Elämää muutoksessa

Tässä yllä on oma toteutukseni valaistusta Vallilaverhosta. Asettelin ja teippasin 40-lamppuisen valosarjan kankaan takapinnalle. Ikävä kyllä ilmastointiteippi ei niitä pidellyt kuin yhden illan ja sen jälkeen kaikki lamput irtosivat ja putosivat lattialle. Seuraavana päivänä alkoi uusi kiinnitysoperaatio, jossa verhokankaan taakse ompelin hyttysverkkokangasta ja siihen lamput yksitellen käsin ommellen. Sanottakoon, että työ on vielä kesken.. Nyt ilmojen kylmetessä on mukavampi oleilla sisätiloissa ja vääntää lämpöpatteria kovemmalle.  Enpä nyt sentään kokonaan kotiin ole jäänyt. Perjantaina tapasin uusia ystäviä, Suomesta Bergeniin töihin tulleita hoitajia. Taisipa ilta kestää valomerkkiin asti, mitä nykyisin harvemmin tapahtuu. Töissä koen pärjääväni kielen osalta hyvin ja kieliopinnot jatkuvat nyt kuukauden Folkeuniversitetillä. Tämän kurssin jälkeen on mahdollista yrittää suorittaa Bergentest. Se ei meille suomalaisille ole pakollinen ja sen ollessa maksullinen,

Tiedäthän sen ajan vuodesta, jolloin aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä palatessa on pimeää.  Sitä vihaan. Se aika ei ole ihan vielä, mutta lähellä. Töihin mennessä on vielä pimeää, mutta palatessa on sentään vielä valoa. Unen tarve on kasvanut kesäisestä noin kuudesta tunnista 9-12 tuntiin. Joitakin sateettomia aurinkoisia päiviä on vielä ollut. Niistä on nyt halu ottaa kaikki irti. Vanhassa puutalossa kun asustellaan niin nurkista alkaa vetää ja kerrottakoon nyt että meillä ei ole mitään keskuslämmitystä. Lattialämmityskin on vain vessan lattiassa. Asunto on onneksi pieni ja kahden kerroksen välissä, eli sekä ylhäällä, että alhaalla on lämmin tila. Talven varalle olen laittanut makuuhuoneen ikkunaan vähän paksumman Vallila-verhon. Sitten näinkin idean, jota olin jo vähän itsekin jo miettinyt, Vallila valotaulu ajattelin toteuttaa sen Aurajoki verhoon, joka on ripustettuna olohuoneeseemme. Kaamoskammo! Miten tästä pimeästä kaudesta taas selvitään? Miten tämän voi

Norjalaiset, ne on vähän niinku suomalaiset, paitsi iloisempia ja kohteliaampia. Ne kehuu toisiaan, mutta ei koskaan itseään. Ne aloittaa aina sähköpostiviestinsä ja tekstiviestinsä tervehdyksellä ja päättää sen samalla tavoin. Med vennlig hilsen! Ystävällisin terveisin! Ne kiittävät toisiaan usein, mutta ainakin työpäivästä, viimeisestä ja ruuasta.. aina! Du er flink! Sen olen kuullut lukemattomia kertoja. Oletpa fiksu.. tai jotain vastaavaa. Päivittäin kuulee tuhansia kiitoksia= Tusen takk! Pienistäkin asioista. Onhan niillä omat kummallisuutensa. Syövät kaikkea ällöä. Esimerkiksi kissanruualta haisevaa tomaattimakrillia. Laittavat sitä sentin kerroksen leivän päälle, jopa työpaikan taukotilassa, välittämättä siitä, että se haisee aivan karmealle. Det er sunt! Se on niiin terveellistä. Ja sitten raspeballer, ne on jotain kalmanvärisessä liemessä lilluvia kalvakoita perunapalloja. Yök. Ne kulkevat kaupungilla treenivaatteissa, ilman painorajoitusta. Sateen sattuessa ne kulkee