Elämää muutoksessa

Otsikossa norjan kielen vastineet ilmaisuille, sika säkissä ja jäitä hatussa. Miten vaan molemmat sanonnat sopivat tilanteeseen, jossa nyt ollaan. Asunnon vuokraus Bergenistä ei tosiaan ole ollut ihan läpihuutojuttu. Olemme käyneet täältä kolmen ja puolen tunnin yhdensuuntaisen matkan takaa kaksi kertaa katsomassa asuntoja. Ensimmäisellä kerralla saimme sovittua neljä näyttöä kahdelle päivälle, toisella kerralla saimme kolme näyttöä, samoin kahdelle päivälle. Nämä vierailut tulevat kalliiksi matkoineen, yöpymisineen ja sapuskoineen, tie- lautta- ja parkkimaksutkin nielevät osansa. Pahinta asunnon etsimisessä kuitenkin oli se turhautumisen määrä, joka syntyi siitä, että emme saaneet sovittua näyttöjä. Viesteihimme ei vastattu tai asunnot olivat jo menneet sivu suun. Ensimmäisellä kerralla tiesimme jo paluumatkalla, että ei napannut. Toisella kerralla jäi kaikki yhden kortin varaan. Asia on vieläkin osittain kesken, mutta toivoa on, että saamme vuokrattua pikkuisen asunnon ihan paraati

Reissu, jonka tarkoitus oli noutaa polkupyörät ja kesärenkaat, on nyt suoritettu.  Täytyy myöntää, että jos näitä ajankohtaisia noudettavia tavaroita ei olisi ollut, tämä reissu olisi jäänyt tekemättä. Itse koin niin, että en ole potenut koti-ikävää. Tarkemmin sanottuna en kaipaa (vielä?) Suomeen. Toki on mukava nähdä perhettä ja tuttuja, mutta en täällä ollessani ole ikävöinyt juuri ollenkaan. Maistuuhan se ruisleipä hyvältä, mutta ei se nyt niin must ole. Se, mitä enemmän kaipaan tällä hetkellä on jonkunlainen kiinnittyminen johonkin, joku pysyvä (= minun tapauksessani epämääräinen käsite) kodintuntuinen paikka, jossa on edellytykset elannon hankkimiseen. Väliaikaisuus ja irtolaisuus toki kiehtoo, mutta kaipaan jotain, mistä syntyy turvallisuuden tuntua, ehkä ystäviä, harrastuksia, tunnetta, että kuuluu johonkin. Kuitenkin matkalla Suomeen tuntui, että käymään mennään, vaan ei olemaan. Kotimatkalla tuntui juuri siltä, kotimatkalta. Luulen, että viihtyminen ei ole kiinni u

Asunnonhakureissulla Bergenissä saimme kokea kaikki vuodenajat pikana. Mennessä satoi vettä,  räntää ja lunta. Illalla oli maa valkoisena, aamulla lähes kaikki sulanut pois. Seuraavana iltana kurkisteli aurinko pilvien välistä. Olipa melko raskas, mutta myös kiva reissu. Lauttamatkoineen matka kestää yli kolme tuntia suuntaansa vaikka kilometrejä tulee vain 138 kilometriä. Päätimme siis yöpyä ja jakaa näytöt kahdelle päivälle. Näytöille pääsee pääsääntöisesti työpäivän jälkeen ja melko myöhään illalla. Jopa vasta iltayhdeksältä. Näimme neljä asuntoa, mutta niistä ei nyt yksikään tainnut olla meitä varten. On vaikea tehdä päätöstä kun ei tulevasta, työpaikoista tai muustakaan ole juuri mitään tietoa. Keskustassa on kallista, asunnot pieniä ja epäkäytännöllisiä. Meillä asunnon löytymistä haittaa vielä lemmikin omistaminen. Kaikki eivät halua vuokrata asuntoa kissan omistajille. Asuntojen vuokrat ovat Bergenissä tuplasti kallii