nukkua aamuisin, eikä ole käynyt herättelemässä ennen kymmentä. Muutamat työpäivät sairausloman jälkeen ovat tuntuneet alkuun vähän pakkopullalta, mutta töihin päästyä on päivä mennyt ihan hyvin. Lähteminen vain on vähän ikävää. Kuinka laiskuuteen voikaan tottua!

Kulmakunnallamme on ollut rauhallista. Lähes kaikki opiskelijat ovat lähteneet kotiinsa joulunviettoon. Myös osa muista naapureista lapsineen ovat kaasutelleet johonkin muualle joulua viettämään. Meidän talo on IHANAN hiljainen. Alakerrasta kuuluu jotain pientä rapinaa, mutta yläkerran töminä on totaalisesti vaiennut. Ah, ihanuus!

Olen alkanut (jo, turhaan) katsella vuokra-asuntoja tästä lähialueelta. Vuokrasopimuksemme päättyy vasta elokuussa. Talo, sijainti ja asuntomme ovat kaikki ihania, mutta opiskelijakollektiivi sekä ylä-että alapuolella yhdistettynä huonoon äänieristykseen alkaa syödä tällaisia herkkäkorvaisia ja epäsosiaalisia ja juroja suomalaisia (+tylsiä työssäkäyviä). Olisi kiva löytää asunto, jossa ei tarvitsisi kuunnella naapurin yöllistä kotiin kompurointia, juhlimista, musiikkia, laulua tai keskusteluja pikkutunneilla.. ja seuraavan päivän krapulaoksentelua, yök.

Olen ennenkin tainnut mainita jotain norjalaisten löysästä suhtautumisesta juhlivaa nuorisoa kohtaan. Vaikuttaa siltä, että nuorison biletys täällä on enemmän sääntö kuin poikkeus. Toki on ainakin tässä naapurustossa nähty myös sitä, että bilettäjät saavat aika nopeasti kamansa kasaan ja asunnon vaihtoon. Meillä ei varsinaisesti mitään huutobileitä ole ollut kuin muutaman kerran, mutta häiriötä kuitenkin. Vaikka eihän tämä ole mitään verrattuna Espanjaan.

Tuntuu, että tilaa emme juurikaan kaipaa lisää, lähinnä rauhaa ja hiljaisuutta. Asunnossamme on nimellisesti 30 neliötä, mutta asunto vaikuttaa kuitenkin isommalta. Meillä on olohuone, erillinen keittiö ja makuuhuone, kylpyhuone/wc ja vieläpä eteistila ja pikkuinen takapiha, tai oikeammin takaporras. Pyykit pystyy kuivattamaan ulkona lähes ympäri vuoden koska olemme virittäneet porrastasanteen suojaan pyykkinarut. Myös matot ja petivaatteet pystyy tuulettamaan takapihalla. Asunto toimii hyvin, vaikka varastotilaa on minimaalisesti. Nukuimme alkuun patjoilla, mutta koska ilma on täällä aina kosteaa, oli pakko hankkia patjojen alle sälepohjat, jotta patjat eivät homehdu.
Sälepohjista piti sahata palat pois koska huoneen mitta on alle kaksi metriä. Katselin tässä yhteydessä myös futonpatjoja, mutta koska meillä oli patjat ja hyvä memoryfoam- petari, päätimme käyttää niitä.

Makuuhuoneessa ei ole kaapistoja, eivätkä ne ole muutenkaan kovin suosittuja näissä pienissä ja kosteissa norjalaisissa asunnoissa. Vaatteet näkee usein roikkumassa rekkitangossa. Sellainen oli täälläkin, mutta päätimme vähän jalostaa tuota lattiahäkkyrää joka meillä oli mukana jo tullessamme. Täällä olleen rekin nostimme ulos tuuletustelineeksi. Oma rekkimme muuttui seinäkiinnitteiseksi, jolloin lattialla jää enemmän tilaa ja koko seinän mitta tulee käyttöön.

Rekki alkuperäisessä kokoonpanossa

Juu, on se vähän vinossa, mutta toimii tosi hyvin. 

 

Meillä ei ole kovin paljoa huonekaluja eikä tavaraa. Ennen muuttoa KonMaritin tavarani ja kaiken kaman mahduttaminen yhteen pieneen pakettiautoon saa kummasti miettimään, mitä oikeasti tarvitsee. Miehelläni ei ole ennen muuttoakaan ollut kovin paljoa tavaraa, mutta siitäkin vähästä vielä vähennettiin. 

Meillä ei kuitenkaan kaiku vastaa seinistä. Meillä oli muuttaessa mukana mattoja, verhoja ja tauluja. Muuton jälkeen hankimme huonekaluja tarpeen mukaan nettikirpputorilta. Ostimme kaksi nojatuolia, neljä tuolia, ruokapöydän sekä tv-tason ja ovellisen pienen kaapin. Viimeisenä kissa on saanut kiipeilytolpan, josta näkee kivasti pihalle. Asunnossa oli valmiina eteiskaappi ja kirjahyllyn virkaa toimittava avohylly. Olemme ostaneet myös lamppuja, koska kuriositeettina mainittakoon, että asunnossa on kattovalot vain eteisessä ja wc:ssä.

Näin joulun aikaan varsinkin joutuu tarkkailemaan ostokäyttäytymistään. Kaikenlaista joulukoristetta on kaupat pullollaan ja minäkin hellyin ostamaan kirpputorilta kaksi tonttua, joulukaupasta kaksi kallista, kimmeltävää joulukoristetta sekä paketin pieniä joulupalloja pikkuiseen kuuseemme. Ulos väsäsin kesäkukkina olleet köynnökset jouluisiksi punaisin nauhoin ja valoin. Joululahjoja emme ostaneet, tänäkään vuonna. Nyt kun joulu on ohi, niin huomaan, että kaikki tuo esillä oleva joulukrääsä alkaa jo ärsyttää. Onneksi ne saa kohta pakata laatikkoon odottamaan ensi vuotta.

joulukrääsää

Huppariaikuiset! :D