Oma kehu haisee!

Niin oli tapana sanoa vielä kun minä olin nuori. Tai siis nuorempi.. Toista se on tänä päivänä. Nykyään tuntuu, että jokaisen pitää osata sanoa, että: "Mä olen paras, voitan kaikki muut." Nimenomaan voittamisesta on kysymys, ei siitä, että olisi hyvä omana itsenäni ja se riittäisi. Pitää olla parempi kuin tuo toinen, kilpailijani. Omaa paremmuutta pitää kuuluttaa isoon ääneen vaikka voittamisesta ei olisi hajuakaan.

Eikö omien kykyjen yliarvioiminen ole naiivia. Olen käsittänyt, että retostelemista ja itsensä katteetonta kehumista pidettiin, ainakin ennen, hieman typeränä. Kaikkihan paljastuu aikanaan. Kyvyt ja kyvyttömyydet.


Työhakemuksia kirjoitellessani pyrin pysymään totuudessa itsestäni ja kyvyistäni, liioittelematta tai kovin paljon kaunistelematta. En hae yhtäkään työpaikkaa, johon haetaan "myyntitykkiä", "supermyyjää" tai "tähtipelaajaa" myös "voittajat", "tavoitehakuiset" ja "nälkäiset tuloksentekijät" saavat jäädä omaan arvoonsa. No thanks!

Toivon, ettei minulta kysytä työhaastattelussa: "Miksi juuri sinä olisit paras valinta tähän työpaikkaan?"
Mistä halvatusta minä sen tietäisin kun en ole edes tavannut kilpailijoistani yhtäkään! Olen myös todella huono kehumaan itseäni. Lukisivat sieltä työtodistuksista, siellä se on sanottu.


Onko töitä ihmiselle, jonka kilpailuvietti on jäänyt valmistusvaiheessa pois?
Ja ps. Mulla on joskus myös paskoja päiviä!

Pienet puutarha-apulaiset

Sisareni innoittamana olen jättänyt tv:n katsomisen vähemmälle ja saanut aikaan kaikenlaista pientä. Olen aina pitänyt pienistä nukeista, joita meilläkin oli leluina kun olimme lapsia. Muutamia nukkeja äiti koitti säästää, etteivät pienet innokkaat kätöset olisi vahingossa saaneet liimattuja vaatteita irtoamaan tai jalkoja tai käsiä katkeamaan.

Nuket olivat vain viiden, kuuden sentin mittaisia, kumimaisesta aineesta tehtyjä ja niillä oli maalatut hiukset ja kengät. Vaatteet olivat kauniita, värikkäistä  kankaista tehtyjä. Muistan erityisesti yhden omista nukeistani, jolla oli ruskeat hiukset, punaiset kengät ja kiiltävä leninki, jossa oli valkoisella pohjalla taivaansinisiä palloja. Taisin jotenkin saada leningin riisuttua, mutta sitten se repsottikin irrallaan ja nukke taisi ajan myötä menettää myös jalkansa.

Nyttemmin guatemalainen huolinukke on ollut pitkään ainoa nukkeni. Kunnes tänään syntyivät nuket nukketehtaastani. Väitättekö, että olen taantunut?

Kastelukannun ja taikasauvan  kanssa hosuva on esikoiseni ja sen kasvonpiirteet meinasivat mennä totaalisesti pieleen kun menin suihkauttamaan hiuslakkaa nenän jäykistämiseski. Silmät levisivät kohti otsaa ja nukke näytti hetken todella pelottavalta. Sain jotenkin pestyä osan levinneestä mustasta väristä pois kynsilakanpoistoaineella, mutta vähän tuhruiseksi yleisilme kuitenkin jäi.

Toinen nukke, jolla on ruosteinen ämpäri mukanaan oli jo vähän sukkelampi tehdä ja tajusin tehdä naaman muotoilun ennen silmien ja nenän piirtämistä. Seuraavaksi haluan kokeilla kasvojen tekemistä massasta.

Horoskooppini helmikuulle

http://www.nicehouse.fi/horoskoo/kuukausi.html#kalat
"Sisäistä opasta ja viisasta neuvonantajaa kuvaava Chiron saapuu tässä kuussa merkkiisi ja virittää sinut kohtaamaan omia salattuja voimiasi. Parantajan lahjasi aktivoituvat automaattisesti, mutta halutessasi vielä enemmän henkisiä resursseja käyttöösi, kannattaa sinun hakeutua alan ihmisten seuraan ja ottaa vastaan heidän opastuksensa. Tiedät kyllä, mitkä vaihtoehtoiset hoitomuodot sinua kiinnostavat. Voit joko hankkiutua tällaisten hoitojen pariin ihan omien vaivojesi helpottamiseksi tai opiskellaksesi itse kiinnostavalta tuntuvaa menetelmää. Olet herkkä omaksumaan myös muita henkisiä valmiuksia tulevien kuukausien aikana."

Hyvä, paha elämänmuutos

Ensin sitä haikailee ja toivoo, melkeinpä pakonomaisesti, elämänmuutosta, uutta suuntaa. Toivoo saavansa jotain uutta ja parempaa, uusia haasteita, jotain joka sytyttää ja saa uudet luomisvoimat jylläämään. Sitten saa toivomansa, mutta yllättyy: Muutoksen mukanaan tuoma epävarmuus, suunnattomuus ja odottelu, tietämättömyys tulevasta, kaikki ahdistaa.

Olen henkilökohtaisesti tässä tilanteessa. Yritän pitää suitset hellästi löysällä ja katsoa rauhassa, mihin tämä kaikki johtaa. Tylysti sanottuna olen työtön, mutta ikuisena optimistina olen uusien mahdollisuuksien polulla. Vapaus päättää, vapaus olla rohkea ja antaa uusi suunta elämälle. Aikaa levähtää ja pohtia rauhassa, mihin haluaa ryhtyä. Näin ainakin toivon. En aio suostua siihen hornankattilaan, jossa viime vuodet ovat tuhraantuneet. Ei pakkotyötä, ei jatkuvaa saavuttamattomiin tavoitteisiin pyrkimistä, ei ainakaan kenenkään toisen ehdoilla ja tarpeisiin.

Olen valmis vähän nipistämään toimeentulostani saavuttaakseni työn, jota haluan tehdä. Tosin tulevaisuus pelottaa. Joudunko köyhyysloukkuun? Tuleeko minusta taas köyhä yrittäjä? Kyllä, olen ollut sitä ennenkin.
Paras vaihtoehto minulle olisi virka-aikainen työ, jonka ohessa voisin tehdä pienimuotoista yrittäjyyttä, ainakin aluksi. Tulevaisuus on auki, pelottava, tuntematon, mutta samalla kutkuttava ja innostava.