Elämää muutoksessa

Elämässä on muutamia sellaisia hetkiä, että tuntuu siltä kuin kohtaamiset olisivat järjestettyjä. Tapasin eilen ystäväni kanssa ennestään täysin tuntemattoman meitä huomattavasti vanhemman, erittäin mielenkiintoisen ihmisen, joka puhui paljon viisauksia. Yhtymäkohdat omaan elämääni olivat moninaiset ja kiinnostuksen aiheet samat. Tästä naisesta paistoi positiivisuus, avoimmuus ja tyytyväisyys. Helppoa ei hänelläkään aina ole ollut, mutta kuitenkin hän on tyytyväinen elämäänsä. Kuin taikuri hän veti esiin asioita, jotka koskettavat meidän molempien elämää. Hänen rohkeutensa ja myönteisyytensä vakuuttivat. Ystäväni kanssa näimme sielujemme silmin itsemme matkailemassa maailmalla ja jakamassa kokemuksia tämän vapaan ja rohkean naisen kanssa.  Luulen, että tapaamme vielä uudelleen.

Eli: Ole peloton, panosta kaikkesi. Tämä englanninkielinen viisaus on siitäkin viisas, että sen kieliasu on positiivinen. Sen voisi helposti vahingossa kääntää Älä- alkuiseksi, mutta sitä en erehtynyt tekemään. Omiin "hulluihin" unelmiin uskominen on monelle kuin punainen vaate. Eniten pelätään epäonnistumista. Minulta on ulkomaille muuttohaaveitani koskien kysytty: "Mitä sitten jos et/te onnistukaan?" "Jos joudut/te palaamaan häntä koipien välissä entiseen?" Mitä sitten? Ole/n/mme ainakin huikaisevan kokemuksen rikkaampia. Säälien katsomme niitä, jotka ovat senkin ajan käyttäneet saman tahkon kiertämiseen ja ovat siinä samalla hangatulla urallaan vielä kun me palaamme/jos palaamme epäonniselta retkeltämme takaisin. Jos kysyt siltä pelokkaalta tahkon kiertäjältä, että mitäpä tänne kuuluu, se varmasti sanoo: "Sitä samaa kuin ennenkin." Mutta minullapa tuhlaajatytöllä onkin monta tarinaa kerrottavana. Olen kuullut monta syytä olla matkustamatta.