sunnuntai 28. lokakuuta 2018

Uusia tuttavuuksia ja syksyn tuulia


Tässä yllä on oma toteutukseni valaistusta Vallilaverhosta. Asettelin ja teippasin 40-lamppuisen valosarjan kankaan takapinnalle. Ikävä kyllä ilmastointiteippi ei niitä pidellyt kuin yhden illan ja sen jälkeen kaikki lamput irtosivat ja putosivat lattialle. Seuraavana päivänä alkoi uusi kiinnitysoperaatio, jossa verhokankaan taakse ompelin hyttysverkkokangasta ja siihen lamput yksitellen käsin ommellen. Sanottakoon, että työ on vielä kesken..


Nyt ilmojen kylmetessä on mukavampi oleilla sisätiloissa ja vääntää lämpöpatteria kovemmalle.  Enpä nyt sentään kokonaan kotiin ole jäänyt. Perjantaina tapasin uusia ystäviä, Suomesta Bergeniin töihin tulleita hoitajia. Taisipa ilta kestää valomerkkiin asti, mitä nykyisin harvemmin tapahtuu.


Töissä koen pärjääväni kielen osalta hyvin ja kieliopinnot jatkuvat nyt kuukauden Folkeuniversitetillä. Tämän kurssin jälkeen on mahdollista yrittää suorittaa Bergentest. Se ei meille suomalaisille ole pakollinen ja sen ollessa maksullinen, mietin asiaa vielä uudelleen. Tällä hetkellä olen sitä mieltä, että en tule tuota testiä suorittamaan.

Talveen varautuminen on jo ajankohtaista. Viime yönä lämpötila oli jo nollassa. Alkaa vuodenaika joka koostuu sarjasta ankeita aamuherätyksiä, raahautumista bussipysäkille, töihin ja takaisin kotiin. Juu, en ole talvi-ihminen. Olen jo suunnitellut talvilomaa Espanjaan, vanhempien luokse. Muutamalla työvuoron vaihdolla saisin tammikuulle 7-10 päivää vapaata. Tammikuu ei tietysti ole mikään rantalomakuukausi, mutta luulen, että valoa on riittämiin.

Tulevaisuutta suunnitellessa tulee aina mietittyä sitä, miten olisi mahdollista viettää talvet jossain valoisammassa ja lämpimämmässä paikassa. Tai vaihtoehtoisesti asua ja työskennellä maassa, jonka ilmasto olisi lämpimämpi/valoisampi ja elintaso/palkkataso sellainen, ettei tarvitsisi penniä venyttää. Asuminen ja työskentely kahdessa maassa on melkoisen haastavaa järjestää. Olisi kiva tietää onko joku muu päätynyt tällaiseen ratkaisuun ja miten se on käytännössä toiminut.



perjantai 19. lokakuuta 2018

Pimeän ajan valitusta


Tiedäthän sen ajan vuodesta, jolloin aamulla töihin mennessä on pimeää ja töistä palatessa on pimeää.  Sitä vihaan. Se aika ei ole ihan vielä, mutta lähellä. Töihin mennessä on vielä pimeää, mutta palatessa on sentään vielä valoa. Unen tarve on kasvanut kesäisestä noin kuudesta tunnista 9-12 tuntiin. Joitakin sateettomia aurinkoisia päiviä on vielä ollut. Niistä on nyt halu ottaa kaikki irti. Vanhassa puutalossa kun asustellaan niin nurkista alkaa vetää ja kerrottakoon nyt että meillä ei ole mitään keskuslämmitystä. Lattialämmityskin on vain vessan lattiassa. Asunto on onneksi pieni ja kahden kerroksen välissä, eli sekä ylhäällä, että alhaalla on lämmin tila. Talven varalle olen laittanut makuuhuoneen ikkunaan vähän paksumman Vallila-verhon. Sitten näinkin idean, jota olin jo vähän itsekin jo miettinyt, Vallila valotaulu ajattelin toteuttaa sen Aurajoki verhoon, joka on ripustettuna olohuoneeseemme.


Kaamoskammo! Miten tästä pimeästä kaudesta taas selvitään? Miten tämän voisi kiertää? Työsopimus pitäisi kirjata niin, että voisi olla talvilomalla marraskuusta maaliskuuhun.  Juu, juu, olen kuullut, että talvisin pitää kääriytyä torkkupeittoon ja polttaa kynttilöitä, syödä suklaata ja lukea hyviä kirjoja. Pitäisi osata nauttia tästä talven pimeästä, kaiken peittoavasta painavasta tunnelmasta ja antaa pölyn kertyä nurkkiin ja säärikarvojen kasvaa. Muistan yhdeltä talvelta riemuloman aurinkoon. En muista mihin matka suuntautui, mutta muistan sen kirkkaan armottoman valon, joka iski vastaan lentokentällä. Ja sen karmean tunteen kun huomasi, kuinka kalpea, valoon tottumaton ja karmeisiin tummiin, kulahtaineisiin vaatteisiin pukeutunut sitä olikaan. Siinä sitä puisteli pölyä ja hilsettä olkapäiltään ja yritti pyyhkiä kirkkauden aiheuttamia kyyneleitä silmistään ja kaivaa aurinkolasit esiin, jotta olisi edes nähnyt eteensä.

Lomaa ja kevättä odotellen..
Miten sinä selviät talven pimeästä?

maanantai 1. lokakuuta 2018

Norge nå

Norjalaiset, ne on vähän niinku suomalaiset, paitsi iloisempia ja kohteliaampia. Ne kehuu toisiaan, mutta ei koskaan itseään. Ne aloittaa aina sähköpostiviestinsä ja tekstiviestinsä tervehdyksellä ja päättää sen samalla tavoin. Med vennlig hilsen! Ystävällisin terveisin!
Ne kiittävät toisiaan usein, mutta ainakin työpäivästä, viimeisestä ja ruuasta.. aina!
Du er flink! Sen olen kuullut lukemattomia kertoja. Oletpa fiksu.. tai jotain vastaavaa.
Päivittäin kuulee tuhansia kiitoksia= Tusen takk! Pienistäkin asioista.

Onhan niillä omat kummallisuutensa. Syövät kaikkea ällöä. Esimerkiksi kissanruualta haisevaa tomaattimakrillia. Laittavat sitä sentin kerroksen leivän päälle, jopa työpaikan taukotilassa, välittämättä siitä, että se haisee aivan karmealle. Det er sunt! Se on niiin terveellistä. Ja sitten raspeballer, ne on jotain kalmanvärisessä liemessä lilluvia kalvakoita perunapalloja. Yök.

Ne kulkevat kaupungilla treenivaatteissa, ilman painorajoitusta. Sateen sattuessa ne kulkee  kirkkaanvärisissä sadevaatteissa ja polviin asti ulottuvissa kumisaappaissa, joskus muovipussi lakkina. Bussissa niillä on aina kuulokkeet korvissa ja kännykkä kädessä. Eikä ne koskaan pyydä väistymään jos ne haluaa pois bussista. Sun pitää vaan arvata kun ne alkaa vääntelehtiä siinä ikkunapenkillä ennen pysäkkiä. Nyt se haluu ulos!

Ne ei osaa pedata sänkyjään. Ne kasaa peiton sellaiseksi makkaraksi keskellä sänkyä ja se on siinä. Parisänkyyn tulee kaks makkaraa. Eikä ne kerää biojätettä, ja vaikka ne väittää, että ne kierrättää, niin ei ne kyllä sitä osaa. Ostavat muovipusseja kaupasta ja lataavat niissä kaikki jätteet sekajätteeseen, pahvit paperikeräykseen ja loput roskat roskiksen taakse jätesäkissä. Eikä ne oo koskaan nähneet roskiskatosta. Kaikkia pittoreskeja katuja rumentaa sata helvetin rumaa roskatonkkaa, jotka tuulen yltyessä kaatuilevat ja antavat sisältönsä ylen pitkin katuja.

Talvisin on pirun liukasta, mutta katuja ei hiekoteta, koska kohta se lumi ja jää kuitenkin sulaa. Jos kaadut ja murrat lonkkas niin se on tietysti sun oma vikas, mitäs lähdit ulos. Parempi laittaa säkki hiekkaa housuun ja antaa sen valua samalla kun kuljeskelet.

Norsk Tipping on "veikkaus". Norjalaisethan voittaa usein lotossa. Mut lottoa ei voi pelata, jos sulla ei ole pelitiliä. Pelitiliä et saa, jos sulla ei ole norjalaista maksukorttia, puhelinnumeroa, pankkitunnuksia ja niitä ei tietenkään voi saada ilman norjalaista henkilötunnusta.

Norjalaiset rakastaa kaikkia mobiilisovelluksia ja niinpä joka palveluun on joku "helppokäyttöinen appi", johon pitää kirjautua henkilötunnuksella. Sitä tunnusta ei tietenkään ole kenelläkään muualta muuttavalla ainakaan puoleen vuoteen, koska sen saaminen on tehty vaikeaksi tai lähes mahdottomaksi.

Minulla on jo pankkitili ja puhelinliittymä, mutta ne on sellaisia leikkiversioita. Pankkitiliin ei ole liitetty kaikkia toimintoja, mutta on sentään nettipankki. Puhelinliittymä on prepaid. Onhan mulla myös norjalainen henkilötunnus, mutta ei bankID:tä, koska en ole jaksanut sitä hakea. En näe terveystietojani netistä, vaikka minulla onkin oikeus samoihin terveyspalveluihin kuin kantaväestöllä. Tämä kaikki on ollut meille vielä helpompaa kuin muualta Euroopasta tai Euromaiden ulkopuolelta tänne muuttaneille. Olemmehan me Pohjoismaista, melkein naapurista ja vähän jo ruottiakin osattiin kun tultiin.

Norjalaiset eivät varsinaisesti ole rasistisia, mutta ulkomailta tänne muuttaville on asetettu melkoisia vaatimuksia, sekä kielen että kulttuurin omaksumisen suhteen. Monet tuntemistani norjalaisista suhtautuvat ulkomaan eläviin terveen uteliaasti ja esimerkiksi avio- tai seurustelukumppaniksi ulkomaalainen kelpaa hyvinkin, eikä aiheuta kummeksuntaa ystäväpiirissä tai perheessä.
Monikulttuurisuus nähdään usein rikkautena, mutta kyllä norjaa silti olisi hyvä osata. Kaikilta täällä syntyneiltä taipuu hyvin myös englanti, mutta siltikin..

Norja on uskomattoman kaunis maa, täällä on hyvä elää. Ihmiset ovat pääsääntöisesti ystävällisiä ja rehellisiä. Ystäviäkin saa kun pääsee vähän piireihin. Se ei ole Länsi-Suomalaiselle yhtään outoa. Naapurista ei tarvi välittää sen enempää kuin Turussa, Porissa tai Helsingissäkään. No, ehkä on hyvä tervehtiä. Parasta on se, että palkkarahat alkaa kasaantua tilille, työkokemus ja kielitaito paranevat päivä päivältä. 

Valon vähentyessä alkaa ihminen haaveilla tällaisista maisemista...

...mutta muutaman kuukauden päästä voi olla näinkin nättiä..