Yleisahdistus

Afrikan suuret eläimet kuolevat, Iso Valliriutta kuolee, valaat uivat rantaan vatsat täynnä muovia, mehiläiset kuolevat, merissä kelluu suuria muovilauttoja, ympäristömyrkyt pilaavat pohjavesiä. Näitä surullisia uutisia saa lukea päivittäin. Tehtaat saastuttavat ilmaa ja luontoa, eikä ketään saada vastuuseen. Ei kenenkään vastuu, mutta kaikkien yhteinen onnettomuus. Yksilöt syyttävät yrityksiä, hallituksia ja päättäjiä. Politiikka kulkee talouskasvun lyhyessä talutusnarussa.


Ihmiset eivät herää ymmärtämään, että asiat voisivat olla toisin, rakenteisiin täytyy puuttua, asenteita ja tottumuksia täytyy ravistella. Arvomaailman on muututtava. Kuluttaminen ja etenkin kaiken turhan roinan tuottaminen on katkaistava. Ympäristön myrkyttäminen voittojen saamiseksi ja kasvun takaamiseksi on lopetettava. Voimme tietysti jatkaa samaan malliin jos haluamme kuolla nälkään ja myrkkyihin tai ihan vaan hukkua kaikkeen siihen saastaan, jota osaamme kyllä tuottaa, mutta emme hävittää.

Kaikki yleisesti hyväksytty ei ole meille hyväksi, eikä tälle planeetalla, jolla elämme. Alamme kuitenkin pikkuhiljaa nähdä, että mikromuoviroska tappaa ja kulkeutuu takaisin ruokapöytäämme, kasvinsuojelumyrkyt eivät katoakaan ravintoketjusta, eivätkä raskasmetallit, lääkeaineet ja hormonit hajoa jätevesienkäsittelylaitoksissa. Tehomaatalous tuottaa ruokaa, josta puuttuvat ravinteet ja joka lopulta sairastuttaa meidät ja köyhdyttää viljelysmaat.

Uskomme vakasti, että markkinatalous  järjestää kaiken. Markkinatalous tuo meille, työtä, veroja ja hyvinvointia. Markkinataloudella ei vain ole omaatuntoa, ei ympäristövastuuta, eikä se kunnioita elämää, ei ihmisoikeuksia, eikä eläinten oikeuksia. Siinä suuret ja vahvat tallovat heikot ja äänettömät, siinä kananpojat korjataan harvesterilla ja ihmiset orjuutetaan liukuhihnatyöhön vaipat päällä. Suuret ja vahvat muodostuvat niin vahvoiksi, että ihminen on sille liian pieni yksikkö, edes nähtäväksi. Jos vaadit sitä tilille väärinkäytöksistä se haastaa sinut oikeuteen maineensa lokaamisesta. Sillä on armeija maailman parhaita lakimiehiä ja suhteet kunnossa päättäjiin päin. Sillä on kokonainen koneisto, jolla suoltaa maailmalle julkisuuskuvaa, brändejä ja mielikuvamainontaa.

Kaikki voisi olla toisin, jos emme uskoisi tavaran ja rahan tekevän meitä onnelliseksi. Jos emme uskoisi, että vain jatkuva talouskasvu ja kuluttaminen on elinehtomme. Jos emme uskoisi, että voimme kuluttaa, rikkoa, sotkea, liata, tappaa, kahlita ja käyttää loputtomasti hyväksi kaikkea mitä tämä pallo meille tarjoaa. Jos vain osaisimme vaalia, rakastaa ja kunnioittaa kaikkea, mitä maa päällään kantaa, myös toisiamme. Jos loputtoman rahan, julkisuuden ja menestymisen tavoittelun sijaan, uskoisimme, että oikeastaan tarvitsemme vain rakkautta.

Pelosta ja epämukavuudesta

Nämähän ovat tuttuja juttuja kaikille, jotka vastaavat elämässä eteen tuleviin haasteisiin. Pelko on usein mittasuhteiltaan suunnaton verrattuna edessä olevaan haasteeseen ja epämukavuus vain pelon ensimmäinen aste.

Vierailin "epämukavuudessa" käydessäni vieraskielisessä rekrytointitilaisuudessa, ihan vain hetken mielijohteesta. Lymyilin takapenkissä ja sain sanottua juuri tarpeellisen verran ruotsiksi sekä täytettyä henkilötietopaperin. Poistuin huojentuneena siitä, että piina oli ohi ja olin ymmärtänyt suurimman osan minulle puhutusta asiasta sekä ruotsiksi, että norjaksi.

Tästä muutama päivä eteenpäin sain puhelun Norjasta, jonka aikana minulle puhuttiin norjaa ja sain vastata ruotsiksi tai norjaksi. Se ei mennyt kovin hyvin, koska sanat tuntuivat takertuvan kurkkuun ja leijailevan pois muistista ihan itsekseen. Mutta jälleen- ymmärsin lähes kaiken. Yhden kerran jouduin pyytämään toistamista - ja tein sen- norjaksi.

Puhelinhaastattelun jälkeen sain sähköpostiini vinon pinon papereita luettavaksi ja palautettavaksi. Joudun vielä toiseen piinaan puhelimessa, mutta sen jälkeen- jos kaikki sujuu kohtuullisesti voin saada keikkatyötarjouksen  Norjasta.

Mitä päässä tapahtuu: Pelkoa, epäuskoa, jännitystä, tekosyitä, kauhua.
Tätähän olen toivonut, miksi nyt niin pelottaa?!

Jännittävintä ovat mielestäni käytännön järjestelyt. Osaanko liikkua siellä, osaanko mennä oikeaan paikkaan ja oikeaan aikaan. Löydänkö pyydettyihin osoitteisiin, oikeaan bussiin, junaan ja koneeseen. Tietysti myös se ymmärränkö yhtään mitään tai osaanko ilmaista itseäni skandinaavisin kielin, englantia ei saa kuulemma käyttää. Auts!

Papereita pitäisi palautella jo tällä viikolla. Osaa en varmasti saa toimitettua tässä aikataulussa, koska joudun tilailemaan todistuksia eri virastoista. Ajattelin kuitenkin palauttaa ne, jotka saan kokoon ja luvata täydentää pinoa sitten myöhemmin. 

En tiedä, mitä tästä syntyy, mutta vaikka kuinka huonosti siellä pärjäisin niin kokemusta rikkaampana palaisin. Lisäksi: Rekrytointitilaisuudessa tapaamani nainen sanoi minulle, että jos haluaa parantaa ruotsintaitojaan niin kannattaa hakea töihin saaristoon tai ruotsinkieliselle rannikolle. Laitoin heti seuraavanaa päivänä kesätyöhakemuksen Ahvenanmaalle, Maarianhaminaan. Arpa ..tai kaksi arpaa on heitetty.. ja pelottaa.