Elämää muutoksessa

http://yle.fi/radio1/asia/todellisia_tarinoita/yksinkertainen_elamani_34713.html Viiden päivän ajan voit kuunnella Kaarina Davisin ajatuksia otsikolla Yksinkertainen elämäni Ylen nettisivuilla Todellisia tarinoita- sarjassa. Taustalla kuuluu ihania lintujen ääniä ja tuulen suhinaa. Suosittelen lämpimästi!!

Olen jo melkein siinä kuuluisassa pisteessä, josta ei ole paluuta. Koko ajan mielessä jyskyttää ajatus siitä, että kohta kaikki on ohi, eikä mitään ole enää tehtävissä. Mitä jos valitsin väärin? Mitä jos alkaakin kaduttaa? Tätä en kyllä usko, mutta kaikkea pitää tietysti käydä läpi. Päätöksen olen jo tehnyt ja olen siitä varma, mutta käytännön järjestelyt lähtivätkin rullaamaan minusta riipumattomista syistä vähän varkain ja etukäteen.  Aikataulu ei menekään suunnitelmieni mukaan ja minua pelottaa! Pelkään eniten sitä, että lamaannun pelosta ja jään paikoilleni kun pitäisi toimia. Pelkään, että suunnitelmissani on jokin aukko, joka vesittää kaiken ja löydän itseni köyhänä, kurjana ja vaihtoehdottomana. Tätäkään en ihan usko, mutta pelko kuitenkin kummittelee mielessäni. Mitä jos kaikki meneekin totaalisesti pieleen? Kaavoihin kangistuneena on vaikeaa ajatella, että voisin tulla toimeen omillani, ilman, että pomo koko ajan huohottaa niskaan ja jankuttaa tuottavuudesta. Päässäni jy...

  Mutta kyllä iskee!

 Sain tämän haasteen/tunnustuksen Maalaiselta hänen blogistaan Lähellä luontoa . Kiitos siitä! Haasteena on : 1. Kertoa linkin kera kuka lahjoitti tunnustuksen 2. Kirjoittaa 7 random(satunnaista) faktaa itsestä 3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle Faktat satunnaisessa järjestyksessä: 1) Olen optimisti. Uskon parempaan maailmaan ja siihen, että vaikeudet vahvistavat ja elämä kantaa. 2) Haluaisin viedä eteenpäin ajatusta kestävästä kehityksestä, luonnonsuojelusta ja jokaista yksilöä/elämää kunnioittavasta elämäntavasta. 3) En pidä kilpailusta, rahan perässä juoksemisesta, jatkuvasta stressistä, enkä siitä, että ihmiset lamautetaan typerällä ajanvieteviihteellä ja kulutushömpällä. 4) Olen kai sitten anarkisti 5) Ja hippi 6) Haluaisin pitää kanoja ja muuttaa pihani Potager- puutarhaksi 7) Olen onnellinen kotihiiri, jonka elämän huippuhetket muodostuvat pihasaunan löylyissä ja kotitalon rappusilla ilta-auringon lämmössä. Laitan haastetta eteenpäin ...

Ylen ohjelmistossa on tällä hetkellä menossa Pirkko Saision käsikirjoittama sarja Tehdas. Sarjassa on useita upeita naishahmoja mm. Seela Sellan esittämä Irene Lehtonen ja Hannele Laurin tulkkaama naislääkäri von Glauschen. Eniten kuitenkin pidän Marmisen perheen tyttären, Tuulian hahmosta, vähän pelottavasta ja tempperamenttisesta punapäästä, josta tulee mieleen mm. Mullan alla- sarjasta tuttu Lauren Ambrose. Aivan ihanat punapäät! Lauren Ambrose Ulla Raitio

                                  Tillariinan fotoboxin innoittamana esittelen meidän                                                                            Daisyn:

Jos mietitään maapalloa kokonaisuutena kaikkine luonnonvaroineen ja resursseineen ja lätkäistään siihen vielä päälle viisas ihminen niin puuttuuko meiltä mitään? Vielä jos kavennetaan katsantokantaa ja mietitään hyvinvoivia länsimaita niin puuttuuko meiltä mitään? Ei meiltä ainakaan ruokaa puutu, eikä energiaa, ei osaamista,  ei taitoa, ei paljon mitään. Missä sitten mättää kun täällä(kin) kärsitään niin pirusti puutteesta? Ei saada hoidettua vanhuksia ja sairaita, eikä kasvatettua ja koulutettua lapsia. Toisilla on jatkuvasti liian vähän, kenellä ruokaa, kenellä vaatetta. Tiet rapautuvat hengenvaarallisiksi ja yhteiset rakennukset ja sillat rappioituvat huollon puutteesta. Lumitöitäkään ei ole varaa oikein tehdä, eikä pitää poliiseja ja lääkäreitä töissä, sairaanhoitajista nyt puhumattakaan. Täällä Suomessa ainakin pitää ajaa vanhoilla saastuttavilla autoilla kun ei ole varaa parempiin ja ostaa kaikkea epäekologista ja halpaa koska ei ole varaa suojella luontoa. Miksi raha, jo...

Luin töissä, kaiken kiireen keskellä uutisen investointipankki Goldman Sachsin irtisanoutuneesta työntekijästä  ja myöhemmin illalla kaivoin esiin Greg Smithin "jäähyväiskirjeen", jonka hän oli jättänyt The New York Times- lehdelle. Herkullista! Sittemmin kirjettä on julkaistu muissakin lehdissä. Uutisesta oman versionsa ovat tietysti sorvanneet myös lehdet Suomessa. Ja voi hyvä sylvi, mihin tyyliin! Tuntuu, että uutiset kopioidaan suoraan lyhennelmistä tai tiivistelmistä viitsimättä lukea alkuperäistä uutista. No, palataan tähän vähän myöhemmin. Olin hyvilläni kirjeen sisällöstä. Se osoittaa, että maailmassa on vielä moraalia ja selkärankaa. Herra Smith uhraa uransa ja maineensa sanoakseen ääneen mielipiteensä (entisen) työpaikkansa yritysmoraalista. Ennen niin mukava ja innostava työpaikka on hänen mukaansa muuttunut tuhoavaksi ympäristöksi. Hän osoittaa syyttävän sormensa suoraan kohti nykyistä johtajistoa ja sanoo heidän ahneudellaan pilanneen yrityksen mahdollisuudet m...

Yksi ehdoton tv-suosikkini on Tanskalainen maajussi. Frank on niin toimelias, positiivinen ja täynnä maalaisjärkeä ja vanhan ajan käytännöllisyyttä, että pois alta..Kaikenlaisia kommelluksia on nähty, eikä kaikki mene aina niin kuin Strömsössä, mutta ohjelma on todella hyväntuulista katseltavaa. Kiitos sarjan tekijöille!!

Yritän nyt purkaa ajatukseni älykkääksi kokonaisuudeksi, vaikka se on varmasti vaikea tehtävä. Mielentila on ollut jo jonkin aikaa akselilla plääh---räjähdys. En ole tyytyväinen nykytilanteeseeni. Tiedän ja olen tiennyt jo kauan, että jotain pitäisi tehdä. En vain tiedä mistä aloittaa ja miten edetä. Kaikki muutokset tuntuvat pelottavilta, kaikki vaihtoehdot yhtä huonoilta. Tiedän, että olen onnekas, että minulla on työpaikka, mutta työ ei ole sitä mitä haluaisin tehdä. Tiesin sen jo aloittaessani. Ehkä siksi tai jostain muusta syystä tunnen itseni työpaikallani ulkopuoliseksi. Arvomaailmani, ajatukseni, toiveeni, haaveeni kaikki tuntuvat erottavan minut siitä ympäristöstä ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelen. Olen tämän päivän aikana kokenut pari kertaa pohjatonta toivottomuutta. Teen silti työni tunnollisesti ja ahkerasti. Ymmärrän myös sen, että työ on aina työtä, ei hupia, mutta silti... Olen miettinyt miten voisin tehdä tyylikkään exitin, mutta vaikuttaa, että ainoa mahdol...

Tai oikeammin PhotoFiltre-taidetta, mutta siis ihan ite piirsin...

  Vielä pari uutta:    

Olen sairauslomalla ja poden kurjaa oloa sekä voinnistani, että peruutetuista/lykätyistä töistäni. Kuinka kipeä pitää olla, että voi olla kipeä/poissa töistä ilman omantunnontuskia?  Päässä humisee ja kurkkuun koskee, mutta mietin koko ajan olisko kuitenkin pitänyt jäädä töihin. Olisin ehkä kuitenkin jaksanut viedä läpi sovitut tapaamiset. Järki sanoo, että kun on kipeä niin töihin ei ole asiaa. Velvollisuudentunto, joka on syvään juurrutettu on pahoillaan aikataulujen venymisestä, asiakkaiden mielipahasta, työnantajalle aiheutuneesta harmista ja laiskottelijaksi leimaantumisesta. Järki voitti tällä kertaa ja sairastan kotisohvalla torkkupeiton alla, kaverina kissa, kuumaa mehua ja villasukat. Pilkahduksen iloa tuo paketti, jonka posti oli eilen tuonut. Paketillinen Marttailua: Upeat lehdet ja kirjat: Kasvata herkkuja palstalla, pihalla ja parvekkeella on tyylikkäästi toteutettu lehti, jossa on paljon tietoa ja ohjeita tavallisten kotimaisten hyötykasvien ja vähän erikoisempien...

Arkeen juuttuneena emme osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Emme näe tarkoitusta, näemme vain rutiineja, velvollisuuksia ja tottumuksia. Oikeasti tärkeät asiat hukkuvat informaatiotulvaan, uutishuttuun ja sähköisten viihdyttimien tuottamaan ajankuluun. Aikaikkunaa tiivistämällä voi silti saada uuden ulottuvuuden kaikelle tarkoitukselle. Vuosi 2012 on monella tapaan ladattu maailmanlopun teorioilla. Jos kuitenkin ajatellaan, että maailma ei lopu vaan muuttuu toisenlaiseksi, eikä menneeseen voi palata. Onko ensi vuonna mikään niin toisin kuin luullaan? Jos kaikki muuttuisi tai maailma loppuisi, mitä sinä haluaisit saada aikaan tai kokea ennen sitä? Mikä oikeasti on tärkeää?

Olen aina ollut kiinnostunut avaruudesta, tähdistä ja planeetoista. Pienenä halusin muiden toiveammattien lisäksi astronautiksi. Näin aikuisiällä tähtien katselu on jäänyt vähemmälle. Joskus nuorempana muista pakkasyössä maanneeni lumihangessa selälläni tähtiä ihaillen. Nyt on tähtiä taas tullut katseltua enemmän. Netistä löysin kivan ohjelman, jolla voi opiskella tähtikuvioita ja havainnoida reaaliaikasesti planeettojen ja tähtien paikannusta. Stellarium on ilmainen ja sen voi ladata osoitteesta: http://www.stellarium.org/  Ja tässä aiheeseen sopivaa musiikkia:

Vacouverissa on ekotalo, joka ottaa käyttövetensä suoraan taivaalta ja palauttaa ne puhdistettuna pihamaalleen. Energia otetaan auringosta ja maasta.Vettä ja energiaa on jopa yli oman tarpeen  http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/cirs-ekotalo-joka-tuottaa-enemman-energiaa-kuin-kuluttaa Osataanko tällaista Suomessa?