Elämää muutoksessa

 Minua ihastuttaa erityisesti noiden kukkatelineiden pitkät varjot naapurin oven pielessä. Tämä ilmiö kestää vain noin 10 minuuttia aamuisin ja sitten aurinko on siirtynyt talojen taakse. Aurinkoisia aamuja on ollut melko usein, mutta tänään on ollut pilvistä ja pimeää. Illan on tihkutellut vettä ja lämpötila on noin 7 astetta plussalla. Alkuasukkaat täällä sanovat, että lumi tulee vasta tammi- tai helmikuussa. Ja sitten se jo sulaakin pois. Valoa on sen verran vähän, ettei tällainen hidas ehdi edes ulos kun tulee jo pimeä. Aamulla jos saan herätä omia aikojani (kuten usein saan), herään kymmeneltä heikosti ulkoa kajastavaan valoon. Kissakin on halunnut nukkua aamuisin, eikä ole käynyt herättelemässä ennen kymmentä. Muutamat työpäivät sairausloman jälkeen ovat tuntuneet alkuun vähän pakkopullalta, mutta töihin päästyä on päivä mennyt ihan hyvin. Lähteminen vain on vähän ikävää. Kuinka laiskuuteen voikaan tottua! Kulmakunnallamme on ollut rauhallista. Lähes kaikki opis

Tästä nimenomaisesta kuvasta on tänään tasan vuosi aikaa. Siinä on kasa tavaraa, joista osa jouduttiin jättämään jälkeemme kun lähdimme Suomesta kohti suurta seikkailua. Ennaltamäärämätöntä, vailla tarkempia tietoja tulevasta. Tuli kiire pakata viimeiset tavarat autoon. Kaikki ei mahtunut. Teimme monta keikkaa kierrätyskeskukseen. Upotimme muutaman tavaran johonkin roskikseen ohi mennen, syntisiä kun olimme. Taisinpa vielä viimeisenä päivänä viedä joitakin ilmaiseksi antamiani tavaroita odottamaan uutta omistaajaa johonkin sovittuun paikkaan. Jotain jätimme vuokranantajan luvalla myös asuntoon. Vihdoin oli vaan pakko pakata kissa ja loput tavarat autoon ja lähteä ajamaan kohti Turkua. Auto laivaan ja kissa hyttiin. Olin odottanut, että olo olisi kevyt ja vapaa, mutta ei se ollut. Olin huolissani kissasta, tavaroista autossa, tullimuodollisuuksista ja eihän meillä ollut majoitustakaan varattu Ruotsia pidemmälle.  Arvellutti myös, millainen keli ja sää meitä odottaisi Haukelissa