http://fontoradio.fi/lari-intia-vankila-ja-vipassana-osa-1/
http://fontoradio.fi/lari-intia-vankila-ja-vipassana-osa-2/
keskiviikko 23. maaliskuuta 2016
tiistai 22. maaliskuuta 2016
Too much information
Tuntuu, että median pääasiallinen tehtävä on ladata eteemme kurjuutta, tragediaa, surua, kauhua ja vihaa. En jaksa reagoida. Olenko sairas vai viisas? Ajattelen, että maailman on sairas, ihmiskunta on kuvottavan hajalla, mutta yksilönä olen erilainen. Olen täynnä toivoa ja rakkautta. En anna vihan ja kauhun koskettaa itseäni. Näin jossain juuri piirrroskuvan, jossa maahanmuuttokriitikko latkii uhrin verta Pariisin iskujen jälkeen. http://www.valomerkki.fi/puheenvuorot/ville-ranta-iskun-jalkeen
Tässä kiteytyy mielestäni jotain olleellista mediankin käytöksestä. Miksi on tärkeää nähdä toisten hätä ja kauhu, suru ja epätoivo, hetki hetkeltä. Miksi herkutella epätoivolla? Miksi latkia verta?
Sanotaan, että ihminen hukkuu siihen, mihin keskittyy. En aio keskittyä tähän. Haluan muuttaa maailmankuvaani. Haluan keskittyä johonkin parempaan: toivoon, hyvyyteen, suvaitsevaisuuteen. Suljen ruudun uutiset ja ne eivät koske enää minua. Olenko hullu, olenko välinpitämätön? Auttaako viha? Auttaako suru? Miten voisin tilannetta muuttaa? Kauhistelemallako? Enpä usko.
Hyödyttääkö julkinen myötätunto kärsiviä omaisia vai palveleeko se ennemminkin terroristien intressejä. Pelko, viha ja koston kierre ovat ainakin terroristien tarkoitushakuisesti esille kaivamia reaktioita. Media ruokkii näitä tunteita mehevillä jutuillaan. Palveleeko media terrorismia vai demokratiaa?
Tässä kiteytyy mielestäni jotain olleellista mediankin käytöksestä. Miksi on tärkeää nähdä toisten hätä ja kauhu, suru ja epätoivo, hetki hetkeltä. Miksi herkutella epätoivolla? Miksi latkia verta?
Sanotaan, että ihminen hukkuu siihen, mihin keskittyy. En aio keskittyä tähän. Haluan muuttaa maailmankuvaani. Haluan keskittyä johonkin parempaan: toivoon, hyvyyteen, suvaitsevaisuuteen. Suljen ruudun uutiset ja ne eivät koske enää minua. Olenko hullu, olenko välinpitämätön? Auttaako viha? Auttaako suru? Miten voisin tilannetta muuttaa? Kauhistelemallako? Enpä usko.
Hyödyttääkö julkinen myötätunto kärsiviä omaisia vai palveleeko se ennemminkin terroristien intressejä. Pelko, viha ja koston kierre ovat ainakin terroristien tarkoitushakuisesti esille kaivamia reaktioita. Media ruokkii näitä tunteita mehevillä jutuillaan. Palveleeko media terrorismia vai demokratiaa?
sunnuntai 20. maaliskuuta 2016
Vapaapäivän väsymys
Koko päivän on mennyt takan takusen takkuamisessa. Kivikuvioinen pop-up tapetti kuitenkin meni kuin menikin takan taakse tämän päivän puitteissa. Olen myös jännittänyt, sainko vatsataudin töistä, mutta en tainnut saada. Välillä on ollut jotain vatsatuntemuksia, mutta siihen se on sitten jäänyt. Väsyttää ja olen antanut itselleni luvan olla tekemättä mitään mikä ei huvita. Vapaat on sen verran vähissä, että välillä on pakko antaa kaiken olla ja vaan levätä. Ei läksyjä, ei ainakaan tänään. Just resting!
torstai 17. maaliskuuta 2016
maanantai 14. maaliskuuta 2016
Valkoisen vihaaja (sisustus)
Tällaiseen ratkaisuun päädyin valkoisen seinäpinnoitteen peittämisessä. Pitkään olen halunnut Vallilan kauniita verhoja, joista pidän lähes kaikista, mutta erityisesti näistä maisemajutuista. Nyt sitten Aurajoki tulvii entisen porilaisen seinällä. Toisena vaihtoehtonani oli Mulberry St., mutta sitä ei ollut kuin sinisenä ja sen sävyt olivat mielestäni liian kylmät. Vielä jotain suunnittelen noiden rumien kaapinovien päällystykseen. Ehkäpä kontaktimuovia..
Tämä nurkkaus on olohuoneemme ja työhuoneemme. Tässä istua jäpitän tekemässä läksyjäni ja viettämässä iltojani. Vastakkaisella seinällä on sähkötakka, jonka "lämmöstä" saa nauttia iltojen viileydessä. Hih! Lämmitystoiminto ei meillä ole kyllä lainkaan käytössä. Asunto on muutenkin vähän liian lämmin.
Olen viihtynyt uudessa kodissa aivan erinomaisesti. Muutto keskustaan kannatti! Töihin on niin lyhyt matka, että poljen sen pyörällä noin kymmenessä minuutissa. Kauppaan ja kirjastoon on kävelymatka ja kaikki muutkin keskustan palvelut yhtä lyhyen matkan päässä. Alue on kaunista perinteistä puutaloaluetta, jossa vain muutamia kerrostaloja. Keskustassa olen käynyt kävellen jo useamman kerran. Toki täällä on helppo liikkua myös autolla, kun joka kaupan eteen saa auton parkkiin, eikä parkkimaksuja peritä. Pikkukaupungin etuja!!
Mikä parasta asunto on hiljainen, vaikka kerrostalossa ollaankin. Ullakkoasunnossamme ei ole seinänaapureita ja asunto on hyvin eristetty. Tunnelma on jokseenkin omakotitalomainen, puulattioineen ja pinkopahviseinineen. Asunto oli muuttaessamme hieman nuhjuinen ja epäsiisti, mutta kluutia ja maalisutia heiluttamallahan siitä on päästy.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2016
Pakko päästä Norjaan
Kohta se alkaa: Kilpajuoksu harjoittelupaikkojen varaamiseksi. Hulluus tässä asiassa on vain se, että koska käyn koulua toisella paikkakunnalla, pääsen sähköisen varausjärjestelmän kautta varaamaan paikkoja kotipaikkakunnaltani vasta viimeisten joukossa. Koska asun pienellä paikkakunnalla on vaarana, että en saa harjoittelupaikkaa varausjärjestelmästä ollenkaan. Tällöin joudun tyytymään johonkin, mitä opettajani saa järjestettyä. Harjoittelut alkavat syksyllä, lokakuun alussa.
Toinen tuskan aihe on viimeiseen opiskeluvuoteen sijoittuva harjoitteluvaihto Norjaan. Menin viime syksynä suurin odotuksin kv (kansainvälisyys)-infoon. Poistuin sieltä äärimmäisen pettyneenä. Opettaja kävi läpi nettisivuja, jotka oli juuri uudistettu. Paljonpa kiinnosti. Tunnin lopussa hän kysyi, onko meillä kysyttävää. Sitten kun aika oli loppu oli vähän myöhäistä kysyä. Mites stipendit? Mihin voi lähteä? Kauanko vaihto kestää? Milloin pitää hakea? Millaiset mahdollisuudet on päästä? Järjestetäänkö asuminen? Tehdäänkö siellä opintoja? Saako sieltä palkkaa? Keneen pitää ottaa yhteyttä? Millaisin ehdoin sinne pääsee? Voiko ottaa perheen mukaan? Hidastaako harjoittelu valmistumista? Miten sinne haetaan?
Huonosta info-tilaisuudesta toivuttuani olen päättänyt ajaa tätä asiaa eteenpäin. Tiedän tällä hetkellä sen, että todennäköisesti saan onnettoman pienen stipendin ja vaihto kestää ilmeisesti kolme kuukautta. Silti haluan lähteä. En siis tiedä yhtään mitä ja mihin olisin menossa harjoittelemaan, mutta se on minulle samantekevää. Toivottavasti siellä roikkuu turskaa kuivumassa joka talon ovenpielessä, jotta kun stipendiraha on kulutettu voi käydä naapurilta napsimassa kalat kotiin.
Toinen tuskan aihe on viimeiseen opiskeluvuoteen sijoittuva harjoitteluvaihto Norjaan. Menin viime syksynä suurin odotuksin kv (kansainvälisyys)-infoon. Poistuin sieltä äärimmäisen pettyneenä. Opettaja kävi läpi nettisivuja, jotka oli juuri uudistettu. Paljonpa kiinnosti. Tunnin lopussa hän kysyi, onko meillä kysyttävää. Sitten kun aika oli loppu oli vähän myöhäistä kysyä. Mites stipendit? Mihin voi lähteä? Kauanko vaihto kestää? Milloin pitää hakea? Millaiset mahdollisuudet on päästä? Järjestetäänkö asuminen? Tehdäänkö siellä opintoja? Saako sieltä palkkaa? Keneen pitää ottaa yhteyttä? Millaisin ehdoin sinne pääsee? Voiko ottaa perheen mukaan? Hidastaako harjoittelu valmistumista? Miten sinne haetaan?
Huonosta info-tilaisuudesta toivuttuani olen päättänyt ajaa tätä asiaa eteenpäin. Tiedän tällä hetkellä sen, että todennäköisesti saan onnettoman pienen stipendin ja vaihto kestää ilmeisesti kolme kuukautta. Silti haluan lähteä. En siis tiedä yhtään mitä ja mihin olisin menossa harjoittelemaan, mutta se on minulle samantekevää. Toivottavasti siellä roikkuu turskaa kuivumassa joka talon ovenpielessä, jotta kun stipendiraha on kulutettu voi käydä naapurilta napsimassa kalat kotiin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Tiesitkö, että oliiviöljyä voi polttaa kuten kynttilöitä lyhdyssä tai astiassa? Oliiviöljy ei ainakaan minun herkkään nenääni haise palaes...
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
18 km Uudestakaupungista Hiun tietä Lepäisille päin ja sitten Korssaarentien ja Merikaskistentien kautta Oinassaarentielle. Tien päästä vain...