Elämää muutoksessa

Olet ehkä jo kuullut tästä. Ehkä kuulut jo "hurahtaneisiin". Olet saattanut jo kokea siivouksen elämänmullistavan taian vaikutukset. Vai, oletko tavararöykkiöiden keskellä puristelemassa jokaista omistamaasi esinettä, kysyen itseltäsi: "Tuottaako tämä esine minulle iloa?" Kyse siis on japanilaisen ammattijärjestäjän Marie Kondon metodista raivata koti kuntoon ja poistaa sieltä kaikki turha. Turha merkitsee tässä tapauksessa iloa tuottamatonta roinaa, jota säilytämme monista eri syistä. Samalla järjestetään kaikki kaapit, viikataan nätisti kaikki vaatteet ja perustetaan käsilaukkuasema. Jos mennään vielä syvemmälle metodiin niin poistetaan pulloista ja purnukoista mainoslauseita huutavat etiketit ja koristellaan kaapit sisäpuolelta. Tavaroita raivatessa niitä saa kiitellä ja lähettää ne matkalle eteenpäin. Koska olen viimeaikoina muuttanut useasti ja jo vuosien ajan vähentänyt tietoisesti tavaran määrää tämä projekti vei minulta vain hyvin vähän aikaa

Kuten otsikko kertoo, on opinnäytetyö siinä vaiheessa.. että vaiheessa on. Huomenna, jos luoja suo on suunnitteluseminaari. Minun olisi pitänyt saada opinnäytetyön tekemistä koskeva sopimus allekirjoitettua toimeksiantajan kanssa, mutta eihän siitä mitään ole tullut. Olen tehnyt tarkat aikataulut tiedonkeruuhaastatteluille, mutta jo tekovaiheessa tiesin, että näinhän tämä ei tule menemään. Naurettavan byrokratian vuoksi tarvitsen sopimukseen allekirjoituksen kaupungin sosiaali-ja terveysjohtajalta, jota nyt sattuneesta syystä on hieman haastavaa tavoittaa. Olen tehnyt suunnitelman ja aikataulut, mutta varsinaisen opinnäytetyön kirjallista osuutta olen vasta aloittanut. Opinnäytetyöni on toiminnallinen ja olisi kiva päästä toteuttamaan toiminnallista osuutta. Keskeneräiset paperihommat kuitenkin taitavat estää minua aloittamasta. Homma lykkääntyy ja harmin määrää on vaikea kuvailla. Aikaa kuluu hukkaan ja kello tikittää. Puolentoista viikon päästä alkaa harjoittelu sairaalassa ja epäi

18 km Uudestakaupungista Hiun tietä Lepäisille päin ja sitten Korssaarentien ja Merikaskistentien kautta Oinassaarentielle. Tien päästä vain noin sadan metrin päässä on laavu kauniilla paikalla. Laavun vieressä on myös kuivakäymälä ja puuvaja. Paikka on vähän pusikkoinen, mutta yksi hyvä näköalapaikkakin löytyy polun päästä. Tälle laavulle pääsee ilman pitkää patikointia. Itse kyllä olisin mieluusti kävellyt pätkän matkaa, mutta tällaisiakin paikkoja on hyvä olla, kaikki kun eivät halua tarpoa itseään hikeen päästäkseen laavulle makkaranpaistoon. 

 

Tänä kesänä tehtiin monta lyhyttä reissua, joista yksi oli ristely Kerttu-aluksella Isokarille. Ilma oli vaihteleva, pienestä vesisateesta kuumaan auringonpaisteeseen. Isokari on paikkana mitä ihanin. Olimme mukana opastetulla kierroksella saarella. Pääsimme myös kipuamaan majakan huipulle maisemia ihailemaan.  Mennen tullen kuljimme lammasaitauksen läpi ja muutama lammas pääsi karkaamaan portista. Bää- bääää! Saarikierrokseen kuului tutustuminen saaren luontoon, kasvistoon, historiaan ja rakennuksiin. Majakkakierroksen jälkeen tarjoiltiin ruokaa. Ruoan jälkeen saimme tutustua saareen omin päin muutaman tunnin ajan. Isokarin luonto on ainutlaatuinen ja karussa kauneudessaan vertaa vailla. Tuli tunne, että tänne haluaisi jäädä. Mikä ihana päivä!