Investointipankkiirin omatunto muuttuu uutispuuroksi

Luin töissä, kaiken kiireen keskellä uutisen investointipankki Goldman Sachsin irtisanoutuneesta työntekijästä  ja myöhemmin illalla kaivoin esiin Greg Smithin "jäähyväiskirjeen", jonka hän oli jättänyt The New York Times- lehdelle. Herkullista! Sittemmin kirjettä on julkaistu muissakin lehdissä. Uutisesta oman versionsa ovat tietysti sorvanneet myös lehdet Suomessa. Ja voi hyvä sylvi, mihin tyyliin! Tuntuu, että uutiset kopioidaan suoraan lyhennelmistä tai tiivistelmistä viitsimättä lukea alkuperäistä uutista. No, palataan tähän vähän myöhemmin.

Olin hyvilläni kirjeen sisällöstä. Se osoittaa, että maailmassa on vielä moraalia ja selkärankaa. Herra Smith uhraa uransa ja maineensa sanoakseen ääneen mielipiteensä (entisen) työpaikkansa yritysmoraalista. Ennen niin mukava ja innostava työpaikka on hänen mukaansa muuttunut tuhoavaksi ympäristöksi. Hän osoittaa syyttävän sormensa suoraan kohti nykyistä johtajistoa ja sanoo heidän ahneudellaan pilanneen yrityksen mahdollisuudet menestyä. Hän sanoo heidän myrkyttäneen ilmapiirin ja käyttävän asiakkaitaan röyhkeästi vain rahanteon välineenä. Investointipankin tehtävä on kuitenkin turvata asiakkaan sijoitukset ja auttaa asiakasta saavuttamaan vaurautta, ei olemaan ryöstön kohteena.

 Herra Smith on pahoillaan myös siitä, miten uusi myrkyllinen yritysmoraali on iskostettu uusien tulokkaiden pikku päihin. Asiakkaita sanotaan Muppeteiksi (käännetty suomenkielisessä uutisessa "nukeiksi". (=puppet)). Muppet on kyllä omasta mielestäni hieman eri asia. Muppet on vähän niin kuin Miss Piggy ja Kermit eli huvittavia typeryksiä, jotka laulavat epävireisesti käsien ja jalkojen huitoessa hallitsemattomasti ympäriinsä.

Asiakkaiden lypsämisestä käytettiin myös lausahduksia: "Repiä silmät päästä" ja "rahastaa". Uusille työntekijöille etenemiseen oli muutama nopea keino 1)Suostutella asiakas ostamaan jotain, josta firma haluaa päästä eroon, koska se ei ole tuottavaa. 2) Metsästää elefantteja eli myydä asiakkaalle jotain, mitä tahansa, mistä firma saa parhaat rahat, riippumatta siitä hyötyykö asiakas tästä kaupasta. 3) Myymällä epälikvidejä, eli hankalasti rahaksi muutettavia sijoituskohteita. (Smith määrittelee nämä hämäriksi tuotteiksi, joilla on kolmikirjaiminen lyhenne.) Firmassa etenemiseen ei siis tarvita muita kykyjä kuin kyky tehdä rutosti rahaa. Johtajaksi asti pääsee vaikka ei osaisi johtaa, esittää uusia ajatuksia, näyttää hyvää esimerkkiä tai ymmärtää mikä on moraalisesti oikein.

Herra Smith tuntuu olevan vanhan liiton miehiä eli pitävän pikavoittoja ja oikoteitä vääränä tienä menestykseen. Hän kuuluttaa rehellisen työn perään. Asiakkaan luottamus rakennetaan vain rehellisyydellä, työllä ja molemminpuolisen hyödyn hankkimisella. Oman harjoitteluaikansa hän vietti tutustuen asiakkaisiinsa ja siihen, mikä heitä motivoi. Hän otti asioista selvää opettelemalla eri sijoitusinstrumenttien käyttäytymistä sekä yleisiä rahamarkkinoiden lainalaisuuksia. Nykyisiä harjoittelijoita ja uusia tulokkaita tuntuu vain kiinnostavan paljonko rahaa asiakkaista irtoaa. 

Greg Smith sanoo, että hän ei enää voi tunnustaa arvoja, joita firmassa kannatetaan. Hänen on lähdettävä. Hänellä ole enää uskoa eikä hän ole ylpeä työstään, koska kaikki rehellisyys sekä humaanit arvot ja yhteistyö ovat jääneet unholaan. Hän toivoo herätystä firman ylimpään johtoon, jotta sillä olisi vielä mahdollisuus pelastaa maineensa.

Suomenkielisessä versiossa sanottiin Smithin kommentin olleen lyhyt. Minusta se oli pitkä ja perusteellinen jos vain viitsi lukea sen. Tämä on tietysti vain minun huono suomennokseni asiasta...
Edit: Anteeksi: Suomenkielisessä versiossa sanottiin Goldman Sachsin vastineen Smithin kirjeeseen olleen lyhyt. (Jos nyt olisin viitsinyt lukea tuon uutisen kunnolla .. :D)

G&S:n asiakkaat saavat kunnon kyydit.