Omaa paikkaa etsimässä

Olemme todennäköisesti muuttamassa (taas) elokuun alussa. Tosin huomasimme, että kaikki muutkin asukkaat tästä talosta ovat muuttamassa ulos samaan aikaan. Hetken mietimme, että muutammeko sittenkään pois. Toisaalta, ei tämän talon äänieristys siitä parane, vaikka saisimme uudet naapurit. Elämä kahden opiskelijakollektiivin välissä on toisinaan aika levotonta. Yläkerrassa on neljän makuuhuoneen ja alakerrassa kolmen makuuhuoneen kollektiivi. 

 Olemme jo muutaman kuukauden seurailleet vuokramarkkinoille tulevia asuntoja ja käyneet kävelemässä ja katsastamassa taloja. Toiveena olisi, että talo olisi rauhallinen. Se saisi sijaita keskustan tuntumassa tai hieman työpaikkani suuntaan, mutta joka tapauksessa hyvät kulkuyhteydet ovat tärkeä juttu, jotta voimme jatkaa autotonta elämää.

Pidän ehdottomana vaatimuksena sitä, että asunnossa on erillinen makuuhuone. Teen kuitenkin vuorotyötä ja uni on silloin tärkeä juttu. Kun on aikaisia aamuherätyksiä on myös kiva antaa puolison nukkua ja vetää ovi kiinni perässään.  Minulla on myös monia "olisi kiva"-ominaisuuksia, joita asunnolta toivon: Edullinen vuokra, asunto kerroksissa, normaalikorkuiset huoneet, ikkunanäkymät merelle, takka, parveke tai piha, varastotilaa tai kaappitilaa, oma pesukone, jääkaappi pakastimella, vähän naapureita tai tosi hiljaiset naapurit..tai vaihtoehtoisesti tosi hyvät äänieristeet. Tilaa olisi hyvä olla vähintään saman verran kuin nykyisessä asunnossa (30 m2). Kiva olisi vielä jos ruokakauppa olisi jossain melko lähellä.

Nyt kun nämä toiveet tuli tähän kirjattua niin nyt sitten vaan odotellaan, että universumi täyttää mun toiveet, heh!

Kissa säkissä ja jäitä mahassa

Otsikossa norjan kielen vastineet ilmaisuille, sika säkissä ja jäitä hatussa. Miten vaan molemmat sanonnat sopivat tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Asunnon vuokraus Bergenistä ei tosiaan ole ollut ihan läpihuutojuttu. Olemme käyneet täältä kolmen ja puolen tunnin yhdensuuntaisen matkan takaa kaksi kertaa katsomassa asuntoja. Ensimmäisellä kerralla saimme sovittua neljä näyttöä kahdelle päivälle, toisella kerralla saimme kolme näyttöä, samoin kahdelle päivälle. Nämä vierailut tulevat kalliiksi matkoineen, yöpymisineen ja sapuskoineen, tie- lautta- ja parkkimaksutkin nielevät osansa. Pahinta asunnon etsimisessä kuitenkin oli se turhautumisen määrä, joka syntyi siitä, että emme saaneet sovittua näyttöjä. Viesteihimme ei vastattu tai asunnot olivat jo menneet sivu suun.

Ensimmäisellä kerralla tiesimme jo paluumatkalla, että ei napannut. Toisella kerralla jäi kaikki yhden kortin varaan. Asia on vieläkin osittain kesken, mutta toivoa on, että saamme vuokrattua pikkuisen asunnon ihan paraatipaikalta Bergenhusista. Asuntoa vuokraa kiinteistösijoittaja, joka itse asuu toisella paikkakunnalla. Olen puhunut hänen kanssaan puhelimessa ja vaihtanut useita sähköposteja. Vuokrasopimus on vielä puolitiessä, mutta homma jatkuu ensi viikolla. Vaihtaessamme kaupunkia käymme myös ilmoittautumassa väestörekisteriin. Tämä on välttämätöntä, jotta saamme autolle parkkiluvan asuntomme läheltä. Vuokrasuhde on täällä monesti yhden vuoden mittainen. Sitoutuminen johonkin paikkaan vuoden sopimuksella, tai meidän tapauksessa vuoden ja kolmen kuukauden sopimuksella, tuntuu kuin ostaisi sikaa säkissä.

Toki asunnonvuokraamisessa täällä pätevät erilaiset lait kuin Suomessa ja myös määräaikaisen vuokrasopimuksen voi siirtää toiselle vuokraajalle, jos jostain syystä ei haluakaan asua asunnossa koko vuokra-aikaa. Näin on tapahtumassa myös meidän tapauksessamme. Otamme edellisten vuokralaisten sopimuksen ja  sen päättyessä solmimme oman sopimuksen vuokranantajan kanssa. Nämä sopimukset tehdään nyt samaan aikaan, jolloin meillä on sopimus yli vuodeksi.

Tosin eipä nämä maisemat kovin pahalta näytä. Asunnon vieressä on puisto ja sieltä on upeat näköalat suoraan keskustaan Bergen Bryggenille. Alas ja ylös Fløyenille pääsee portaita ja kevyenliikenteen väylää, fløiebanella tai autolla. Puistossa kävellessä tuli mieleeni Budapest ja Praha, tosin talot täällä ovat paljon kauniimpia.  Jännittävää nähdä, miten asiat tästä lutviutuvat ja miten me kaupunkiin kotiudumme. Jäitä mahassa on jännityksen vuoksi ja kissa tulee mukana kantokopassa,  ei säkissä.

Kaikki kesken - odottelun sietämätön paino

Puun ja kuoren välissä, löyhässä hirressä vai muuten vain tukalassa tilassa? Kaikkea edellisiä ja vielä veitsen terällä. Odottelen päätöstä Norjasta, korkeakoulusta. Pääsenkö vaihtoon vai en. Olen ollut melko varma lähdöstäni kunnes sain viestin Norjasta koululta, jotenkin siihen tyyliin, että: "Kiitos hakemuksestasi, meillä on ollut tosi paljon hakijoita vaihtoon ensi kevääksi. Ilmoitamme päätöksestä pikimmiten. Jos pääset sisään..." Olen odottanut jo kaksi viikkoa ja toiset kaksi viikkoa on luultavasti edessä.

Siinä tapauksessa, että ulkomaanvaihto ei toteudu, olen tullut siihen tulokseen, että en halua, tai ei ole mitään järkeä jäädä tänne pikkupaikkakunnalle tekemään syventävää harjoittelua. Olen täällä jo kiertänyt kaikki sairaalat ja osastot. Tiedän, ettei täällä ole tarjolla erikoissairaanhoidon paikkaa, josta hyötyisin ammatillisesti.

Harjoittelupaikkojen haku on tällä hetkellä käynnissä, mutta mitään varapaikkaa en ole hakenut. Koko haku on niin omituisesti järjestetty, että jos haluan esimerkiksi Turkuun, joka on nykyisestä kotipaikastani lähin suurempi kaupunki, saan hakea paikkoja vasta kun muut Turun alueella opiskelevat ovat saaneet napsia parhaat päältä. Lisäksi järjestelmä, jonka kautta paikkoja haetaan, on epävakaa, kaatuileva sivusto, josta ei lopulta saa tolkkua, onko paikkavaraus onnistunut vai ei. Olen yrittänyt olla ajattelematta koko asiaa..Toivon vain välttyväni tältä kaikelta ja saavani vaihtopaikan, jota olen hakenut Haugesundista.

Muuten lähtövalmistelut ovat edenneet seuraavasti: Mies on irtisanoutunut työpaikastaan ja minun työni onkin koko ajan ollut keikkaluontoista. Talo toisella paikkakunnalla on myyty. Kaksi henkilöautoa on vaihdettu yhteen pikkuiseen pakettiautoon. Asuntotarjouksia Norjasta olemme saaneet useita, mutta niihin emme ole vielä voineet sitoutua, koska koko lähtö heiluu vielä tuulessa..  Kissallakin on rokotukset kunnossa, passi ajantasalla ja astmalääkkettä melkein vuoden tarpeiksi. Pankki- ja luottokortit on vaihdettu uusiin, joiden voimassaolo on pitkälle tulevaisuuteen. Laskut muutettu e-laskuiksi tai niiden toimitus siirretty sähköpostiin. Lehtien tilaukset katkaistu, uudet talvivaatteet hankittu, huomioiden ainainen tuulen ja sateen mahdollisuus. :D

Tavarasta luopumisesta vielä: Ei tavara tuo onnea, turvaa tai lohdutusta. Jokainen ovesta ulos kannettu roju on ollut pelkästään helpotus.  Todellinen "super-maritus" pyyhkäissyt asunnossamme. Tarkoituksena on pakata koko jäljelle jäävä (tarkoin valikoitu) omaisuus yhteen pikkupakuun ja nostaa kytkintä. Olen/olemme lähtökuopissa, vaikka en/emme tiedä mihin. Patjasta en silti halua luopua! Tuli kokeiltua nukkumista lattialla petarilla, eikä se ollut yhtään kivaa, joten patjat lähtee tästä taloudesta viimeisenä.

Valkoisen vihaaja (sisustus)

Tällaiseen ratkaisuun päädyin valkoisen seinäpinnoitteen peittämisessä. Pitkään olen halunnut Vallilan kauniita verhoja, joista pidän lähes kaikista, mutta erityisesti näistä maisemajutuista. Nyt sitten Aurajoki tulvii entisen porilaisen seinällä. Toisena vaihtoehtonani oli Mulberry St., mutta sitä ei ollut kuin sinisenä ja sen sävyt olivat mielestäni liian kylmät. Vielä jotain suunnittelen noiden rumien kaapinovien päällystykseen. Ehkäpä kontaktimuovia..

Tämä nurkkaus on olohuoneemme ja työhuoneemme. Tässä istua jäpitän tekemässä läksyjäni ja viettämässä iltojani. Vastakkaisella seinällä on sähkötakka, jonka "lämmöstä" saa nauttia iltojen viileydessä. Hih! Lämmitystoiminto ei meillä ole kyllä lainkaan käytössä. Asunto on muutenkin vähän liian lämmin.

Olen viihtynyt uudessa kodissa aivan erinomaisesti. Muutto keskustaan kannatti! Töihin on niin lyhyt matka, että poljen sen pyörällä noin kymmenessä minuutissa. Kauppaan ja kirjastoon on kävelymatka ja kaikki muutkin keskustan palvelut yhtä lyhyen matkan päässä. Alue on kaunista perinteistä puutaloaluetta, jossa vain muutamia kerrostaloja. Keskustassa olen käynyt kävellen jo useamman kerran. Toki täällä on helppo liikkua myös autolla, kun joka kaupan eteen saa auton parkkiin, eikä parkkimaksuja peritä. Pikkukaupungin etuja!!

Mikä parasta asunto on hiljainen, vaikka kerrostalossa ollaankin. Ullakkoasunnossamme ei ole seinänaapureita ja asunto on hyvin eristetty. Tunnelma on jokseenkin omakotitalomainen, puulattioineen ja pinkopahviseinineen. Asunto oli muuttaessamme hieman nuhjuinen ja epäsiisti, mutta kluutia ja maalisutia heiluttamallahan siitä on päästy.

Muutto edessä

Juuri kun olemme saaneet olohuoneen uuteen uskoon niin onkin taas aika laittaa tavarat kasaan ja vaihtaa maisemaa. Tässä 15 000 ihmisen kylässä ei varmasti voi puhua keskustan vilskeestä, mutta keskustaan kuitenkin suuntaamme, sinne kaiken ytimeen.

Oikeastaan uusi asunto sijaitsee keskustan laitamalla, paikassa, jossa arvelimme olevan vähän vähemmän meteliä ja liikennettä. Asunto on ullakkohuoneisto, jossa ainakin käyntiemme aikana on ollut hiljaista ja rauhallista. Talo on pieni, vain muutaman asuntoa käsittävä vanha kerrostalo. Saapa nähdä miten kotiudumme. Ainakin keskustan palvelut ovat lähempänä kuin nykyisessä paikassa, josta joka paikkaan tulee lähdettyä autolla.

Maisemat vaihtoon

Kyllä vaan, taas mennään. Vuoden uudisasukasreservaatissa asumisen jälkeen päätimme siirtyä rauhallisempaan maastoon. Kävimme katsomassa kahta kerrostalokaksiota, joista toinen olisi kelvannut meille hyvän sijaintinsa ja edullisen hintansa perusteella, mutta emme tulleet valituiksi. SITTEN: vuoden kyttäilyn jälkeen asuntotarjontaan pullahti kaksi rivitalokohdetta. Sipaisimme hakemuksen melkeinpä samalta istumalta ja lähdimme ajamaan kohteeseen. Matkalla puhelin jo pirahtikin ja saimme tietää, että toinen asunnoista oli yhä vapaa. Koska oli perjantai ja kello jo pitkällä iltapäivän puolella, kuun viimeisenä arkipäivän,  tuli jo vähän kiire. Teimme alustavan irtisanomisen nykyisestä asunnosta sähköpostilla näkemättä uutta asuntoa. Paitsi, mitä nyt kävimme vähän ikkunoista kurkkimassa.

Eilen saimme avaimet ja kävimme katsastamassa asunnon sisältä. Kylpyhuone ja sauna olivat remontin alla, lattiat revitty auki ja kuivatus käynnissä. Pientä kulumaa ja nuhjua siellä täällä, mutta pääosin viihtyisän oloinen kaksio. Ainoa, mikä jäi askarruttamaan oli molemmilla puolilla naapurissa asustelevat koirat. Toinen koira oli nähtävästi, kuultavasti yksin ja haukuskeli jonkun verran. Toiselta puolelta ei kuulunut mitään. Tämä haukkuva piski oli tietysti juuri makuuhuoneen seinän takana. Ajattelin, että siihen joko tottuu tai sitten kypsyy.. Korvatulpat eivät varmaan kokonaan haukkua blokkaa. Ajattelen nyt siis lähinnä yövuorojen jälkeisiä nukkumispäiviä.

Asunnossa on kivan oloinen aidattu etupiha ja pieni takapiha kadulle päin. Etupihalla on laudoitettu isohko terassi. Terassille olen jo ehtinyt suunnitella vaikka mitä..ja vähän ankealle takapihallekin mietin kaunistusta. Saahan nähdä, mitä tulee oikeasti toteutettua.

Mun mielestä ainoa negatiivinen asia tässä muutossa on se, että etäännymme tämän valtaisan metropolin sykkeestä pari kilometriä loitolle. Olen nykyisessä paikassa asuessa pitänyt siitä, että "keskusta" ja sen palvelut ovat olleet kävelymatkan päässä. Olen hoitanut paljon asioita ilman autoa ihan vain kipaisemalla tuohon kylälle. Toki omistan myös polkupyörän, että josko sitä sillä sitten pääsisi kylille.

Muuttoa silmälläpitäen olen jo etsinyt vuokralaatikkopalvelun ja käynyt läpi muutamat lipastot ja laatikostot. Toivottavasti kaikki menee jouhevasti ja heinäkuussa katselemme ikkunoista vähän erilaisia maisemia.

Tänään kävin myös SAMK:in sairaanhoitajan muuntokoulutuksen pääsykokeissa ja oikeasti: Koe tuntui helpolta. Matematiikka, joka ei ole vahvin lajini oli vähällä karsia minut, mutta onneksi tarkistin laskuni moneen kertaan ja löysin useita virheitä. Korjailujen jälkeen uskon saaneeni kaikki laskut oikein. Tähän tulokseen päädyin myös jutellessani muiden hakijoiden kanssa kahvitauolla. Monet hakijoista sanoivat tehneensä joitain virheitä, joten luulisin siinä suhteessa olevani aika vahvoilla. Kaksi muuta tehtävää; Essee luetusta tekstistä ja ryhmäkeskustelu menivät mielestäni hyvin. Tietysti en tiedä, miten nämä arvioidaan.. Hakijoita oli kutsuttu 110 ja melkein kaikki olivat paikalla. Huomenna on vielä toinen porukka, jonka oletan olevan suunnilleen samankokoinen joukko. Aloituspaikkoja on 36. Tulokset tulevat heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Peukut pystyyn!

Uuden kodin laittoa. Vetiset seinät.

Minulle mieleinen sisustustyyli on jossain french rusticin ja industrial vintagen välillä. Kuitenkin lähes kaikki huonekalumme ovat suhteellisen moderneja ja tavanomaisia (mun mielestä). Onhan meillä jotain matkoilta tuotuja sisustustauluja, joista tykkään hurjasti. On vaikea muuttaa sisustustyyliä, koska lähes kaikki pitäisi vaihtaa. Olen nuuka ja pienituloinen, joten suosin kierrätystä ja kirpputoreja. Tykkään kauniista vanhoista esineistä, jossa saa olla vähän raapaleita ja kuhmuja. Viime vuosina olen välttänyt tavaran keräilyä, vaikkakin sitä on jonkun verran tullut hankittua myyntitarkoituksessa.

Sisustusväreinä käytän mielellään luonnonvaaleaa, harmaata, mustaa ja tehosteväreinä turkoosia, vedenvihreää, punaista, oranssia ja keltaista. Näistähän syntyy jo melkoinen kesäkeitto..Puuesineet tai mukapuuesineet saisivat olla joko tummia tai luonnontammen tai pähkinäpuunvärisiä.

Olen huono verhojen valinnassa ja se näkyy nytkin. Olohuoneessa on roikkunut jo kaksi viikkoa yksi liian lyhyt verho. Verhot ovat rasittavia rättejä, joiden kiinnittäminen on tehty ylitsepääsemättömän hankalaksi. Verhojen kiinnittimiin on sata erilaista sovellusta, joten turha toivoa, että tempaisisit verhot vanhasta paikasta ja ripustaisit kätevästi samoilla kiinnittimillä uuden asunnon ikkunaan. Kaikki verhosysteemit on taatusti suunnitellut joku miesinsinööri, jonka kiltti vaimo ei ole uskaltanut sanoa, että metsään meni koko homma.

Oho, eksyin aiheesta. No, jostain syystä tähän sisustuskertaan on latautunut paljon odotuksia. Haluaisin jotain uutta (minulle uutta, siis vanhaa kirpputoritavaraa), joka toisi tuulahduksen pohjoismaista yksinkertaisuutta ja särmikkyyttä. Haluaisin ehkä sarvet.. tai kuvan sarvista. Tai vaikka kuvan saksanhirvistä tai metsäpeuroista, mutta tällä hetkellä seinillämme loiskuvat vedet, tarkemmin sanottuna meret. Kaikki taulumme ovat vesi- tai meriaiheisia. Missäpä kala paremmin viihtyisi kuin lähellä rantaa ja vesiaiheet seinillä.

Kokosin eilen paketiksi ajatukseni merestä. Meri on minulle vapauden tunteen luova henkinen avaruus, jossa on tilaa ajatuksille ja uusille asioille. Merituuli puhaltaa läpi pään ja vie tunkkaiset ajatuksen mennessään. Meren läheisyydessä voi tuntea mahdolliseksi lähdön, saapumisen ja matkan tekemisen. Mereltä saapuvat rikkaudet, uudet ajatukset ja vaikutteet sekä vallanhimoiset valloittajat. Sinne on mahdollista myös paeta jos uhka tulee maitse. Meri on turvallinen ja samalla vaarallinen. Rannalla istuessaan voi nähdä niin kauas kuin silmä kantaa, eikä tiedä mitä ulapalta seuraavaksi saapuu. Pelko ja ihailu sekä tuntemattoman utelias odotus ovat kaikki läsnä. Tässä hauskinta on se, etten ole varsinainen merenkävijä vaan rannan tuntumassa haikailija.

Täällä todella voi tuntea ja huomata meren läheisyyden. Aina tuulee ja iltaisin lokit kaartelevat kirkuen rannan ja läheisen urheilukentän välisellä alueella. Aamuisin on usein sumuista, mutta tuulet hoitavat homman yleensä niin, että iltapäivällä jo paistaa.

Lokit ulkona

Lokit sisällä

Seinällä olevat peili, taulu ja kello ovat omituisilla korkeuksilla, koskapa taulukoukut oli sijoiteltu näin edellisten asukkaiden toimesta. Seinä on tarkoitus tapetoida, joten ovatpa nyt noin jonkin aikaa. Vettä on tälläkin seinällä.

Ja mitä muuta. Keittiöön tulee uudet vetimet. Ne odottavat meitä postissa. Tässä siis ennen-kuvat.

Vetimet vaihdettu.

 Mitä muuttokodissa tapahtuu kuvausalueen ulkopuolella?

Kissa kiukuttelee ja väittää vastaan kun ei pääse enää vaatehuoneeseen.

Makuuhuoneessa on vielä jotain tehtävää..     Ja vettä on seinällä täälläkin.

Kaksi rakkaimmista meriaiheisista  tauluista  ovat vielä kuvaamatta. Toinen on täällä jo seinällä, mutta paikkaa täytyy vielä muuttaa. Toinen odottelee vielä muuttoa vanhassa kodissaan.

Kissa kotiutuu

Uusi asuntomme suorastaan kylpee valossa. Aurinko paistaa aamulla kahvipöytään, iltapäivästä iltaan saakka parvekkeelle ja sisään suuresta olohuoneen ikkunasta. Vaaleat seinät vielä lisäävät valoisuuden tuntua.. ja vähät kalusteet. Kävimme eilen hakemassa lastin tavaraa taloltamme ja siellä huomasin, kuinka pimeää siellä on. Päivälläkään ei eteisessä tuntunut näkevän mitään ilman valoja. Omakotitaloasumiseen tottunut kissa on vielä vähän säikky ja viihtyy paljon vaatehuoneessa, sängyn alla, mutta myös pöydillä ja sängyn päädyn päällä, mistä näkee hyvin ulos. Käytävältä  ja naapurihuoneistoista kuuluvat äänet saavat sen vielä ajoittain pelästymään, mutta eiköhän tuo totu.

Kissa nauttii valosta ja maisemista.

Itselle tämä muuttaminen ei ole mitään uutta. Laskin juuri eilen, että tämä oli minulle 17. muutto. Eli jonkun verran on tullut tavaroita raahattua paikasta toiseen 45 vuoden aikana. Lienenkö vähän levoton vai mistähän tuo johtuu. Tämä ei todellakaan tule olemaan viimeinen kerta vaikka ainahan sitä vannoo kun saa tavarat ovesta sisään, että ei ainakaan ihan heti muuteta mihinkään...

Kevät tahallaan hidastelee.

Jos onkin välillä aurinkoista niin tosi kylmää vielä on . Moneen päivään ei ole kevätkukille tapahtunut mitään. Odottelevat varmasti parempia kelejä.

Ensi viikolla minun pitäisi selvittää kesätyöasiani ja lyödä pikimmiten lukkoon kevään tutkintotilaisuuteen liittyvät asiat, eli ajankohta ja arvioijat. Kirjoittamisen olen jo aloittanut. Suunnitelmasta tulee vanhanaikainen eli pitkänmallinen kirjoitelma. Varasin kirjastosta lähdekirjallisuutta ja hahmotelma on jo tehty. Kappaleiden otsakkeet ja esimmäiset kappaleet, joissa kuvaillaan tutkinnon suorittajaa ja tutkintopaikkaa on suunnilleen kirjoitettu. Osan aion kyllä törkeästi kopioida edellisestä suunnitelmastani. Toki asiaosuudet on kirjoitettava kokonaan uudestaan ja paljon pohdintaakin on tehtävä. Huolestuttaa tuo tapaaminen ensi viikolla esimiehen kanssa koska on pakko pullauttaa esille myös se viheliäinen epäkohta, että en voi/halua/pysty/kykene kesätöihin heille, aiemmista lupauksistani huolimatta. Toivottavasti välit säilyvät sen verran, että tutkinto menee hyvin. Alkaa nimittäin olla hieman paineita kun kaikista edellisistä on tullut kiitettävät.

Ensi viikolla selviää myös tuleeko talokauppoja. Tätäkin on odotettu jo kaksi viikkoa. Taitavat nekin odotella parempia kelejä ne, ostajat. Samoihin aikoihin pitäisi käydä katsomassa muutamaa vuokra-asuntoa uudella paikkakunnalla sekä työhönottohaastattelussa ja viikon kruunuksi tehdä kaksi yövuoroa asumisyksikössä.

Ulkomaanvaihtoa varten on kulttuuri- ja kieliopinnot suoritettu. Odottelen lisätietoa paperiasioiden hoitamisesta. Mitään majoituksia tai lentoja en/emme ole vielä varanneet. Kielen opiskelu on nyt vähän tauolla kun on pakko keskittyä tuohon tutkintotilaisuussuunnitelmaan.

Olen aloittanut nurkissa pyörivien tavaroiden uudelleensijoittelun, (tosissani). Sukulaiset ja ystävät: Nyt varastojen ovet auki.Täältä tulee..  

  

Suvannosta virran vietäväksi

En tykkää odottelusta. En tykkää yhtään kun ei tapahdu mitään. Sitten alan itse tehdä kaikkea, että tapahtuisi edes jotain. Ja yleensä alkaa tapahtua. Usein myös kaikkea sellaista, jota ei ihan toivoisi. No, kaikki on toistaiseksi ihan hyvin, mutta katastrofin ainekset on kasassa. Olen tekemässä jotain itselleni hyvin epätavallista: Rikkomassa antamiani lupauksia. Olen suullisesti lupautunut kesätöihin minulle entuudestaan tuttuun asumisyksikköön. Mitä lähemmäs kesä on jolkottanut, sitä ahdistuneemmaksi olen asian suhteen itseni tuntenut. Tunnen polkevani paikallani, eikä paikka tunnu oikein kutsuvalta. Syytä en oikein osaa sanoa. Kiva paikkahan se on, mutta..

No, laitoinpa sitten hakemuksen toiselle paikkakunnalle ja sain heti kutsun haastatteluun. Kyseessä on kesätyö, joten en olisi laittamassa itseäni pitkäksi aikaa likoon. Olisin myös samalla paikkakunnalla mieheni kanssa. Muutoin joutuisimme asumaan kesän (ja syksyn) eri paikkakunnilla.
Asiat roikkuvat ilmassa kuin sadepilvet. Hipovat päätä, suorastaan. Talomme on vielä myymättä. Tarjousta odotellaan. Minä painiskelen lojaalisuuskysymysten kanssa kesätyön suhteen. Varmaa on vain miehen toukokuussa alkava koulutus toisella paikkakunnalla.

Syksystä en vielä tiedä, mistä käsin meinaan kouluani käydä. Pidän asiaa kuitenkin toissijaisena, koska kontaktipäiviä on vain kuusi viikkoa. Sen jälkeen kansainvälinen vaihto ja opintojeni viimeinen näyttö.
Huomaan jälleen muutosten keskellä olevani sen verran hullu, että muutokset saavat minut aina hereille, elämään ja tuntemaan. Olen innoissani, malttamaton ja aivan pähkinöinä.