maanantai 24. kesäkuuta 2019

Ren - Puhdas

Eg er godt vasket, ren, tom og nesten gjennomsiktig. Vinden blåser gjennom sjelen, regn spyler alle vev. Solen skinner inn i kroppen og lyser alle tanker. Huden er tynn, men seig.

Eg ser langt unna, eg ser alt men føler ingenting, bare fred, taushet. Eg står på beina, sterkt og fast. Eg står på fjellet på den høyeste steinen og inbiller meg at eg kan fly. Eg strekker ut armene, puster inn og ut, sakte. Eg elsker dette. Luften er så sur og kald at det svir i lungene.

Dette, dette her er livet. Eg er løselig del av en universe, uten noe skyld, skam eller synd. Eg er fri, ren og tom, men så fylt av liv.

Eg er som et hus med åppne vinduer. Gardiner rasler i vinden, som silkepapir i alle forskjellige farger. 


 
Olen hyvin pesty,  puhdas, tyhjä, melkein läpinäkyvä. Tuuli puhaltaa läpi sielun, sade huuhtelee kaikki kudokset. Aurinko paistaa sisään kehooni ja valaisee kaikki ajatukset. Iho on ohut, mutta sitkeä

Näen kauas, mutta en tunne mitään, vain rauhaa ja hiljaisuutta. Seison jaloillani, vahvasti ja tukevasti. Seison vuorella, korkeimmalla kivellä ja kuvittelen, että osaan lentää. Levitän käteni ja hengitän sisään ja ulos, hitaasti. Rakastan tätä. Ilma on niin kirpeää ja kylmää, että keuhkoissa kirvelee. 

Tämä, tämä on elämää. Olen liukoinen osa universumia, ilman syyllisyyttä, häpeää tai syntiä. Olen vapaa, puhdas ja tyhjä, mutta täynnä elämää. 

Olen kuin talo, avoimin ikkunoin. Verhot  kahisevat tuulessa kuin silkkipaperi kaikissa eri väreissään. 

lauantai 22. kesäkuuta 2019

Muistisairaiden hoitoa Norjassa

Olen nyt työskennellyt yli vuoden Norjassa hoitotyössä sekä kotihoidossa, että hoivakodissa. Tällä hetkellä työskentelen dementiaosastolla kunnallisessa hoivakodissa. Työ on pääasiassa samanlaista päivärutiinissa ahertamista kuin Suomessakin. Muistisairaiden hoidossa on kuitenkin yksi merkittävä ero. Suurin osa hoivapaikoista kuuluvat kategoriaan: Suojattu yksikkö tai mitekä tuo nyt kääntyisikään suomenkielelle. Ajatus on kuitenkin se, että yksikkö ei ole suljettu. Suomessahan lähes kaikki dementiayksiköt ovat suljettuja. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea laki. Norjan laki on tiukempi sen suhteen voidaanko potilas/asukas sulkea lukkojen taakse vai ei. Vastaus on useimmiten: "Ei". Käytännössä  asukkaan on kuitenkin todella vaikea päästä vapaasti pois tai ulos yksiköstä. Mahdollista se kuitenkin on ja sitä tapahtuu.

Työpaikkani läheisyydessä kulkee vilkasliikenteinen moottoritie, josta on haettu karkureita useammankin kerran. Tämä "avoimet ovet"- ajatus on jokseenkin absurdi. Periaatteessa siis ovet ovat lukittuja, mutta aivan kaikkia ovia ei saa lukita. Jos asukas on tarpeeksi terävä-älyinen ja sinnikäs, hän löytää oven, josta on vapaa kulku ulos. Monella asukkaista on kaulassa tai ranteessa kannettava hälytin, joka antaa hälytyksen jos asukas kulkee ulos ovesta, mutta tähänkin tarvitaan lupa ja omaisten suostumus. Kaikki asukkaat eivät pidä hälytintä tai ottavat sen pois/hukkaavat sen.

Muistisairaille, usein levottomille ja ahdistuneille asukkaille siis ikään kuin tarjotaan  mahdollisuus päästä karkuun. Vaikka en pidä sähkölukoin suojattuja suomalaisia hoivakoteja ihanteellisena ratkaisuna, tuntuu tämä norjalainen vaihtoehto vähintäänkin yhtä pöljältä.

Toinen ero suomen käytäntöihin on melko ehdoton norjalainen tulkinta pakkokeinojen käyttämisestä. Pakoksi lasketaan muun muassa pesu- ja hoivatilanteissa (esim. käsistä) kiinnipitäminen, paikalta poistumista estävä fyysinen estäminen, esimerkiksi oviaukossa seisominen ja kulun estäminen, sängynlaitojen käyttäminen yms. Pakkokeinoiksi lasketaan myös hoitotilanteita edeltävän rauhoittavan lääkityksen käyttäminen.

Pakkoa  saa käyttää vain jos siihen on lääkärin lupa. Se edellyttää aina, että potilaan terveys ja turvallisuus on uhattuna, ellei hoitotoimenpidettä tai esim. pesua suoriteta. Esimerkiksi kerrottakoon, että asukas saa siis istua yhteisessä ruokapöydässä ulosteet housussa ja pahalta haisten jos se ei uhkaa akuutisti hänen terveyttään. Terveyttä uhkaavaksi tilanteeksi voisi laskea vaikkapa suuri infektiovaara, jos asukkaalla vaikkapa olisi painehaava takamuksessa. Pelkkä ruokottomuus, lika ja haju eivät siis riitä pakkokeinojen käytön oikeutukseksi.

Olemme usein työpaikalla pohtineet tätä ongelmaa myös eettiseltä kannalta. Missä menee raja asukkaan itsemäärämisoikeuden ja toisaalta arvokkuuden ja ihmisarvon kunnioittamisen välillä. Tästä esimerkkinä on ollut tilanne, jossa hoitoa ja pesua vastustava asukas ja hänen omaisensa liikkuvat yhdessä julkisilla paikoilla. Asukas ulkoilee likaisena ja haisevana. Onko se ihmisarvoista? Omaisten ja hoitajien  mielestä ei ole, mutta lääkäri ei voi auttaa, koska tästä ei ole haittaa asukkaan terveydelle tai turvallisuudelle.

Toivoisitko vastaavassa tilanteessa, että sinua pestäisiin pienellä pakolla edes kerran viikossa vai haluasitko haista? Voisiko potilas/asukas itse määrätä tästä asiasta etukäteen hoitotestamentissa? Itse ainakin haluaisin, että minut pestäisiin, vaikka hangoittelisin vastaan. Mieluusti voisin ottaa myös lyhytvaikutteisen rauhoittavan lääkityksen ennen pesua jos hoitajani arvioisivat, että siitä olisi minulle apua.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Toiveet kannattaa kirjoittaa ylös

Lähes kaikki edellisessä postauksessa asuntoa koskevat toiveeni kävivät toteen. Toimitusaikakin oli aika nopea. En olisi uskonut! Kiitos!

 Asunto on lähempänä työpaikkaani, siinä on enemmän tilaa ja säilytystilaa, se on kerroksissa(= ei kellarissa), siinä on normaalikorkuiset huoneet ja näköalat vuonolle ja takka löytyy, vuokra on kohtuullinen, naapureita on ainakin vähemmän ja luulisin, että ne ovat hiljaisempia kuin lauma opiskelijoita, asunnosta on kauppakeskukseen 350 metriä ja bussipysäkille saman verran. Jääkaapista puuttuu pakastin ja pesukone on kolmen asunnon yhteinen. Meillä on käytössä myös kuivausrumpu. Pakastinkaapille on runsaasti tilaa keittiössä. Piha on yhteinen ja vapaassa käytössä.

Näin jokin aika sitten unen, jossa minulle annettiin ohje piirtää unelmat paperille ja olla tarkka yksityiskohtien kanssa. Mietin asiaa ja ajattelin, että piirtäminen on vaikeaa ja hidasta. On ehkä parempi kirjoittaa auki, mitä haluaa, niin isoissa kuin pienissäkin asioissa. Bucket list ei ole ollenkaan hullumpi asia.

Bucket listallani lukee, että haluan asua asuntoautossa/vaunussa/tinyhousessa. No, en nyt ihan asumaan pääse, mutta matkustamaan hyvinkin todennäköisesti kahdeksi viikoksi elokuussa. Olemme aikeissa vuokrata legendaarisen Westfalian ja ajaa sillä Suomeen ja takaisin. #vanlife

En tiedä onko se sitten niin kiiltokuvamaista. Saadaanko otettua auringonlaskukuvia, jossa teepannu hitaasti höyrystää kuvan laidassa ja tilkkutäkin alta näkyy kahdet paljaat varpaat vasten vuononrantamaisemaa. Toivotaan vaan, että se volkkari pysyy kasassa ja kissa kyydissä koko reissun.


https://uploads.carandclassic.co.uk/uploads/cars/volkswagen/8918462.jpg