Outoja reaktioita kahvipöydässä

Työpaikallani olen puhunut joillekin ihmisille lähteväni meditaatioretriittiin. Reaktiot ovat melkoisen outoja. Toiset eivät puhu mitään, jotkut hymistelevät ja eräät vaihtavat aihetta. Jopa päälle puhumista olen kokenut. Onko meditaatio kahvikeskustelun aiheena tabu? Eivätkö ihmiset tiedä, mitä se on? Vai eivätkö he oikeasti halua puhua asiasta?

Ensimmäisen kerran ottaessani aiheen esille törmäsin vaivautuneeseen hiljaisuuteen. Olin hämmentynyt! Sanoinko jotain sopimatonta tai outoa? Olenko nyt virallisesti hippi tai elämäntapaintiaani?
Kyse on kuitenkin vain hiljaisuudessa istumisesta ja huomion kääntämisestä omaan sisimpään, ei mistään mystisistä kulttimenoista.

Kommentit

  1. Minkälaista vastaanottoa toivoisit? Yksi tuttavani käy myös jossain samantapaisessa varmaankin näin kevättalvella. Hän innostuu lähes joka vuosi tosin jostain uudesta itsensä parantamis- tai kehittämisjutusta. Milloin juodaan pakuriteetä, aloe vera-mehuja, paastotaan, käydään avannossa jne. Niihin en itse osaa ottaa kantaa juuri sitä tai tätä. Minusta normiruoka, tupakoimattomuus, alkoholin vähentäminen,riittävä uni, liikkuminen luonnossa pari kertaa viikossa ja töiden jättäminen työpaikalle on riittävää itsestä huolehtimista. Enkä mä oikeastaan odota, että kukaan erityisesti taputtaisi minua olkapäälle asiasta. Se on vähän kun henkilökohtainen valinta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Työpaikallani on myös paastoajia, luontaistuotteiden käyttäjiä, hivenaineista kiinnostuneita yms. tyyppejä. Odotin, että joku olisi sanonut edes jotain. Tai kysynyt jotain. Itse ainakin yleensä haluan tietää lisää jos työkaverit kertoo jostain minulle oudosta tai uudesta asiasta. Pelkkä hiljaisuus vaikutti jotenkin oudolta vastaanotolta.

      Poista
    2. Ei se ollutkaan meditaatioretriitti, vaan hiljaisuuden retriitti.. "Retriitissä laskeudutaan täydelliseen hiljaisuuteen, ulkoiset vaikutukset minimoidaan ja tilaa pyritään luomaan Jumalan äänen kuulemiselle sydämessä. Retriitissä on mahdollisuus keskustella luottamuksellisesti papin kanssa ja ripittäytyä." 389 euroa/4 päivää. Jos mä sanoisin ääneen ajatukseni tästä, niin takuuvarmasti tuttavani loukkaantuisi asiasta. Enkä missään nimessä sitä haluaisia. Siispä vain nyökytellään, hymyillään ja jatketaan muusta aiheesta. Tosin tiedän henkilöitä, jotka esittävät kiinnostuneita, kyselevät yksityiskohtia ja sitten henkilön poistuessa takana puhuvat hyvinkin sellaiset ikävät kommentit. Minusta kaksinaamaista ja tosi ikävää. Jokainen saa rahansa laittaa mihin tahtoo ja vapaa-aikansa käyttää tahtomallaan tavalla. Kahvikeskuteluissa, vaan noudatetaan tiettyä sosiaalista kaavaa, jossa pyritään ylläpitämään tiettyä rauhaa ja järjestystä. Esim. ei meillä puhuta politiikkaa tai väitellä uskonnosta. Eikä kovin syvällisiä avautumisia henkilökohtaisista ongelmista yleensä myöskään. 12 min keskustelut ovat keveitä ja leppoisia, tarkoitus nostattaa hyvää mieltä. Näin ainakin meillä.

      Poista
    3. Kiitos kommentista! Avasi näkemystä hyvin. Tosin oma retriittini on ilmainen, eikä sillä ole mitään tekemistä uskonnon kanssa (huono puolustautumisyritys). Omasta mielestäni aihe on kevyt, mutta ymmärrän nyt, että se ei ole sitä kaikille. Se menee liian syvälle ja aiheuttaa kummastusta. Lupaan pysyä maallisemmissa aiheissa vastaisuudessa ja selailla/kommentoida vaan niitä vaate/kosmetiikkakuvastoja. En usko, että olisin ilahtunut sellaisistakaan kommenteista, jotka olisivat osoittaneet, ettei aihe olisi voinut vähempää kiinnostaa työkavereitani, joten ehkäpä se hiljaisuus oli ihan hyvä vaihtoehto :).

      Poista
  2. Kaikki asiat jotka ovat normaalin kokemuspiirin ulkopuolella hämmentää ihmisiä.Mutta olisi luullut että edes joku olisi kysynyt että mitä, miksi tms..

    VastaaPoista
  3. Usein kohtaan saman kaltaista,kun sanon harrastavani itseni kehittämistä.
    Hiipivä hiljaisuus....
    Ilmanmuuta olen siis hippi tai hullu.
    Ihan sama minulle kummaksi luulevat....kummajainen olen kuitenkin,koska uskallan jopa epäillä omia toimianikin.
    Tosin tähän hetkeen ei olla päästy helpolla.Ei perhe, enkä minä.
    Mutta kyllä kannatti!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

P.s. Ensimmäinen työkeikka Norjassa; valmistelvat toimenpiteet

Mar-ra-skuuuu!

Kynttilän korvike