Kyllä! Minäkin olen joskus turhamainen. Yleensä harkitsen tarkoin tavarat, joita ostan. Äärimmäisen harvoin (oma näkemykseni) sorrun ostamaan tavaroita, joilla ei ole mitään käyttöä, esim. koriste-esineet. Lahjaksi pyydän aina vain hyödyllisiä tavaroita. En kaipaa mitään krääsää kaappien tukkeeksi. Omistan esimerkiksi vain kaksi kattilaa. Yksi iso kattila, johon valuttelen höyrymehut on siskolta lainassa.. ööh, kolmatta vuotta. Tähän nihilismiini tuli tänään pieni lovi. Olin nopeasti käymässä Kodin Terrassa miehen odottaessa autossa. Tarkoitus oli ostaa istutusruukkuja ja jotenkin vahingossa tarttui mukaan tämä:
Mieheni kysyi heti, että onko se vaan koriste, johon minun oli pakko vastata, että ikävä kyllä ON. Mutta kun siinä oli noin söpöjä pallojakin..
Toinen repsahdus:
Ihana kannu Kontti-kirpparilta. Hinta 2 euroa. Molemmilla puolilla erilaiset kuvat. Mutta hei, tämähän on kuitenkin ihan käyttöesine, vaikka ostinkin sen puhtaasti ulkonäkösyistä.
Kontti on muuten yksi suosikkikaupoistani, ainakin täällä kotipaikkakunnallani Kontissa myydään tosi hyvää tavaraa hyvin edullisesti. Ostan reilusti yli puolet vaatteistani Kontista, koska se niin ihanan edullista. Ei tarvitse kärsiä huonoa omaatuntoa shoppailusta jos saa esim. kolmet housut (Mexx, Esprit..) kengät, vyön ja ihanan kannun yhteishintaan 25 euroa.
keskiviikko 30. maaliskuuta 2011
Aapisen opetukset
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selaillen tuttuja. Tämä ei toki ollut minun kouluaikojeni virallinen lukukirja, vaan vähän vanhempaa perua. Tästä kuitenkin näkyy, ettei opetukset ehkä enää ole ihan ajantasaisia..
Mistä lienee tuo rasisimi saanut alkunsa?
Mistä lienee tuo rasisimi saanut alkunsa?
Kansainvälisyyskasvatusta vuodelta 1960, WSOY
maanantai 21. maaliskuuta 2011
Kohti uutta uraa
Sain tänään tietää, että en ollut "se oikea" työpaikkaan, jossa kävin haastattelussa. Se ei juurikaan harmittanut, koska kävin tänään myös erään paikallisen osuuskunnan toimistolla tutustumassa. Kerroin ideastani ja toimitusjohtaja vastaavasti kertoi osuuskunnan toiminnasta. Lopputulos oli se, että he ottavat minut mielellään palkkalistoilleen.
Olen iloinen, erittäin toiveikas ja onnellinen siitä, ettei minulla ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä tai sitoutua mihinkään, mikä ei osoittaudu minulle toimivaksi ja hyödylliseksi. Saan ensin aikaa tutustua, miettiä, kokeilla ja kaikki tämä ilman riskiä. Minulla on mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä työtä, jota oikeasti haluan tehdä. Jos työni ei heti olekaan täysipäiväistä, saan liitolta korvauksen sovitellusti työttömiltä päiviltä. Lippua ja lappua täytyy tietysti täytellä, mutta hei, sitähän tämä elämä on.
Koulutusta, johon haluaisin ei ole tässä "kylässä", mutta yritän parhaani, että saisin senkin asian järjestettyä. Tänään asiat vaikuttavat meneen eteenpäin isoin askelin. Onkohan suuntani vihdoin oikea?
Olen iloinen, erittäin toiveikas ja onnellinen siitä, ettei minulla ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä tai sitoutua mihinkään, mikä ei osoittaudu minulle toimivaksi ja hyödylliseksi. Saan ensin aikaa tutustua, miettiä, kokeilla ja kaikki tämä ilman riskiä. Minulla on mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä työtä, jota oikeasti haluan tehdä. Jos työni ei heti olekaan täysipäiväistä, saan liitolta korvauksen sovitellusti työttömiltä päiviltä. Lippua ja lappua täytyy tietysti täytellä, mutta hei, sitähän tämä elämä on.
Koulutusta, johon haluaisin ei ole tässä "kylässä", mutta yritän parhaani, että saisin senkin asian järjestettyä. Tänään asiat vaikuttavat meneen eteenpäin isoin askelin. Onkohan suuntani vihdoin oikea?
lauantai 19. maaliskuuta 2011
Lisää nukkeja
perjantai 18. maaliskuuta 2011
Kevät!
Viime keväänä etsin krookuksia ihan kukkakaupasta asti niitä löytämättä. Minulle krookus on aina se ihana kevätkukka, joka saa sydämen muljahtaan: Kevät! Ihanaa!
Tänä keväänä löysin krookukseni ihan ruokakaupan hyllyltä.
Tänä keväänä löysin krookukseni ihan ruokakaupan hyllyltä.
Ja kuten näkyy se kiinnostaa myös meidän Nipsua.
Kävin myös askartelukaupassa tämän nukke-projektini vuoksi. Nukenpäämuotteja ei tässä kaupungissa myydä, mutta löysin sentään Fimo-massaa ja työstin siitä nukenpään puutikkua apuna käyttäen. Ostin myös paria sorttia nuken hiuksia ja tietysti lisää iki-ihania Tilda-kankaita.
Alkoi just näyttää siltä, että tää kaveri ei halua vaatteita Tilda-kankaista. Pitää olla jotain rockimpaa!
Innostavaa kevättä, ystävät!
torstai 17. maaliskuuta 2011
Työnhakua ja koulutusta
Olen ollut työstä vapaa nyt aika tarkkaan kuukauden. Olen tietysti lähetellyt vinon pinon hakemuksia ja toivonut haastattelukutsua. Yhdestä avoimesta esimiespaikasta on tänä aikana soitettu ja suoraan sanottuna toivoin, etteivät soittaisi toista kertaa. Puhelussa vilahteli sanoja, jotka eivät miellyttäneet business-allergisia korviani. Kirjoitin edessä olevaan paperiin yhden sanan: Heittopussi. Eivät soittaneet toista kertaa.
No, muuten on ollut aika lailla hiljaista. Jopa niin hiljaista, että soitin eilen työ-ja elinkeinotoimistoon (hieno nimi työkkärillä nykyään) ja kyselin mahdollisuuksia jatkokoulutukseen. Samalla tulin tokaisseeksi, että taidan olla jo liian vanha kun en pääse edes haastatteluihin, vaikka koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin sopinut jo moneenkin hakemaani paikkaan. Olen 42-vuotias. Minua kiukutti. Muistin jo vuosien takaa yhden haastattelun, jonka aikana erään huonekalukaupan kauppias totesi, että alan olla jo liian vanha. Olin muistaaksi tuolloin 34-vuotias. Näytin kyllä närkästykseni tuon lausunnon suhteen. Sain tuon haastattelun perusteella paikan, mutta en viihtynyt talossa kovin pitkään. Olin kai sittenkin liian vanha, kusetettavaksi.
Palatakseni aiheeseen: Kiukuttelu kannattaa. Sain tänään haastattelukutsun. Haastattelu on jo tänään. On hauska seurata omia tuntemuksiaan. Olenhan eräänlainen haastattelukonkari ja itsekin istunut haastattelijan paikalla monet kerrat. Luuletko onko väliä onko minulla beige vai vaaleanpunainen paita?
No, muuten on ollut aika lailla hiljaista. Jopa niin hiljaista, että soitin eilen työ-ja elinkeinotoimistoon (hieno nimi työkkärillä nykyään) ja kyselin mahdollisuuksia jatkokoulutukseen. Samalla tulin tokaisseeksi, että taidan olla jo liian vanha kun en pääse edes haastatteluihin, vaikka koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin sopinut jo moneenkin hakemaani paikkaan. Olen 42-vuotias. Minua kiukutti. Muistin jo vuosien takaa yhden haastattelun, jonka aikana erään huonekalukaupan kauppias totesi, että alan olla jo liian vanha. Olin muistaaksi tuolloin 34-vuotias. Näytin kyllä närkästykseni tuon lausunnon suhteen. Sain tuon haastattelun perusteella paikan, mutta en viihtynyt talossa kovin pitkään. Olin kai sittenkin liian vanha, kusetettavaksi.
Palatakseni aiheeseen: Kiukuttelu kannattaa. Sain tänään haastattelukutsun. Haastattelu on jo tänään. On hauska seurata omia tuntemuksiaan. Olenhan eräänlainen haastattelukonkari ja itsekin istunut haastattelijan paikalla monet kerrat. Luuletko onko väliä onko minulla beige vai vaaleanpunainen paita?
keskiviikko 16. maaliskuuta 2011
Linnunsulkia etsimään
http://www.kaarinadavis.com/2011/03/keskiviikkokolumni-linnunsulka-naytti.html
Taidan lähteä ulos etsimään niitä tiennäyttäjiä.
Kiitos Kaarina!
Taidan lähteä ulos etsimään niitä tiennäyttäjiä.
Kiitos Kaarina!
maanantai 14. maaliskuuta 2011
Ilman rahaakin voi elää, mutta ei ilman ystäviä
Tämä linkki on jo monen kanssabloggaajan sivuilla esiintynytkin, mutta laitanpa tämän omallekin sivulleni. Sopii tunnelmaan kun odottelee 2,5 kk ansiosidonnaisia päivärahoja.
Saksalainen Heidemarie Schwermer, 68 vuotta, on pärjännyt ilman rahaa 14 vuotta. Hän elää täyttä ja jännittävää elämää ilman huolta tulevaisuudesta.
http://areena.yle.fi/video/1299532876229
Saksalainen Heidemarie Schwermer, 68 vuotta, on pärjännyt ilman rahaa 14 vuotta. Hän elää täyttä ja jännittävää elämää ilman huolta tulevaisuudesta.
http://areena.yle.fi/video/1299532876229
Särkymään suunnitellut tavarat
Kaikkihan sen tietää, että kun takuuaika uudesta astianpesukoneestasi päättyy, se hajoaa. Mutta tiesitkö, ettei se johdu heikoista osista vaan siitä, että se saattaa olla ohjelmoitu särkymään. Mikrosiru mustesuihkukirjoittimen sisällä kertoo koneelle koska kopiomäärä on täynnä ja kone lopettaa toimintansa.
Olet varmasti joskus kuullut huollon jo legendaksi muuttuneen sanonnan: "Ei kannata korjata, osta uusi." Tämä toiminta tuottaa kasapäin elektronista jätettä, joka rahdataan mm. köyhiin Afrikan maihin ympäristöjätteeksi. Varsinaista kierrätystä!
Aika suuri uhri markkinatalouden alttarille: Luonnonvarat.
Ohjelma Hehkulamppuhuijaus, joka kertoo tästä tuotteiden suunnitellusta lyhytikäisyydestä on nähtävänä Yle Areenassa vielä 7 päivän ajan.
http://areena.yle.fi/ohjelma/1673873
tai
http://areena.yle.fi/video/1300049115642
Tuntuu olevan vähän häiriöitä kansainvälisissä kuvayhteyksissä. Ohjelmaa voi yrittää etsiä areenan aakkoshausta nimellä Ykkösdokumentti: Hehkulamppuhuijaus.
Olet varmasti joskus kuullut huollon jo legendaksi muuttuneen sanonnan: "Ei kannata korjata, osta uusi." Tämä toiminta tuottaa kasapäin elektronista jätettä, joka rahdataan mm. köyhiin Afrikan maihin ympäristöjätteeksi. Varsinaista kierrätystä!
Aika suuri uhri markkinatalouden alttarille: Luonnonvarat.
Ohjelma Hehkulamppuhuijaus, joka kertoo tästä tuotteiden suunnitellusta lyhytikäisyydestä on nähtävänä Yle Areenassa vielä 7 päivän ajan.
http://areena.yle.fi/ohjelma/1673873
tai
http://areena.yle.fi/video/1300049115642
Tuntuu olevan vähän häiriöitä kansainvälisissä kuvayhteyksissä. Ohjelmaa voi yrittää etsiä areenan aakkoshausta nimellä Ykkösdokumentti: Hehkulamppuhuijaus.
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Unelma paremmasta maailmasta
Viime viikolla kun mietin, mitä aion kirjoittaa blogiini tulin laittaneeksi paperille muutamia apusanoja. Lapussani luki mm. pannukahviyhteiskunta, työttömyys, syrjätyminen, tasa-arvo, samapalkkaisuus. Pannukahviyhteiskunnalla tarkoitan yhteisön rakennetta, jossa on pohjalla sakka ja pinnalla kuplat. Jos sakkaa tulee liikaa koko pannullinen menee pilalle.
Pidän suuria luokkaeroja riskitekijänä yhteiskunnalle. Epätasa-arvoisessa yhteisössä rauha ei tule loputtomiin säilymään vaan kurjistetut nousevat ennemmin tai myöhemmin barrikaadeilla ja vaativat vallanpitäjät vaihtoon. Se, miten järistyttäviä nämä vallanvaihdokset ovat riippuu siitä, miten tiukasti vallankahvassa olevat pitelevät kiinni. Esimerkkejä tästä on lähihistoriassa jo monta ja lisää varmasti tulee.
Mitä huonommat lähtökohdat ihmisille annetaan yhteiskunnassa, sitä heikompaa sitoutumista yhteiseen hyvään voidaan odottaa. Lojaalisuus vaatii luottamusta ja inhimillisyyttä. Niitä ei paljon nyky-yhteiskunnassa havaitse. Rahan valta on niin voimakas, että siinä hyvinvointi ja yksilön tarpeet ovat täysin toissijaisia. Raha eriarvoistaa ihmisiä riippumatta siitä miten paljon lojaalisuutta yksilöllä olisi tarjottavanaan. Voisi jopa sanoa, että rahavallassa vain röyhkeät, ahneet ja itsekkäät pärjäävät. Lojaalisuus ja kiltteys on pahasta.
Olen tenavasta asti miettinyt maailman menoa ja vain ihmetellyt, miten typerä tämä rahaan perustuva järjestelmä on. Olin noin 10-vuotias kun suunnittelin systeemin, jolla aavikoituminen saataisiin kuriin ja samalla tuotettua ruokaa kolmansiin maihin. Olen myös miettinyt, miten julkinen liikenne siirrettäisiin automaattiseksi sähkömagnetismin avulla. Vähän vanhempana olen ehkä päässyt idealismista tai vaan jumittunut satunnaisesti valittamaan epäkohdista.
Kaiken tämän pohdintani keskellä koko Suomen tuntema munamies Riku Nieminen sanoo Maria!- ohjelmassa taikasanan: "Zeitgeist". Olen heti kiinnostunut, mutta erittäin varuillani. Onko tämä nyt taas joku jenkkien uusi höpöhöpö-rahat-meille- liike. Käyn netissä, tutkin asiaa ja huomaan, että kyse on juuri päinvastaisesta. Olen edelleen erittäin kiinnostunut, mutta yhä varuillani. Mitä kaikkea tähän liittyy? Toisaalta kysyn jo itseltäni: Mitä minun sitten pitää tehdä, että tämä kaikki saadaan toteutettua? Mitä voin tehdä yhtenä pienenä yksilönä? Huijataanko tässä? Miksei kukaan ole kertonut tästä minulle jo aiemmin?
Päättäkää itse: http://www.zeitgeist.fi/joomla/
Pidän suuria luokkaeroja riskitekijänä yhteiskunnalle. Epätasa-arvoisessa yhteisössä rauha ei tule loputtomiin säilymään vaan kurjistetut nousevat ennemmin tai myöhemmin barrikaadeilla ja vaativat vallanpitäjät vaihtoon. Se, miten järistyttäviä nämä vallanvaihdokset ovat riippuu siitä, miten tiukasti vallankahvassa olevat pitelevät kiinni. Esimerkkejä tästä on lähihistoriassa jo monta ja lisää varmasti tulee.
Mitä huonommat lähtökohdat ihmisille annetaan yhteiskunnassa, sitä heikompaa sitoutumista yhteiseen hyvään voidaan odottaa. Lojaalisuus vaatii luottamusta ja inhimillisyyttä. Niitä ei paljon nyky-yhteiskunnassa havaitse. Rahan valta on niin voimakas, että siinä hyvinvointi ja yksilön tarpeet ovat täysin toissijaisia. Raha eriarvoistaa ihmisiä riippumatta siitä miten paljon lojaalisuutta yksilöllä olisi tarjottavanaan. Voisi jopa sanoa, että rahavallassa vain röyhkeät, ahneet ja itsekkäät pärjäävät. Lojaalisuus ja kiltteys on pahasta.
Olen tenavasta asti miettinyt maailman menoa ja vain ihmetellyt, miten typerä tämä rahaan perustuva järjestelmä on. Olin noin 10-vuotias kun suunnittelin systeemin, jolla aavikoituminen saataisiin kuriin ja samalla tuotettua ruokaa kolmansiin maihin. Olen myös miettinyt, miten julkinen liikenne siirrettäisiin automaattiseksi sähkömagnetismin avulla. Vähän vanhempana olen ehkä päässyt idealismista tai vaan jumittunut satunnaisesti valittamaan epäkohdista.
Kaiken tämän pohdintani keskellä koko Suomen tuntema munamies Riku Nieminen sanoo Maria!- ohjelmassa taikasanan: "Zeitgeist". Olen heti kiinnostunut, mutta erittäin varuillani. Onko tämä nyt taas joku jenkkien uusi höpöhöpö-rahat-meille- liike. Käyn netissä, tutkin asiaa ja huomaan, että kyse on juuri päinvastaisesta. Olen edelleen erittäin kiinnostunut, mutta yhä varuillani. Mitä kaikkea tähän liittyy? Toisaalta kysyn jo itseltäni: Mitä minun sitten pitää tehdä, että tämä kaikki saadaan toteutettua? Mitä voin tehdä yhtenä pienenä yksilönä? Huijataanko tässä? Miksei kukaan ole kertonut tästä minulle jo aiemmin?
Päättäkää itse: http://www.zeitgeist.fi/joomla/
keskiviikko 2. maaliskuuta 2011
Naisen palkka on pienempi kuin miehen palkka, jopa samasta työstä.
Hei, tätä jauhantaa on jatkettu jo vuositolkulla, eikä siitä mitään näytä tulevan. Vuosi toisensa jälkeen tartutaan ongelmaan ja laitetaan asiat järjestykseen.Mm. Satu Hassi sanoi 2009 vuoden alussa, että nyt..NYT laitetaan tää asia kuntoon. No, miten kävi edelleen 2011 tilanne on jotakuinkin sama. Kuulkaas nyt:
Asiaan on tasan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
1) Miesten palkkoja lasketaan naisten palkkojen tasolle.
2) Naisten palkkoja nostetaan miesten palkkojen tasolle.
Jompi kumpi ja lakisääteisesti.
Sitten jos vielä saataisiin lapsista koituvat työnantajakulut jaettua tasan työnantajien kesken, ettei naisten tarvitse kuunnella työhaastatteluissa kysymyksiä lasten hankinnasta. Onko muuten yhdeltäkään lastentekoikäiseltä mieheltä koskaan työhaastattelussa kysytty lasten hankintaan liittyviä kysymyksiä? Tai onko lasten isiltä udeltu lastenhoitojärjestelyihin liittyviä asioita vastaavassa tilanteessa?
Asiaan on tasan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa:
1) Miesten palkkoja lasketaan naisten palkkojen tasolle.
2) Naisten palkkoja nostetaan miesten palkkojen tasolle.
Jompi kumpi ja lakisääteisesti.
Sitten jos vielä saataisiin lapsista koituvat työnantajakulut jaettua tasan työnantajien kesken, ettei naisten tarvitse kuunnella työhaastatteluissa kysymyksiä lasten hankinnasta. Onko muuten yhdeltäkään lastentekoikäiseltä mieheltä koskaan työhaastattelussa kysytty lasten hankintaan liittyviä kysymyksiä? Tai onko lasten isiltä udeltu lastenhoitojärjestelyihin liittyviä asioita vastaavassa tilanteessa?
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Miksi ennen oli kaikki paremmin?
Luin uudelleen yhden postaukseni ja mietin olenko sellainen ihminen joka vinkuu, että ennen oli kaikki paremmin. Ehkä? Ihannoin usein 1940 ja 50-lukua, jolloin en ollut vielä syntynyt, ainakaan nykyiseen olomuotooni. Käsitys, jonka saan tuosta ajasta on, että silloin muoti oli ehkä vähän epäkäytännöllistä, mutta ah, niin naisellista. Hiukset kiharrettiin ja kammattiin nätisti, käytettiin pussihihoja, korkokenkiä, istuvia kävelypukuja ja savukkeet poltettiin imukkeessa.
Musiikki oli hyvää, elokuvat legendaarisia, ihanteet ja arvot moraalisia, käytöstavat arvossaan ja kasvatus tiukkaa. Miehet oli miehiä, joilla oli aina siisti puku, hyvä työ, korkea moraali ja alkoholia käytettiin vain vähän jos ollenkaan. Luonto oli puhdas ja raikas, ruoka puhdasta kotiruokaa. Äidit olivat pullantuoksuisia ja isät istuivat iltaisin lukemassa lehteä.
Lapset saivat olla lapsia ja leikkiä ulkona ilman huolta. Äidit hoitivat kotia ja lapsia ja sitä arvostettiin.
Vai miten se nyt olikaan?
Musiikki oli hyvää, elokuvat legendaarisia, ihanteet ja arvot moraalisia, käytöstavat arvossaan ja kasvatus tiukkaa. Miehet oli miehiä, joilla oli aina siisti puku, hyvä työ, korkea moraali ja alkoholia käytettiin vain vähän jos ollenkaan. Luonto oli puhdas ja raikas, ruoka puhdasta kotiruokaa. Äidit olivat pullantuoksuisia ja isät istuivat iltaisin lukemassa lehteä.
Lapset saivat olla lapsia ja leikkiä ulkona ilman huolta. Äidit hoitivat kotia ja lapsia ja sitä arvostettiin.
Vai miten se nyt olikaan?
Jauhopää
Tässä taikataikinasta pään saanut nukke. Tuli vähän "Tuksun" näköinen jauhopää. Taikataikinassa kun on vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja öljyä.
Pään muotoilu ei ollut kovin helppoa, koska taikina tahtoi olla joko liian kuivaa tai liian pehmeää. En ole vieläkään tyytyväinen kasvoihin. Pitäisi kai kokeilla Fimo-massaa. Vaatteet tein Tildan kankaista sekä pitsistä ja kapeasta nauhasta, jota ostin kankaiden kanssa kirpputorilta tänään. Hiukset on säikeiksi purettua villalankaa.
Tämän nuken koko on noin 6,5 cm, joten pääkin on aika pieni. Mahtaakohan nukenpäämuotteja olla noin pienenä?
Pään muotoilu ei ollut kovin helppoa, koska taikina tahtoi olla joko liian kuivaa tai liian pehmeää. En ole vieläkään tyytyväinen kasvoihin. Pitäisi kai kokeilla Fimo-massaa. Vaatteet tein Tildan kankaista sekä pitsistä ja kapeasta nauhasta, jota ostin kankaiden kanssa kirpputorilta tänään. Hiukset on säikeiksi purettua villalankaa.
Tämän nuken koko on noin 6,5 cm, joten pääkin on aika pieni. Mahtaakohan nukenpäämuotteja olla noin pienenä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
-
Tiesitkö, että oliiviöljyä voi polttaa kuten kynttilöitä lyhdyssä tai astiassa? Oliiviöljy ei ainakaan minun herkkään nenääni haise palaes...
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
18 km Uudestakaupungista Hiun tietä Lepäisille päin ja sitten Korssaarentien ja Merikaskistentien kautta Oinassaarentielle. Tien päästä vain...