Elämää muutoksessa

  Tarjolla oli ruokaa kauden sadosta, vähän viiniä kyytipojaksi. Saunan edustalla mukanani raahamat vanhat stereot, joissa soitettiin siskoni valitsemia levyjä 60-80- luvulta. Hyvä tunnelma ! Kiitos osallistujille!

Tänä iltana järjestetään sadonkorjuujuhlat. Sadosta viis, mutta juhlat kuitenkin. Ei mitään isoa eikä vaivalloista, vaan jotain pientä ja tunnelmallista. Vähän haikeaa, mutta niinhän se syksy aina vähän on.

Se tulee hiljaisuudesta, puhumattomuudesta, liikkeestä, valosta, maisemasta, tuulesta, tuoksusta, viljapellon lainehtivasta liikkeestä, ilta-auringon kultaisista säteistä, ohi vilahtelevista maalaistaloista, pihalla räksyttävistä koirista, valkoisista aidoista, mopon raadoista aitan nurkalla, pikkuisista lähikaupoista, punaposkisista lenkkeilijöistä, karkuun juoksevista kissoista, savun touksusta rantasaunalta, suolaisen maan hajusta, merituulen kirpeästä tuoksusta. Vauhti, humina, moottorin ääni. Päässäni kuuluu vain ..DAA...DAA. Olen onnellinen, rakastan elämääni.

Milla kirjoittaa todella tärkeästä aiheesta Maitotyttö-blogissaan. Verotus ja yrittämisen sivukulut vievät leivän pienyrittäjän suusta. Hintojen korotuspaine iskee juuri silloin kun sivukulut alveineen astuvat kuvaan.Tämä vaihe on ikävä kyllä se kohta pienyrityksen elinkaaressa, jolloin punnitaan yritystoiminnan kyky laajentua ja elättää itse yrittäjä.  Hintojen korottaminen vaikuttaa myös suoraan kysyntään ja markkinat jyräävät pienyrittäjän halpatyövoimatuotteillaan. Eikö Suomessa kannattaisi panostaa siihen, että tuettaisiin verohelpotuksin pieniä käsityöläisyrittäjiä ja annettaisi heidän ottaa elantonsa siitä, mitä he rakastavat tehdä? Nykyinen verokohtelu tappaa pienet käsityöyritykset, joiden työllistävä vaikutus oikein tuettuna olisi varmasti merkittävä. Tässä linkkin Maitotyttö-blogin kirjoitukseen: Tiesitkö tämän kotimaisesta käsityöstä?

 Huutokaupan jälkeiset tunnelmat: Olimme klo 10-14 huutokaupassa ja mukaan tarttui yhtä sun toista.. tosiaankin. Huusin mielestäni tätä kaunista kelloa ja sainkin sen hyvään hintaan ja kun menin noutamaan huutoani myyntipöydältä niin mukaan käskettiin ottaa kuppaset stereot suoraan 70-luvulta. Olin jotenkin niin kellon lumoissa etten tajunnut huutavani samalla stereoita, joita kukaan ei tuntunut haluavan ja niihin lisättiin kaupan päälle kello.. NO, nyt meillä on sitten vinyylilevyjä, C-kasetteja ja radiota soittavat Philipsit. Levylautasella oli valmiina Jussi & The Boys ja sitä onkin sitten tänään kuunneltu. Huvittelin myös kääntämällä soittonopeuden hitaamalle, jolloin Jussi ja pojat alkoivat kuulostaa keikan jälkeiseltä mongertavalta aamulta. Kyllästymisen jälkeen käänsin koneesta radion päälle ja se olikin jännä juttu kun sieltä tuli vain vanhaa musiikkia. Ihan kuin koko vehje olisi kaiuttanut menneitä aikoja. Kyseessä oli Entisten nuorten sävellahja Radio Suo