Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2011.

Turhia tavaroita

Kuva
Kyllä! Minäkin olen joskus turhamainen. Yleensä harkitsen tarkoin tavarat, joita ostan. Äärimmäisen harvoin (oma näkemykseni) sorrun ostamaan tavaroita, joilla ei ole mitään käyttöä, esim. koriste-esineet. Lahjaksi pyydän aina vain hyödyllisiä tavaroita. En kaipaa mitään krääsää kaappien tukkeeksi. Omistan esimerkiksi vain kaksi kattilaa. Yksi iso kattila, johon valuttelen höyrymehut on siskolta lainassa.. ööh, kolmatta vuotta. Tähän nihilismiini tuli tänään pieni lovi. Olin nopeasti käymässä Kodin Terrassa  miehen odottaessa autossa. Tarkoitus oli ostaa istutusruukkuja ja jotenkin vahingossa tarttui mukaan tämä: Mieheni kysyi heti, että onko se vaan koriste, johon minun oli pakko vastata, että ikävä kyllä ON. Mutta kun siinä oli noin söpöjä pallojakin.. Toinen repsahdus: Ihana kannu Kontti-kirpparilta. Hinta 2 euroa. Molemmilla puolilla erilaiset kuvat. Mutta hei, tämähän on kuitenkin ihan käyttöesine, vaikka ostinkin sen puhtaasti ulkonäkösyistä. Kontti on muuten yksi suosikkika

Aapisen opetukset

Kuva
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selaillen tuttuja. Tämä ei toki ollut minun kouluaikojeni virallinen lukukirja, vaan vähän vanhempaa perua. Tästä kuitenkin näkyy, ettei opetukset ehkä enää ole ihan ajantasaisia.. Mistä lienee tuo rasisimi saanut alkunsa? Kansainvälisyyskasvatusta vuodelta 1960, WSOY

Kohti uutta uraa

Sain tänään tietää, että en ollut "se oikea" työpaikkaan, jossa kävin haastattelussa. Se ei juurikaan harmittanut, koska kävin tänään myös erään paikallisen osuuskunnan toimistolla tutustumassa. Kerroin ideastani ja toimitusjohtaja vastaavasti kertoi osuuskunnan toiminnasta. Lopputulos oli se, että he ottavat minut mielellään palkkalistoilleen. Olen iloinen, erittäin toiveikas ja onnellinen siitä, ettei minulla ole kiirettä tehdä mitään päätöksiä tai sitoutua mihinkään, mikä ei osoittaudu minulle toimivaksi ja hyödylliseksi. Saan ensin aikaa tutustua, miettiä, kokeilla ja kaikki tämä ilman riskiä. Minulla on mahdollisuus kouluttautua lisää ja tehdä työtä, jota oikeasti haluan tehdä. Jos työni ei heti olekaan täysipäiväistä, saan liitolta korvauksen sovitellusti työttömiltä päiviltä. Lippua ja lappua täytyy tietysti täytellä, mutta hei, sitähän tämä elämä on. Koulutusta, johon haluaisin ei ole tässä "kylässä", mutta yritän parhaani, että saisin senkin asian järje

Lisää nukkeja

Kuva
Tässä tämän päivän tuotoksia. Hilde Josina on hukannut puukenkänsä.             Jalat meni näin sievästi ihan itsekseen. Tässä taas yksi tällainen pitkätukkainen hippi. Uunista tulleet. Nukketehtaan tarkastaja Koistinen.   Epäilen, että se varastelee tehtaalta.

Kevät!

Kuva
Viime keväänä etsin krookuksia ihan kukkakaupasta asti niitä löytämättä. Minulle krookus on aina se ihana kevätkukka, joka saa sydämen muljahtaan: Kevät! Ihanaa! Tänä keväänä löysin krookukseni ihan ruokakaupan hyllyltä.   Ja kuten näkyy se kiinnostaa myös meidän Nipsua. Kävin myös askartelukaupassa tämän nukke-projektini vuoksi. Nukenpäämuotteja ei tässä kaupungissa myydä, mutta löysin sentään Fimo-massaa ja työstin siitä nukenpään puutikkua apuna käyttäen. Ostin myös paria sorttia nuken hiuksia ja tietysti lisää iki-ihania Tilda-kankaita.     Alkoi just näyttää siltä, että tää kaveri ei halua vaatteita Tilda-kankaista. Pitää olla jotain rockimpaa! Innostavaa kevättä, ystävät!

Työnhakua ja koulutusta

Olen ollut työstä vapaa nyt aika tarkkaan kuukauden. Olen tietysti lähetellyt vinon pinon hakemuksia ja toivonut haastattelukutsua. Yhdestä avoimesta esimiespaikasta on tänä aikana soitettu ja suoraan sanottuna toivoin, etteivät soittaisi toista kertaa. Puhelussa vilahteli sanoja, jotka eivät miellyttäneet business-allergisia korviani. Kirjoitin edessä olevaan paperiin yhden sanan: Heittopussi . Eivät soittaneet toista kertaa. No, muuten on ollut aika lailla hiljaista. Jopa niin hiljaista, että soitin eilen työ-ja elinkeinotoimistoon (hieno nimi työkkärillä nykyään) ja kyselin mahdollisuuksia jatkokoulutukseen. Samalla tulin tokaisseeksi, että taidan olla jo liian vanha kun en pääse edes haastatteluihin, vaikka koulutukseni ja työkokemukseni perusteella olisin sopinut jo moneenkin hakemaani paikkaan. Olen 42-vuotias. Minua kiukutti. Muistin jo vuosien takaa yhden haastattelun, jonka aikana erään huonekalukaupan kauppias totesi, että alan olla jo liian vanha. Olin muistaaksi tuolloin

Linnunsulkia etsimään

Kuva
 http://www.kaarinadavis.com/2011/03/keskiviikkokolumni-linnunsulka-naytti.html Taidan lähteä ulos etsimään niitä tiennäyttäjiä. Kiitos Kaarina!

Ilman rahaakin voi elää, mutta ei ilman ystäviä

Tämä linkki on jo monen kanssabloggaajan sivuilla esiintynytkin, mutta laitanpa tämän omallekin sivulleni. Sopii tunnelmaan kun odottelee 2,5 kk ansiosidonnaisia päivärahoja. Saksalainen Heidemarie Schwermer, 68 vuotta, on pärjännyt ilman rahaa 14 vuotta. Hän elää täyttä ja jännittävää elämää ilman huolta tulevaisuudesta. http://areena.yle.fi/video/1299532876229

Särkymään suunnitellut tavarat

Kaikkihan sen tietää, että kun takuuaika uudesta astianpesukoneestasi päättyy, se hajoaa. Mutta tiesitkö, ettei se johdu  heikoista osista vaan siitä, että se saattaa olla ohjelmoitu särkymään. Mikrosiru mustesuihkukirjoittimen sisällä kertoo koneelle koska kopiomäärä on täynnä ja kone lopettaa toimintansa. Olet varmasti joskus kuullut huollon jo legendaksi muuttuneen sanonnan: "Ei kannata korjata, osta uusi." Tämä toiminta tuottaa kasapäin elektronista jätettä, joka rahdataan mm. köyhiin Afrikan maihin ympäristöjätteeksi. Varsinaista kierrätystä! Aika suuri uhri markkinatalouden alttarille: Luonnonvarat. Ohjelma Hehkulamppuhuijaus , joka kertoo tästä tuotteiden suunnitellusta lyhytikäisyydestä on nähtävänä Yle Areenassa vielä 7 päivän ajan. http://areena.yle.fi/ohjelma/1673873   tai http://areena.yle.fi/video/1300049115642 Tuntuu olevan vähän häiriöitä kansainvälisissä kuvayhteyksissä. Ohjelmaa voi yrittää etsiä areenan aakkoshausta nimellä Ykkösdokumentti: Heh

Unelma paremmasta maailmasta

 Viime viikolla kun mietin, mitä aion kirjoittaa blogiini tulin laittaneeksi paperille muutamia apusanoja. Lapussani luki mm. pannukahviyhteiskunta, työttömyys, syrjätyminen, tasa-arvo, samapalkkaisuus. Pannukahviyhteiskunnalla tarkoitan yhteisön rakennetta, jossa on pohjalla sakka ja pinnalla kuplat. Jos sakkaa tulee liikaa koko pannullinen menee pilalle. Pidän suuria luokkaeroja riskitekijänä yhteiskunnalle. Epätasa-arvoisessa yhteisössä rauha ei tule loputtomiin säilymään vaan kurjistetut nousevat ennemmin tai myöhemmin barrikaadeilla ja vaativat vallanpitäjät vaihtoon. Se, miten järistyttäviä nämä vallanvaihdokset ovat riippuu siitä, miten tiukasti vallankahvassa olevat pitelevät kiinni. Esimerkkejä tästä on lähihistoriassa jo monta ja lisää varmasti tulee. Mitä huonommat lähtökohdat ihmisille annetaan yhteiskunnassa, sitä heikompaa sitoutumista yhteiseen hyvään voidaan odottaa. Lojaalisuus vaatii luottamusta ja inhimillisyyttä. Niitä ei paljon nyky-yhteiskunnassa havaitse

Naisen palkka on pienempi kuin miehen palkka, jopa samasta työstä.

Hei, tätä jauhantaa on jatkettu jo vuositolkulla, eikä siitä mitään näytä tulevan. Vuosi toisensa jälkeen tartutaan ongelmaan ja laitetaan asiat järjestykseen.Mm. Satu Hassi sanoi 2009 vuoden alussa, että nyt..NYT laitetaan tää asia kuntoon. No, miten kävi edelleen 2011 tilanne on jotakuinkin sama. Kuulkaas nyt:  Asiaan on tasan kaksi ratkaisuvaihtoehtoa: 1) Miesten palkkoja lasketaan naisten palkkojen tasolle.  2) Naisten palkkoja nostetaan miesten palkkojen tasolle. Jompi kumpi ja lakisääteisesti. Sitten jos vielä saataisiin lapsista koituvat työnantajakulut jaettua tasan työnantajien kesken, ettei naisten tarvitse kuunnella työhaastatteluissa kysymyksiä lasten hankinnasta. Onko muuten yhdeltäkään lastentekoikäiseltä mieheltä koskaan työhaastattelussa kysytty lasten hankintaan liittyviä kysymyksiä? Tai onko lasten isiltä udeltu lastenhoitojärjestelyihin liittyviä asioita vastaavassa tilanteessa?

Miksi ennen oli kaikki paremmin?

Kuva
Luin uudelleen yhden postaukseni ja mietin olenko sellainen ihminen joka vinkuu, että ennen oli kaikki paremmin. Ehkä? Ihannoin usein 1940 ja 50-lukua, jolloin en ollut vielä syntynyt, ainakaan nykyiseen olomuotooni. Käsitys, jonka saan tuosta ajasta on, että silloin muoti oli ehkä vähän epäkäytännöllistä, mutta ah, niin naisellista. Hiukset kiharrettiin ja kammattiin nätisti, käytettiin pussihihoja, korkokenkiä, istuvia kävelypukuja ja savukkeet poltettiin imukkeessa. Musiikki oli hyvää, elokuvat legendaarisia, ihanteet ja arvot moraalisia, käytöstavat arvossaan ja kasvatus tiukkaa. Miehet oli miehiä, joilla oli aina siisti puku, hyvä työ, korkea moraali ja alkoholia käytettiin vain vähän jos ollenkaan. Luonto oli puhdas ja raikas, ruoka puhdasta kotiruokaa. Äidit olivat pullantuoksuisia ja isät istuivat iltaisin lukemassa lehteä. Lapset saivat olla lapsia ja leikkiä ulkona ilman huolta. Äidit hoitivat kotia ja lapsia ja sitä arvostettiin. Vai miten se nyt olikaan? http://www

Jauhopää

Kuva
Tässä taikataikinasta pään saanut nukke. Tuli vähän "Tuksun" näköinen jauhopää. Taikataikinassa kun on vehnäjauhoja, suolaa, vettä ja öljyä. Pään muotoilu ei ollut kovin helppoa, koska taikina tahtoi olla joko liian kuivaa tai liian pehmeää. En ole vieläkään tyytyväinen kasvoihin. Pitäisi kai kokeilla Fimo-massaa. Vaatteet tein Tildan kankaista sekä pitsistä ja kapeasta nauhasta, jota ostin kankaiden kanssa kirpputorilta tänään. Hiukset on säikeiksi purettua villalankaa. Tämän nuken koko on noin 6,5 cm, joten pääkin on aika pieni. Mahtaakohan nukenpäämuotteja olla noin pienenä?