torstai 29. kesäkuuta 2017

This also shall pass

Eli viimeiset päivät Norjan työkommennuksesta ovat käsillä. Viimeinen viikko on tuntunut jo sujuvammalta kuin aiemmat. Osaan puhua kokonaisia lauseita norjaa ja tulen (useimmiten) ymmärretyksi. Toki tulee sanoja, joita en ymmärrä tai tiedä, mutta usein elekieli auttaa. Vuoronvaihtojen raporteilla ymmärrän, mitä puhutaan ja pystyn joskus myös osallistumaan keskusteluun. Toki murteet ja nopea puhetapa tuottavat edelleen päänvaivaa.

Hämmästytin itseäni myös menemällä postiin kyselemään verotoimiston kirjettä. Kirjettä ei ole tullut koska osoitteessamme ei ole postilaatikkoa. Tätä asiaa menin selvittelemään postiin ja ihan vaan norjaksi.

Töissä on edessä vielä yksi iltavuoro ja yksi aamuvuoro. Lauantai on vapaa ja silloin pakkaan, siivoan ja lepään. Ehkä olemme myös vähän juhlatunnelmissa, koska työkaverilla täällä syntymäpäivät ja lisäksi vietetään Tofte dagenia eli paikallista kyläjuhlaa. Sunnuntaina aamulla saan kyydin kolleegaltani toiseen lähipitäjään bussiasemalle, josta nousen Oslon bussiin ja kotimatka alkaa.


Tästä, kuten muistakin kokemuksista yleensä voi sanoa, että parasta ovat kaikki ne ihanat ihmiset, joita olen saanut täällä kohdata!

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Lentoturmaa leivälle ja vaniljasokeria juuston päälle

Lentoturma, flykrasj on siis yleisnimi tomaattimakrillille, jota vedetään parin sentin kerros leivän päälle. Se on hyvää, ällöttävästä (punaista mössöä) ulkonäöstään huolimatta. Sitä myydään sekä tuubissa, että rasiassa.
Juusto on täällä myös usein tuubissa myytävää sulatejuustoa, joka on maustettu pekonilla, kinkulla, katkaravulla jne.. Lisäksi on tietysti nøkkelost( Suom.huom: knöölijuusto, jossa pieniä maustemuruja) ja brunost(ruskea juusto), joista ainakin jälkimmäistä olen kuullut maustettavan vaniljasokerilla.

Leivänpäällisiin kuuluu myös syltetøy eli hillo, jota saa myös pursotettavassa pullossa, samanlaisessa kuin meillä myydään juoksevaa hunajaa. Näiden lisäksi leivälle ladataan monenmoista majoneesia, salaattia tai kinkkua. Kinkku myydään 100 tai maks. 150 g paketissa. Perhepakkauksia on turha etsiä. 100 gramman paketissa on noin kahdeksan siivua, joten tulee helposti mietittyä montako siivua eväsleivän väliin vetää.

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Kohti viimeistä viikkoa Norjassa

Aherrusta on jäljellä enää seitsemän päivää ja siihen hatuksi yksi vapaapäivä, plus lähtöä edeltävä päivä, joka on lauantai. Vaikka odotan kotiinpaluuta, tuntuu aika silti valuvan käsistä tosi nopeaan. Olen jo valmistellut paluuta arkeen Suomessa selvittämällä työvuoroja vanhassa työpaikassani, johon palaan kesätuuraajaksi.


Olen saanut kokea täällä sekä hyviä, että vähemmän hyviä juttuja. Aika näyttää, mitkä niistä jäävät päälimmäisiksi. Parasta kuitenkin on kaikki se kokeminen, mitä tämä kuukausi on tuonut tullessaan. Uskon, että kaikki vastoinkäymiset auttavat eteenpäin ja luovat kuvan siitä, että lopulta kuitenkin asiat selviävät. Jokainen onnistuminen tuo lisää itseluottamusta ja intoa pärjätä. Itsensä asettaminen hankaliin tilanteisiin voi joidenkin mielestä olla täysin älyvapaata, mutta itseasiassa se on erittäin kasvattavaa. Kielitaito ei ole ainoa asia, joka täällä paranee. Usko itseen ja siihen, että tilanteista selviää maltilla ja kysymällä apua, on loistava opetus.

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Ylämäki alamäki..



Sain mieheni vierailulle tänne Norjaan. Lomaa toki vähän varjosti se, että viidestä päivästä, jotka hän vietti täällä olin vain kaksi päivää vapaalla, toinen niistä oli hänen tulopäivänsä. Tein tänä aikana myös yhden tuplavuoron, vaikka en olisi halunnut. Ehdimme silti käydä yhdessä Drammenissa ja ilmat suosivat meitä.


Töissä on hämmennystä aiheuttanut muutetut työvuorot, joista en saanut mitään ilmoitusta. Menin listan mukaan töihin aamulla vapaapäivän jälkeen. Aamuraportilla selvisi, että listaa oli muutettu ja minulle olikin laitettu iltavuoro. Olin ihmeissäni! Miksi en saanut ilmoitusta kuten kaikista aiemmistakin muutoksista?
No, eipä siinä auttanut kuin lähteä kotiin.
Joskus se on tuulista ja toisinaan paistaa.
Tulpavuorojen ja työaikasekoilujen vuoksi koin, että kotiinlähtö olisi paras vaihtoehto. Eilen oli kuitenkin hyvä päivä töissä. Tänään taas oli vähän huonompi. Etsin kuumeisesti yhtä osoitetta, jota gps-laite ei näyttänyt oikein. Jouduin soittelemaan työkavereille ja kyselemään neuvoa. Olin jo varma että en koskaan löydä ko. osoitteseen, mutta kyllä se sieltä viimein löytyi. En ehtinyt lounaalle yhteiseen tapaamispaikkaan, vaan söin yksin, ulkona lähellä asiakkaitani. Plussana lounastaukoon lisätään hieno ilma ja upea paikka. Lounaaksi tarjoilin itselleni jäätelöä ja kahvia. Loppupäivä sujui hyvin tuttuja osoitteita koluten.


keskiviikko 14. kesäkuuta 2017

Terkut Oslosta


Oslo. Mä vaan tykkään siitä. Siellä on tilaa. Jotenkin kummassa osaan kulkea siellä, vaikka olen muuten huono suunnistamaan. Se ei oo kokonaan pelkkää kaunista. Se on rosoinen, pölyinen ja haiseva, mutta siellä on myös paljon hyvää.

Se on modernin laatikkoarkkitehtuurin ja vanhojen kivilinnakkeiden sekoitus. Siellä on jatkuva remontti, nostokurkien ja kaivinkoneiden luvattu kaupunki. Sen puistojen siimeksessä grillaavat ja aurinkoa palvovat kaupunkilaiset nauttivat elämästään, ja kyllä, ilman paitaa.


Siellä julkisilla kulkuneuvoilla kulkevat myös pukumiehet. Joka nurkan takaa löytyy kotoisa kuppila, jonka terassilla on sata tuolia ja katosta roikkuvat valosarjat. Aker Bryggessä kuningas ja kuningatar lipuvat majesteettisesti rantaan.



Väki syö eväitään rannan rapuilla ja vanhan linnoituksen puistossa. Taivaalla lipuu muutama pilvenhattara, aurinko kuumottaa ja läheisestä kojusta leijuu vohvelin tuoksu.



maanantai 12. kesäkuuta 2017

Arkea, työtä ja vapaa-aikaa Norjassa

Toisinaan kaikki on raskasta, vaikeaa ja sekavaa. Toisinaan kaikki sujuu hyvin. Niinhän se menee kotonakin. Samat lait pätee sijaisille täälläkin, tarjolla on tuplavuoroja viikonloppuisin, kiireisiä iltoja ja tyytymättömiä ja hankalia asiakkaita. Onneksi suurin osa asiakkaista on mukavia, kiitollisia ja ymmärtäväisiä puutteellisen kielitaitoni suhteen.


Työt sujuvat kohtuullisesti. Pysyn aikataulussa ja suoritan työni. En voi verrata työtäni vastaavaan työhön Suomessa, sillä en ole koskaan työskennellyt kotihoidossa. Täällä välimatkat ovat pitkiä ja hommat tuntuvat joskus vähäisiltä ajamiseen nähden. Yhden käynnin syy voi olla esimerkiksi yksi pikkuhomma: silmätipat, tukisukat tai roskiksen tyhjennys. En tiedä ajetaanko Suomessa 10-15 km asiakkaan luo vain tyhjentämään roskista. Sitten kun näitä pikkuhomma ja vähän isompiakin on 15-25 päivässä niin siinähän sitä ajamista riittää.



Työpäivän jälkeen kävin tänään taas tuolla lähirannalla lataamassa päätä. Istuin pitkään kalliolla ja nautin auringosta. Äkisti taivaalle alkoi kertyä vuoren takaa mustia pilviä. Sää täällä vaihtelee niin, että joka päivä on mahdollista saada vettä niskaan ja aurinkoa päälle monta kertaa. Pilvien pyrkiessä päälle pelastauduin sisälle kauppaan.

Olen lukenut Norjan ruokakauppojen huonoista valikoimista ja korkeista hinnoista, mutta en ole niistä ihan samaa mieltä. Tänään löysin mm. suomalaisia hapankorppuja, siideriä ja pekonisulatejuustoa tuubissa. Lisäksi olen löytänyt huiman edullisia kalapihvejä. Iso pussillinen, jossa on varmasti parikymmentä pihviä maksaa 24,30 nok eli 2,51 eur.



torstai 8. kesäkuuta 2017

Työvoitto

Olen saanut tehtyä ensimmäisen iltavuoroni loppuun ajoissa! Pärjäilen mielestäni hyvin asiakkaiden kanssa, mutta nopeapuheiset ja stressaantuneet kollegat tuottavat välillä päänvaivaa. Joukossa on myös muita maahanmuuttajia, kuin minä, joiden norjan ääntämisessä on toivomisen varaa. Työn ohessa joudumme soittelemaan toisillemme paljon ja kommunikaatio on välillä melko hankalaa. Joudun varmistamaan monta kertaa, että olen varmasti ymmärtänyt ohjeet oikein.

Ajelu sujuu kohtalaisen hyvin gps:n avulla. Eilen en joutunut edes ajamaan ylinopeutta. Siitä kun voi saada isot sakot. Välillä olen kovan paineen alla ja on pakko itse huolehtia että saa riittävät tiedot ja tavarat kasaan ennen kuin lähtee matkaan.

Ajoittain koen jopa nauttivani ajamisesta, koska maisemat ovat niin upeat. Kuvia parhaista maisemista en ole saanut koska ei vain ole yksinkertaisesti aikaa pysähdellä. Ehkä myöhemmin kun olen rutinoituneempi tähän kaikkeen. Nyt vielä joudun sanomaan itselleni monta kertaa: You can do it, if anyone, YOU can do it!

maanantai 5. kesäkuuta 2017

Toinen vapaapäivä





Tänään on ollut kaunis ilma ja olen kävellyt lähimaastossa pienen lenkin. On pyhäpäivä ja kaupat ovat kiinni, mutta löysin Toftesta yhden auki olevan kioskin ja yhden kahvilan. Kioskin pitäjä ei selvästikään ollut norjalainen natiiviasukas. Muut kaupat ovat täällä visusti kiinni kaikkina pyhäpäivinä ja sunnuntaisin.


Ostin kioskista vain vähän täydennystä jääkaappiin. Olen syönyt ensimmäisen viikon kalapihvejä, munia, nakkeja, siemenleipää, vihanneksia ja hedelmiä. Kalapihvit (fiskekaker) ovat hyviä ja täyttäviä. 7 kpl pakkaus kalapihvejä maksaa n. 6,60 euroa ja syön siitä ainakin neljä kertaa, joten näillä pärjää 'aika' halvalla. Toki lisukkeet maksavat myös ja töihin on oltava aina mukaan matpakke eli
eväspaketti. Arvioisin ruokaan kuluvan yhdeltä noin 80-120 eur per viikko.

Tämän päivän kävelyretkellä kävin nuohoomassa lähirantoja ja kurkistelemassa näyteikkunoita. On käynyt selväksi jo alkumatkasta, että tarvitsen vähintään toisen parin kenkiä. Vaaleanpunaiset tennarini hajoavat atomeiksi ennenkuin kesäkuu päättyy, eikä niillä ole hyvä kävellä pidempiä matkoja. Ajattelin käydä katsomassa kenkiä paikallisella punaisen ristin kirppiksellä. Siitä lisää toisena päivänä ja sille reissulle menen autolla, en kävellen. Edessä on myös reissu Osloon verotoimistoon ja rekryfirman toimistoon.

Tämän päivän kävely oli mukava ja ehdin kotiin paistamaan ostamaani leipää sopivasti ennen sadekuuroa. Sää on epävakainen ja välillä ukkosenkin jyrähtää. Olemmehan täällä kahden vuonon, Oslon ja Drammenin vuonojen välissä ja meri edessä.




Paikalliset tallustelivat rannoilla ja olipa joku uskaltautunut auringonottoonkin rannalle.


Luonto on täällä puhjennut kukkaan ja kesä on kauneimmillaan.


Huomenna on taas luvassa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, kun menen iltavuoroon. Olen yrittänyt tutkia karttaa, jotta en tekisi samanlaisia virheitä kuin edellispäivänä. Lähdin ajamaan aivan väärään suuntaan ja menetin 40 min kallista työaikaa eksymällä kaksi kertaa. Noh, oppirahat on maksettava..