Tutkintotilaisuuden toteuttamissuunnitelma

Otsikon mukainen lausuma on saanut miltei kirosanan maineen. Omalta kohdaltani kyseinen nivaska on oltava valmiina huomenna tai lähetän sen eteenpäin keskeneräisenä. Kypsyminen on sillä tasolla, että toivon koko hässäkän olevan jo ohi. Ehkä se sitten ensi keväänä käy jo helpommin. Työharjoittelusta tai työssäoppimisesta kuten sitä hienosti kutsutaan olen tykännyt kovasti ja oppinut omasta mielestäni paljon.. Myös työn vähemmmän mukavista puolista. Yövuoro vaati tottumattomalta muutaman päivän korjausliikkeen vuorokausirytmiin. Tosin varmasti tietäisin jo paremmin toisella, kolmannella ja sitä seuraavalla kerralla, etten enää nukkuisi onneni ohi koko seuraavaa päivää.

Siinä määrin stressaavaa oppiminen ja kaikki uusi on ollut, että olen syönyt tämän viikon särkylääkkeitä kourakaupalla jäätyneeseen niskaan ja särkevään kupoliin. Huulessa kukoistaa komea herpesrupi ja silmänaluset näyttävät muutaman kymmenen litran jätesäkeiltä. Tulin hetki sitten iltavuorosta ja olen viikonlopun ympäriinsä töissä. Huomenna vapaapäivä ja tuon suunnitelman valmistumispäivä. PAKKO OLLA!

Olen asukkaiden suosiossa ja minua pyydetään apuun monessa asiassa. Lieneekö uutuudenviehätystä? Tänään yksikin asukas seurasi pitkään sivusta kun touhusin toisten asukkaiden kanssa ja sanoi lopulta minulle: Olet kyllä tosi mukava! Sanoin hänelle, että: Kiitos, kiva kuulla! Ja mukava olet sinäkin! Minusta kaikki asukkaat ovat ihania, rakkaita ja hurmaavia. Ikävä kyllä en voi sanoa samaa kaikista työkavereistani. Oma ohjaajani on onneksi ihana, lämmin, rohkaiseva ja lähes loputtoman kärsivällinen. Taidan tirauttaa kyyneleen tai pari kun jään pois kahden viikon kuluttua.

Työssäoppimisjaksolla

Ensimmäinen viikko työssäoppimista meneillään. Olen harjoittelemassa kehitysvammaisten aikuisten asumisyksikössä. Koska hoitoala on minulle uutta, suunnilleen kaikki on uutta. Olen välillä todella "kädetön" koska täällä ei aina pelkkä maalaisjärki riitä. Muutamassa päivässä olen oppinut, että monessa hommassa on hyvä vetää ensin suojakäsineet käsiin, käyttää  pesulappua, klooripesuainetta, käsidesiä ja vettä ja saippuaa. Ei sentään klooripesua asiakkaisiin. Jokainen asukki on yksilö, jonka omia juttuja on syytä kunnioittaa.

Työtä on kolmessa vuorossa ja niistä jokaisessa hihassa, kaulassa, käsivarressa tai housunpuntissa "roikkuu" joku, jolla asiaa, kysyttävää tai muuten vaan halu olla lähellä. Jokainen on ihana, sympaattinen, hauska, rakastettava omalla tavallaan. Oma puutteeni on epäselvän puheen ymmärtämisessä, pitää kysyä ja kysyä, aina uudelleen: Sano vielä, en saanut selvää. Jokaisella on myös oma tapansa puhua, mutista, myöntää tai kieltää ja sen ymmärtämiseen menee aikaa. Tiesin tämän tulkinta-asian olevan suurin haaste jo ennen työssäoppimisjakson alkua, mutta on vaikea päästä eroon turhautumisen tunteesta, kun ei vaan hahmota toisen sanomaa. Onneksi on vielä runsaasti aikaa edessä, paljon uusia kokemuksia ja haasteita.

Olen ollut iltaisin väsynyt, mutta silti eilen illalla nukahtamiseen meni pari tuntia. Ajatukset askartelivat päivän tapahtumissa. Luulen, että tänään väsymys vie voiton. Ensi viikolla on ensimmäinen yövuoro. Saapa nähdä miten siitä selviän.

Mar-ra-skuuuu!

Marraskuu on mielestäni vuoden ankein kuukausi. Onko moni samaa mieltä? Marraskuu on yleensä näillä leveysasteilla, pimeääkin pimeämpi, kylmä, vetinen, väsyttävä ja lohduton. Voisi poistaa ajankulusta!
Ensi viikolla minulla alkaa ensimmäinen työssäoppimisjakso ja ehkä siitä syystä olen jotenkin normaalia vireämpi. Työpaikkani on minulle täysin uusi maailma, enkä tiedä, mitä minulta odotetaan. Sukellan päätäpahkaa kehitysvammaisten maailmaan. Jännittää!

Olen nähnyt paljon unia "vanhasta alastani", entisistä työnantajistani ja työkavereistani. Ehkä se on jonkinlaista irrottautumista entisistä kuvioista. Viime yönä näin unen, jossa palautin vanhan työpaikkani avaimet työnantajalleni. Se minun pitäisi tehdä oikeastikin. Minulla on edelleen avaimet, vaikka työ päättyi jo kesällä. Kaikenvaralta, jos minua tarvitaan. Näin sovittiin. Oma intoni palata on laimentunut kuukausi kuukaudelta. En koe enää kuuluvani sinne. Olen tuleva lähihoitaja, opiskelija, hermoratahieroja, en enää myyjä. Haluan jättää sen taakseni. Haluan ottaa siitä vain sen opin, minkä olen vuosien mittaan saanut, ihmisten kohtaamisen yksilöinä; ihmisinä.

Marraskuu tulee olemaan käänteentekevä kuukausi. Tiedän, että jotain merkittävää tapahtuu minussa nyt kun lähden työssäoppimiseen. Jotain sellaista, jota koetaan vain kerran, pari elämässä . En tiedä onko se kutsumus, kääntymys vai "ei ainakaan tätä"-kokemus. Tulevat työssäoppimiset ovat kaikki merkittäviä ja uskon, että niiden myötä minulle selviää, mikä on oma polkuni. Vaikka olenkin alustavasti ajatellut suuntautua kuntoutukseen voi sekin vielä muuttua.

 Oi, marraskuu!

Kuka valitsee uutisesi?

Oletko huomannut, että vaikka meillä on monta tv-kanavaa ja monet uutiset, aiheet ovat yleensä samat? Iltauutisten pääotsikot noudattavat jourukellomentaliteettia, jossa yhden kertoma uutinen on kohta jo toisenkin kertoma totuus. Tutkimustuloksia koskevat uutiset ovat niitä, jotka ovat yleisimmin ristiriidassa keskenään. Esimerkiksi juuri käytyjen vaalien tulos oli toisen mielestä tappio ja toisen mielestä voitto, riippuen siitä miten tulosta tulkitaan.

Olen miettinyt monesti, mitä kerrotaan niissä uutisissa, jotka eivät ylitä uutiskynnystä. Uutiseksi pääsee vain jos on tarpeeksi kiinnostava, viihdyttävä, yleisen mielipiteen mukainen ja mediaseksikäs. Kuka päättää mitä meille kerrotaan ja mistä näkökulmasta? Useinkin tuntuu, että uutiset tulevat yhdestä tuutista, jonka valtavirtaa miellyttyävä tyyli tehdä uutisia muuttaa kaiken viihteelliseksi uutismössöksi.

Viime keväänä Yhdysvalloissa alkanut Occupy Wall Street- liike oli netissä amerikkalaisilla sivustoilla hyvinkin esillä, mutta Suomessa uutislähetykset eivät siitä paljoa kertoneet. Liikehdintä jatkui muutaman kuukauden ja mielenosoituksiin osallistui satojatuhansia ihmisiä. Mielenosoitusten hajottamiseen poliisi käytti paikoin hyvinkin ylimitoitettuja keinoja. Näistäkään asioista ei meillä uutisissa kerrottu. Samantyyppisiä aiheita, jossa ruohonjuuritason ihmiset saavat aikaa tuhansien ihmisten liikehdinnän, ei yleensä uutisiin pääse. Onko uutisissa käsitelty aikapankkia, omavaraisuutta, vaihtoehtoista valuuttaa, vapaaehtoistoimintaa, leppoistamista, resurssipohjaista taloutta, Degrowth-liikettä tai Green Care- terapiaa?

Toivottavasti tulevaisuuden uutiset eivät näytä tältä:
Idiocracy news