Ruohonjuuritasoa ja unelmia

 Kävin takapihalla kuvaamassa nämä sateeseen heränneet. Pari päivää on ollut sateista ja kukkapenkeissä tapahtuu ihmeitä, ruoho vihertää ja puut pukkaavat lehtiä. Sikäli kiva ajankohta, että olen lomalla. LOMALLA!

 Skillat aivan villinä..

 Narsisseilla paikallista pulaa elintilasta.

 Myös suuremmat keltaiset narsissit aloittavat juuri kukintaansa.

Tämän rikkaruohokummun seasta ponnistaa tulppaaneja ja narsisseja.. Ihan kohta..
Unelmaosuus selittyy sillä, että olen jo jonkin aikaa ihmetellyt ns. havainnekuvia, joita olen tehnyt kuvankäsittelyllä (Paint- ohjelmalla ;)  ). Siellä oli mm. pihasta kuva, johon olin "siirtänyt" punaista soraa ja havukasveja ja siinähän ne nyt sitten ovat oikeasti pihassa. Toinen kuva on takasta, jonka olin "asentanut" olohuoneen nurkkaan ilman aavistustakaan mistä rahat tai kuka/milloin sen joku siihen tekisi. Tosin kuvassani on Kronspisen ja nurkassa muutaman tonnin halvempi, mutta hyvin samannäköinen, valkokuorinen, messinkiluukuilla varustettu pönttöuuni.

Haaveissani.

Tosielämässä. Paikka on täysin sama. Kuva on heti asennuksen jälkeen kun sai polttaa vasta kynttilää.

Tästä innostuneena "siirsin" ovipieleemme komean puisen terassin ja heti seuraavaksi itsemme espanjalaisen fincan pihalle, perheenjäseniä samaisen fincan huoneisiin ja kissakin pääsi kuviin pötköttelemään. Fincan piha ei ollut aivan tarpeeksi vihannoiva, joten "istutin" sen keskelle palmun ja "laitoin" ihmeköynnöksen kasvamaan katon reunalle. Taidan vielä laittaa kanat juosemaan pihalle, lampaat määkimään aitaukseen ja aurinkopaneelit katolle. Niin ja tietysti ne herttaiset mummot ja papat nauttimaan puutarhan antimista ja viettämään päättymätöntä siestaa pergolan alle.

Loman jälkeen minulla on tutkintoviikkoa jäljellä kaksi päivää, sitten tutkintotilaisuus ja oppisopimuksen väliarviointi, joka taitaa muuttua loppuarvioinniksi. Olen lupautunut kesäkuun alusta toiseen työpaikkaan, mutta en uskalla sanoa mitään ennen kuin tutkintotilaisuus on ohi, ettei vaan vaikuta arvosanaan. 

Potager horror show

Olen menossa katsomaan olisiko potager-puutarhassani kypsynyt kurkkuja tai kesäkurpitsoita. Kevyin mielin ja askelin kuljen sorakäytävää kohti puisia kasvilaatikoita. Äkkiä hoksaan, että kaikki ei ollut kunnossa. Nurmikolla retkottaa raato. Ällöttävää! Lajista ole varma, mutta minusta se näyttää ROTALTA. Ok, ehkä pieneltä rotalta. Vaikeatahan sitä on tunnistaa jos kaverilla ei ole päätä ja suolet tursuavat permannolle. Olisitte ehkä halunneet kuvan? Ehkä ette.

Hämmennyksessäni menen kuitenkin tarkistamaan kasvilaatikoita ja kerään kypsyneet kasvikset koriin. Pälyilen raatoa. Kärpäset surisivat sen ympärillä. Siitä pilkistää vähän punaista ja lihan väristä höttöä ruohikon seasta. Hyi, en saata katsoa kovin tarkkaan. Näen, että sillä oli melko pitkä vähän rottamainen häntä ja ihan hetken mietin, että nostaisin otusta hännästä, mutta ei, suolet voisivat roikkua ikävästi. Tulen siinä peranneeksi sorakäytävän reunoilta ryöppyävät heinät kerätessäni rohkeutta raadon siirtoon. Haen pienen lapion, heitän tukun heinää raadon päälle ja suuntaan lapion tarkkaan otuksen ehjästä päästä raadon alle. Hii-op! Heinä otuksen päällä on ihan vain sitä varten, ettei minun tarvitse katsoa sen puuttuvaa päätä ja ellottavia sisäkaluja. Mihin minä sen nyt pistän, en ainakaan kompostiin. Yök, ajatuskin maatuvasta rotankuvatuksesta minun multani seassa.. Kaivan sille pienen kuopan tontin laidalle tupsautan raadon sinne heinineen päivineen ja lapioin soraa päälle. Palaan potageriin ja huomaan epämääräisen lihapalan jääneen nurmikolle. Kaivan sen piiloon potagerin sorakäytävään.

Naapuri leikkaa nurmikkoaan ja pysäyttää koneen kohdalleni. Se on kutsu keskustelemaan. Hän kysyy olemmeko säästyneet vesimyyriltä.Heidän pihallaan on kuulemma komeita kekoja. Ahaa! Rottani olikin siis vesimyyrä. Olen jotenkin helpottunut. Olin jo kuvitellut rotan nuuhkimassa kesäkurpitsoitani ja maistelemassa tomaattejani. Pelkkä lajinvaihto tuntuu helpotukselta. Miten inhoankaan rottia! Vesimyyrät syövät kuulemma juuria. Mielessäni kiitän naapurin kissaa kuitenkin siitä, että se on poistanut yhden vesimyyrän naapurin pihalta kaivelemasta. Tosin saaliin jättäminen nurmikolleni ei ole kovin mukava temppu.

Surkeat terveiset pihalta

Surkeat kurkut

Surkeat auringonkukat

No, nämä kasvaa..

Ja huom! Kesäkurpitsa kukkii.

Surkeat porkkanat

Surkeat herneet

Surkeat omenat

Todella surkea kukkakumpu..näyttää jonkun haudalta..

Surkea kissa.. maha on kipeänä..eikä pääse ulos

Nämä vähän roikkuu..mutta ovatpa komeasti kukassa.

Ei yhtään surkea!

Pukki kaalimaan vartijana

Toistaiseksi taimet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä niitä kyllä nuuhkitaan tarkasti. Ilmeisesti ainakin tomaatintaimet tuoksuvat niin voimakkaasti kun niihin koskee, ettei niitä ole maisteltu. Kohtahan ne voi jo viedä ulos.

Valon pilkahduksia ankeudessa

Olen sairauslomalla ja poden kurjaa oloa sekä voinnistani, että peruutetuista/lykätyistä töistäni. Kuinka kipeä pitää olla, että voi olla kipeä/poissa töistä ilman omantunnontuskia?  Päässä humisee ja kurkkuun koskee, mutta mietin koko ajan olisko kuitenkin pitänyt jäädä töihin. Olisin ehkä kuitenkin jaksanut viedä läpi sovitut tapaamiset. Järki sanoo, että kun on kipeä niin töihin ei ole asiaa. Velvollisuudentunto, joka on syvään juurrutettu on pahoillaan aikataulujen venymisestä, asiakkaiden mielipahasta, työnantajalle aiheutuneesta harmista ja laiskottelijaksi leimaantumisesta.

Järki voitti tällä kertaa ja sairastan kotisohvalla torkkupeiton alla, kaverina kissa, kuumaa mehua ja villasukat. Pilkahduksen iloa tuo paketti, jonka posti oli eilen tuonut. Paketillinen Marttailua: Upeat lehdet ja kirjat: Kasvata herkkuja palstalla, pihalla ja parvekkeella on tyylikkäästi toteutettu lehti, jossa on paljon tietoa ja ohjeita tavallisten kotimaisten hyötykasvien ja vähän erikoisempienkin herkkujen kasvatukseen. Katso mitä metsä antaa on pikkuruinen taskukokoinen sieniopas. Kotisäilöjän kirjalle on varmasti käyttöä kun  sadonkorjuun hetki koittaa. Ja vähän huvin vuoksi lisäsin tilaukseeni vielä näköispainoksen Pula-ajan ruokaohjeita- kirjasesta vuodelta 1946.

 Marttapuodissa oli monta muutakin kiinnostavaa kirjaa, mutta eihän sitä nyt kerralla voi kaikkia tilata. Mutta ainakin Penninvenyttäjän keittokirja ja Martan kesäkirja ja Martan kasviskeittiö on varmaan jossain vaiheessa tilattava. Näitä ja muita edullisia ja hyödyllisiä kirjoja ja lehtisiä voi tilata osoitteesta: http://www.martat.fi/palvelut_ja_tuotteet/martan_puoti/tuotteet_ja_tilaukset/

 Kevät on houkutellut pihafasaanin liikkeelle kuusiaidan katveesta.

 Ja tässä chilipalstalta poimimani idea: idätyslautta. Hyvin toimii. Tomaatit on jo koulittu omiin purkkeihin. Tämä on kärsimättömälle tomppelille (kuten minä) kiva juttu, kun näkee milloin siemenet itävät. Astian pohjalla on keitettyä ja jäähdytettyä vettä, jonka päällä kahvisuodatinpaperoitu stryroxlautta kelluu. Pikkutaimet pysyvät kosteina, eivätkä juuret tartu kiinni paperiin.

 

Hyvää kevättä!

Ja komppausta kaikille influessan kanssakärsijöille !

Kärsivällisyyttä

Plaah, ei vieläkään mitään:

...Eiku..hetkinen..

Täällä on kaksi nutipäätä, niin pieniä, ettei niihin oikeen edes kamera tarkenna, mutta siinä ne on. Jeee!
Mun kevään (ei siis ole enää talvi) ekat taimet on täällä.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että ulkona on niin kylmä, että aamulla oli vain 17 astetta "lämmintä"  sisällä.(Meillä on automaattinen öljylämmitysjärjestelmä :/ ) Autoni on niin jäässä, että sen sähkölukot eivät toimi. Lukko on myös niin jäässä, että en saa avainta lukkoon sisälle. Auto on ollut jo useita tunteja lämmitysjohdon päässä ja lukkoon on tursotettu puoli desiä WD-40:tä. Onneksi mulla on vapaapäivä, eikä tarvi lähteä minnekään. Niin, että mulla on sitten aikaa kuvailla näitä nutipäitä..

Satokauden päätös

 Viimeiset syötävät on poimittu hyötypuutarhastani. Sato ei ihan kaikilta osin vastannut odotuksia, mutta mukavaa oli. Kurkkusatoon olen erittäin tyytyväinen. Myös auringonkukat tuottivat hyvin siementä ja linnut ovatkin jo hotkineet ne kaikki.

 Tarkoitus oli kerätä niitä myös talven varalle, mutta koska oli niin hölmö, että jätin kukinnot ulos, ne menivät saman tien. Tomaatteja tuli paljon, mutta valtaosan tuhosi latvamätä. Pääpuutarhuri sietäisi saada potkut koska oli tosi laiska lannoittaja.
Herukkasato oli kohtalainen, punaisien osalta runsas. Mustia viinimarjoja sain käydä poimimassa sisareni herukkapuskista, joita on, sanalla sanoen, yli oman tarpeen. Kellarissa odottaa mehupullojen punainen armeija. 

 

Kurkkuja säilöin ihan ensimmäistä kertaa ja onnistuin pilaamaan yhden satsin kun aikailin purkituksen kanssa. Suolaliemi haisi omituiselle ja kurkut vaikuttivat limaisilta, joten kippasin koko kattilallisen roskiin. Muut erät sain säilöttyä onnistuneesti valkosipulikurkuiksi ja ne ovat maistuneet kaikille hyvin.

Omenat eivät tänä vuonna juuri sävähdyttäneet sadollaan. Omppuja oli tosi vähän ja ne olivat todella matoisia. Taas tuli sisko apuun ja sain häneltä kassillisen omenoita, joista sain 6 purkkia todella hyvää ja kauniin väristä sosetta, jonka maustoin kaneliviskillä.

Omaan heikkoon omenasatoon varmaan vaikutti se, että leikkasimme puuvanhustamme aika radikaalisti sekä viime syksynä, että tänä keväänä.

Tänä kesänä tuli opittua ainakin seuraavaa:
Laatikkoviljely on melko vaivatonta, mutta kannattaa käyttää lannoitetta koko satokauden, ainakin tomaateille. Kasteluveden järjestäminen laatikoiden läheisyyteen kannattaa miettiä etukäteen, ennemmin kuin kiroilla raahatessaan kastelukannua tontin laidalta toiselle. 

Kurkut kannattaa laittaa omaan laatikkoonsa, koska ne leviävät todella laajalle ja kuristavat kasvinkumppaninsa hengiltä. Kurkuille kannattaa tarjota runsaasti kiipeilypaikkoja, etteivät kurkottele pensasaitaan.

Korkeakasvuiset kasvit kannattaa sijoittaa valon suhteen matalampien taakse, ei niiden eteen..
Ja: Jos haluaa säästää auringonkukansiemenet linnuille talveksi, kannattaa viedä ne sisälle.

Ensi kevättä varten on tehty sipulikukkaistutukset omituisen näköiseen kekoon, johon on piilotettu erä kompostitavaraa. Sipulikukkia löytyy myös täältä:

Mukavaa syksyn jatkoa!

Kaikenlaisia kotkotuksia

Sisarellani on ollut parina kesänä kanoja ja siitähän se ajatus sitten lähti..
Kyselin kaupungilta saanko pitää kotipihallani kanoja. Vastaus oli jokseenkin polveileva, mutta viestissä ei kuitenkaan kanojen pitoa kielletty. Kukon pitämisestä kuitenkin varoiteltiin, että naapurit eivät ehkä tykkää. Pihamme on kuusiaidan suojassa ja noin 1400 m2 kokoinen. Sijainti taajamassa omakotitaloalueella.

Mielikuvani kanoista ja niiden hoidosta ovat jokseenkin hatarat. Toki tiedän, että niitä pitää ruokkia ja hoitaa siinä kuin muitakin kotieläimiä. Kanat asustelevat käsitykseni mukaan kopissa ja aidatulla alueella pihamaalla. Mieleeni nousee ensimmäisenä kuva, jossa on ränsistyneen näköinen harmahtava levyistä ja laudoista kyhätty vetoisa rakennus ja sen takana repsottava kanaverkolla aidattu alue.
Tai sitten näin.

Kanat ovat mielikuvissani lähes aivottomia, maata kuoputtavia otuksia, jotka silmän välttäessä viilettävät kaakattaen suoraan naapurin susikoirien kitaan. Pienen perehtymisen jälkeen huomaan, että kana onkin viisaampi kuin uskoin, jopa persoonallinen eläin.

Kanahankkeellani tai sanotaanko -haaveellani on vain yksi este: Vastahakoinen aviomies.

Taidan lukea hänelle tätä ja tätä.



Kuva Munanetin keskustelusta käyttäjältä HIPSU




Taivaallisen rauhan aukiolla

Takapihalle omenapuun katveeseen on tehty jo joitakin viikkoja pientä laatoitusta. Idea oli minun. Halusin puolivarjoisan paikan, jossa voisi vilvoitella. Pohjatyöt on huitaistu, joten laattojen liikkeitä voidaan varmasti seurailla tulevina keväinä ja kesinä. Eilen oli sitten Taivaallisen rauhan aukion avajaiset.

Paikka osoittautui mukavaksi ja siitä näkee sopivasti tielle. Tieltä päin näkymä on niin kapeasta kulmasta, että ohi ajavat eivät ehdi juuri pihaamme tuijotella. Illalla sytytettiin lyhtyihin kynttilät ja ah, kun oli mukavaa. Hyttysiäkään ei ollut.

Jos päiväsi on harmaa, sateinen tai muuten masentava klikkaa tätä kuvaa suuremmaksi ja tuijota ruutua väh. 2min.

Kirpparikäynnilläni ostin farkkuhameen, joka sai uuden elämän olkalaukun muodossa. Mitähän mieheni sanoisi, jos tarjoaisin tätä hänelle kauppakassiksi? Taitaisi muovipussien ostaminen jatkua..