American dream of freedom- Eurooppa tulee perässä.

Se maa, jossa unelmat ovat toteutettavissa. Maa, jossa yritteliäisyys palkitaan, jossa olet oman onnesi seppä..
Vai miten se sitten menikään. Tuloerojen kasvaessa räjähdysmäisesti Wealth Inequality In America ja poliitikkojen suoltaessa uusia järjettömiä lakeja, joiden tarkoitus on rajoittaa vapautta lähes kaikilla elämänaloilla on vaikea uskoa enää minkäänlaiseen vapauteen. Sananvapaus on näennäistä suurien uutistoimistojen valitessa mitä ihmisille annetaan tiedoksi.

Suuret yritykset päättävät mitä tuotetaan, kenen siemenistä ruoka kasvatetaan ja kenen lannotteilla se lannoitetaan. Ruokamonopolien hallinta kaupan tiskillä on hämmästyttävää, koska kaikki tuotemerkit ovat lopulta kotoisin muutamasta suuresta yhtiöstä.
"Food Inc."

Medikalisoituminen palvelee lääkäreitä ja lääketeollisuutta. Moni luonnonmukainen ravinto on lailla kielletty kuten myös luonnonmukainen lääkintä. Ruuan kasvattaminen omalla pihalla on monissa osavaltioissa kielletty, kuten myös sen myyminen esim. naapureille. Mother Faces 93 Days In Jail For Vegetable Garden!
Jopa sadeveden kerääminen on laitonta, koska valtio omistaa taivaalta satavan veden. Utah news reports that collecting/using rainwater is ILLEGAL

Yrittäjyyttä säädellään laeilla, jotka määräävät hankkimaan lupia ja maksamaan maksuja. Police Chief Shuts Down Children's Lemonade Stand

Tiedän pohjolassa yhden pienen maan, joka on ottanut oppia tästä kapitalistisesta unelmasta ja perässä tullaan..

Varallisuus maailmassa kasautuu yksille ja samoille. Raportti: Viime vuosi rikastutti superrikkaita - suuri osa rahoista veroparatiiseihin

Omavaraisuutta yritetään rajoittaa. EU haluaa rekisteröidä kasvit ja siemenet ja estää kotiviljelyn

Mutta onneksi sentään maalaisjärkeäkin käytetään:
Kotipuutarhojen satoa saa nyt myydä kauppoihin

Kävin hyttysparven saattelemana viskelemässä kurkun ja salaatin siemenet puutarhalaatikoihin. Näistä tuskin myyntiin saakka riittää, mutta omiksi tarpeiksi kuitenkin.

Happy end

Sain oppisopimuspaikasta tarpeekseni ja irtisanouduin. En ole pätkääkään huolissani siitä, ettei minulla on pysyvää, vakituista työpaikkaa. Uskon, että saan sellaisen jos haluan. Syksyyn asti on jo suunnitelmat selvät. Minulla on kesätyö. Syksyllä jatkuu opiskelu ja keikkahommaa on luvasssa. Uskon, että tämä oli hyvä ratkaisu. Pystyn halutessani kieltäytymään töistä, eikä työ toivottavasti ole yhtä pakkotahtista kuin oppisopimuspaikassa. Edessä on kuitenkin opiskeluni rankimmat osiot: Hoito ja huolenpito sekä osaamisala. Kahdesta ensimmäisestä näytöstä olen saanut kiitettävät arvosanat, eikä se yhtään vähennä painetta jatkaa samaan malliin.

Oppisopimusaikani oli rankka, mutta opettava kokemus. Nostan hattua niille, jotka jaksavat kauemman kuin vuoden ruohonjuuritason perushoidossa. Oma asemani työyhteisössä oli hankala. Opiskelijana oli vaikea olla omassa roolissani, ikäni, kokemukseni, luonteeni ja osaston tilanteen vuoksi. Sain mielestäni melko omituista palautetta tutkintotilaisuudessa, mutta yritin parhaani mukaan miettiä oliko se aiheellista. Tiedän, että työyhteisössäni oli muutama henkilö, jotka eivät pitäneet minusta. Eikä tietysti ole pakkokaan. Palautteen vuoksi mietin pitkään olenko oikeasti sellainen persoona, jollaisen kuvan palautteesta sai. Tiedän olevani suorapuheinen ja melko kriittinen. Tiedän kokeneeni työssä turhautumista sekä epätoivon hetkiä, mutta sain myös paljon kiitosta asukkailta ja suurimmalta osalta työkavereistani. Niin paljon kuin potilaiden/asiakkaiden/asukkaiden itsemäärämisoikeudesta paasataankin, voin vain sanoa, että se ei todellakaan totetudu hoivakotiasumisessa, ainakaan kyseisessä laitoksessa. Lopulta olin tilanteessa, jossa yhteistyökykyäni muiden hoitajien kanssa arvosteltiin, sillä perusteella, että pidin asukkaan puolta häntä koskevissa asioissa.Oppimiskokemuksena hyvä, mutta en voinut välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta.

What is real ?

Ruohonjuuritasoa ja unelmia

 Kävin takapihalla kuvaamassa nämä sateeseen heränneet. Pari päivää on ollut sateista ja kukkapenkeissä tapahtuu ihmeitä, ruoho vihertää ja puut pukkaavat lehtiä. Sikäli kiva ajankohta, että olen lomalla. LOMALLA!

 Skillat aivan villinä..

 Narsisseilla paikallista pulaa elintilasta.

 Myös suuremmat keltaiset narsissit aloittavat juuri kukintaansa.

Tämän rikkaruohokummun seasta ponnistaa tulppaaneja ja narsisseja.. Ihan kohta..
Unelmaosuus selittyy sillä, että olen jo jonkin aikaa ihmetellyt ns. havainnekuvia, joita olen tehnyt kuvankäsittelyllä (Paint- ohjelmalla ;)  ). Siellä oli mm. pihasta kuva, johon olin "siirtänyt" punaista soraa ja havukasveja ja siinähän ne nyt sitten ovat oikeasti pihassa. Toinen kuva on takasta, jonka olin "asentanut" olohuoneen nurkkaan ilman aavistustakaan mistä rahat tai kuka/milloin sen joku siihen tekisi. Tosin kuvassani on Kronspisen ja nurkassa muutaman tonnin halvempi, mutta hyvin samannäköinen, valkokuorinen, messinkiluukuilla varustettu pönttöuuni.

Haaveissani.

Tosielämässä. Paikka on täysin sama. Kuva on heti asennuksen jälkeen kun sai polttaa vasta kynttilää.

Tästä innostuneena "siirsin" ovipieleemme komean puisen terassin ja heti seuraavaksi itsemme espanjalaisen fincan pihalle, perheenjäseniä samaisen fincan huoneisiin ja kissakin pääsi kuviin pötköttelemään. Fincan piha ei ollut aivan tarpeeksi vihannoiva, joten "istutin" sen keskelle palmun ja "laitoin" ihmeköynnöksen kasvamaan katon reunalle. Taidan vielä laittaa kanat juosemaan pihalle, lampaat määkimään aitaukseen ja aurinkopaneelit katolle. Niin ja tietysti ne herttaiset mummot ja papat nauttimaan puutarhan antimista ja viettämään päättymätöntä siestaa pergolan alle.

Loman jälkeen minulla on tutkintoviikkoa jäljellä kaksi päivää, sitten tutkintotilaisuus ja oppisopimuksen väliarviointi, joka taitaa muuttua loppuarvioinniksi. Olen lupautunut kesäkuun alusta toiseen työpaikkaan, mutta en uskalla sanoa mitään ennen kuin tutkintotilaisuus on ohi, ettei vaan vaikuta arvosanaan. 

Painajainen

Painajainen. Painostava tunnelma, pelon, kauhun ja ahdistuksen tunteet pyrkivät pintaan. Tunteet vievät ennen järkeä. Missään ei ole hallinnan tunnetta. Kaikki hajoaa käsiin. Väsyttää, itkettää, mutta pakoon ei pääse. On vain kestettävä.

 On mentävä eteenpäin. Kuljettava suoraan. Tai mutkitellen. Jatkettava. Poukkoiltava virran vietävänä. Toivottava, että välillä saa happea keuhkoihin. Ei tiedä onko pinta ylhäällä vaiko alhaalla. Mihin suuntaan pitäisi pyrkiä? Tulisipa suvanto, jossa voisi edes hetken levätä jos rannalle pääsystä ei ole toivoa.

 Voimat ovat loppua juuri ennen kuin helpottaa. Vaikka vaara on ohi, jää sen tunne pitkäksi aikaa väreilemään ilmaan kuin ukkosen aiheuttama sähköisyys.

Pelko koteloituu mieleen. Paha jää pahkaksi sydämeen. Herää hikisenä painajaisesta hän, jonka uusi päivä on toivoa täynnä mutta sydämessä musta epäilys.