Näyttää keväältä, mutta vain näyttää..

Aurinko paistoi niin kauniisti ikkunoista sisään, että menin kissan kanssa ulos. Hetken ulkoilun jälkeen palasimme sisälle, koska kylmä tuuli nipisti selästä. Palasimme ikkunoiden ääreen haaveilemaan.

Kärsin väsymyksestä, vatsavaivoista ja totaalisesta kyllästymisestä. Kai näitäkin päiviä vaan pitää olla. Tietoisuus viimeisestä vapaapäivästä kalvaa todellisuuteni mustan aukon. En halua ajatella sitä: Arkea. Olen tehnyt koulutehtäviä ja pitäisi tehdä edelleen, mutta huvitus on nollassa. Motivaatio tiessään. On olo, että en halua mitään, en jaksa mitään, en pysty mihinkään. Soitin entiselle työantajalleni ja kävin yhdessä haastattelussa. Molemmista luvattiin keikkatöitä. Olen lirissä, en tiedä, mitä teen. Suunnittelin tekeväni toisen tutkintotilaisuuden ja katsoa sitten miten edetään. Kesäkuussa päättyy koeaika. Kevättä mennään jo kovaa vauhtia, mutta ei vaan tunnu siltä.

Haaveillaan nyt sitten vaikka tästä...

Uusille urille

Haparoidessani kohti uutta uraani, otin alkuun rokotuksen parsinneulalla ja luin Kaarina Davisin Rankka kutsumus-kirjan. Oh-hoh! Mihin sitä onkaan päätään työntämässä. Työ itsessään on rankkaa sen tiedän jo entuudestaan, mutta kirjassa kuvataan lohduttomasti työyhteisön hierarkkista nokkimisjärjestelmää, kuuroja esimiehiä, ylimielisiä lääkäreitä, joustamattomia työvuorolistoja, jatkuvasti kasvavia vaatimuksia sekä uuvuttavaa määrää harjoittelijoita, säästövaatimuksia ja uusia sääntöjä.

Olen Kaarinan kanssa samaa mieltä siitä, että hoitajiksi valikoituu kutsumustyötä tekeviä, kilttejä, empaattisia ihmisiä,  joiden on vaikea sanoa "Ei" kun kyseessä on potilaiden hyvinvointi tai lojaalisuus työkavereita ja yhteisöä kohtaan. Kuitenkin jatkuvuuden kannalta olisi enemmän kuin järkevää painottaa hoitoalan opiskelijoille omien rajojen asettamisen tärkeyttä ja omasta jaksamisesta huolehtimista.

On järkevämpää tarvittaessa olla vähän hankala ja vaativa kuin pitää itseään heittopussina ja polttaa itsensä loppuun muutamassa vuodessa. Tiedän itse kuuluvani näihin kiltteihin, joustaviin ja uhrautuviin tyyppeihin, jotka raahaavat itsensä vuoro vuoron jälkeen töihin vaikka ryömien, pää kainalossa.

 Yritän kuunnella herkällä korvalla opettajiani: Sanotaanko jotain työsuhdeasioista,  työajoista, vuorolistoista , vapaapäivista, lomista. Valmennetaanko työyhteisön nokkimisjärjestelmän varalle. Opetetaanko sanomaan: " Ei, minulle ei sovi." "Ei, minulla ei ole aikaa." "Ei, minä tarvitsen vapaapäivän/ ruokatauon/kahvitauon/loman/lepohetken."

Harjoittelen mielessäni: "Ei, ei ei." "Ei, ei, ei." Oman etuni nimissä, ei.

Ylikunto/yliväsymys ja Etsy

Olen nukkunut vähän ja ollut mielestäni hyvinkin pirteä. Viime yönä nukuin ukkosen, päänsisäisen toiminnan ja ulkoisten häiriötekijöiden vuoksi vain tunnin, siis noin YHDEN tunnin. Nousin ylös, join miehen kanssa aamukahvit ja touhuilin tietokoneella niitä/näitä. Ok.Sitten nukuin noin kolme tuntia klo aamu 5 ja 8 välillä, sohvalla ja siitä asti olen ollut hereillä. Eilinen oli ehkä noin viiden tunnin unilla. Olen ollut siis omasta mielestäni tällaisilla unilla pirteä jo monta päivää. Nyt on rehellisesti myönnettävä, että keskittymiskyky ei ole ihan normaali. Ja vähän taitaa väsyttääkin.

Juoksin tänään juoksumatolla ja poljin spinning-pyörää yms kunto"salillamme" kellarissa. Virtaa tuntuu olevan vaikka muille jakaa. Johtunee valoisasta vuodenajasta. Tai sitten minulla on joku kilpirauhas/ aivo/ käpylisäke -vaurio, joka aiheuttaa sen etten tarvitse unta juuri lainkaan.

Etsyilyni alkaa tuottaa tulosta ja saan koko ajan kiikuttaa paketteja postiin ja kirjoitella viestejä ostajille. Ihan kivaahan se on ja mukavaa suunnitella paketteja, kivoja pikku yllätyksiä ja kaupanpäällisiä asiakkaille. Tein tietsikalla perisuomalaisesta rantamaisemasta kiitoskirjeen pohjan ja suunnittelin osoitekortin ja pakettikortin, jossa lukee:

 "Yes!
This is
The Package
you have been waiting for..
sent by:
Evergreens and Handmade Dreams."

Siinä on tietysti punaista ja polka dottia..
Etsy on kiva!
Kohta tilaan sieltä itselleni jotain kivaa/vintagea/uniikkia kun alkaa olla rahaa paypal- tilillä.

Pitäisi tehdä/hankkia mallinukke, jonka päällä nuo essut näyttäisi vähän paremmalta. Meillä taisi mieheltä hukkua pyjamahousut kun olin tunkenut ne "mallinukkeni" sisään lantion täytteeksi hätäpäissäni, olivat siinä sopivasti käsillä ja unohdin ne sinne .. "Studiossani" on nykyään  taustana verho ja koukun kiinnitys katossa on vähän paremmassa paikassa kuin aikaisemmin.

Tässä  takana näkyy hieno verhoviritys, ihan vaan verho irti ikkunasta ja nuppineuloilla kattoon..

 

Pienemmät tuotteet kuvaan keittiön pöydällä. Olen käyttänyt tätä samaa liinaa aika monessa kuvassa ja se antaa kaupalle yhtenäistä ilmettä. Tosin nyt kokeilin myös punavalkoista ruutuliinaa ja se olikin aika  pirteä.

Huomaan tulevani koko ajan kriittisemmäksi kuvien suhteen ja myös tekstien kanssa. Tai no, oikeastaan kaikessa. Paketointi, kirjeet, tekstit, kuvat, mitat ja tuotteet kaiken pitäisi olla hyvää. Aionkin uusia aika ison osan kuvista ja teksteihin lisäillä puuttuvia mittoja ja  muita tietoja. Luulen, että kauppojen syntyminen alkoi juuri nyt siksi, että lisäsin suurimpaan osaan tuotteistani tuumamitat, jotka olin laiskuuttani jättänyt laittamatta. 

Nyt joudun kohta nipistämään itseäni noilla pihdeillä saadakseni selkoa olenko hereillä vai totaali-unessa..

Pakko lähteä nukkumaan!