Turhaa tavaraa

Olen varannut kirpputoripöydän. Tarkoitus on myydä kaikki tai ainakin niin paljon kuin sisu antaa periksi. Isommat tavarat menevät myyntiin verkkokirpputorille. Niitä kun ei huvita raahata edestakaisin vain näytteilleasettamisen nimissä. Eikä tilakaan riittäisi. Olen viime päivinä pohtinut paljon tavaran merkitystä. Mitä oikeastaan tarvitsemme? Miksi hankimme niin paljon sellaista, mitä emme oikeastaan tarvisisi lainkaan? Ja vielä syvemmin: Miksi suuret tuotantolaitokset syytävät markkinoille suunnattomat määrät tavaraa, jota kukaan EI OIKEASTI tarvitse. (Vastaus on tietysti raha.)

Yleensä puhutaan siitä, että kuluttaja voi valinnoillaan ohjata sitä, mitä kaupassa tarjotaan. Eikö pitäisi myös jotenkin ohjata sitä, mitä meille tarjotaan ja mitä tuotteita valmistetaan? Kyllähän ihmiset ostavat aivan mitä tahansa keksitään markkinoille saattaa. Markkinointi luo meille tarpeen ja mehän tarvitsemme. Tuottaja ja myyjä käärivät rahat.

Mielestäni tuottajille pitäisi laittaa paljon tiukemmat rajat. Tuotteiden hävittämiseen, kierrättämiseen ja tuotannon hiilijalanjälkeen pitäisi kiinnittää paljon enemmän huomiota. Ihmisen ei pitäisi tuottaa mitään sellaista, jota ei pysty hävittämään.  Enkä tarkoita hävittämisellä suohon polkaisemista tai avaruuteen ampumista, vaan hävittämistä, joka ei vahingoita tätä ekosysteemiä nyt eikä myöhemmin tulevaisuudessa.  Mihin upottaisit miljoona maatumatonta muovituolia? Ottaisitko ne takapihallesi? Haluaisitko asuinalueesi rakennettavaksi kaatopaikalle tai ydinjäteluolaston päälle? Haluasitko uida muovipussimeressä tai ottaa juomavetesi myrkkyjärvestä?