Hyvä, Kaarina!

http://yle.fi/radio1/asia/todellisia_tarinoita/yksinkertainen_elamani_34713.html

Viiden päivän ajan voit kuunnella Kaarina Davisin ajatuksia otsikolla Yksinkertainen elämäni Ylen nettisivuilla Todellisia tarinoita- sarjassa. Taustalla kuuluu ihania lintujen ääniä ja tuulen suhinaa. Suosittelen lämpimästi!!

Pelko vie jalat alta ja sisun kaulaan

Olen jo melkein siinä kuuluisassa pisteessä, josta ei ole paluuta. Koko ajan mielessä jyskyttää ajatus siitä, että kohta kaikki on ohi, eikä mitään ole enää tehtävissä. Mitä jos valitsin väärin? Mitä jos alkaakin kaduttaa? Tätä en kyllä usko, mutta kaikkea pitää tietysti käydä läpi. Päätöksen olen jo tehnyt ja olen siitä varma, mutta käytännön järjestelyt lähtivätkin rullaamaan minusta riipumattomista syistä vähän varkain ja etukäteen.  Aikataulu ei menekään suunnitelmieni mukaan ja minua pelottaa! Pelkään eniten sitä, että lamaannun pelosta ja jään paikoilleni kun pitäisi toimia. Pelkään, että suunnitelmissani on jokin aukko, joka vesittää kaiken ja löydän itseni köyhänä, kurjana ja vaihtoehdottomana. Tätäkään en ihan usko, mutta pelko kuitenkin kummittelee mielessäni. Mitä jos kaikki meneekin totaalisesti pieleen?

Kaavoihin kangistuneena on vaikeaa ajatella, että voisin tulla toimeen omillani, ilman, että pomo koko ajan huohottaa niskaan ja jankuttaa tuottavuudesta. Päässäni jyskyttää ajatus siitä, että ilman orjallista, ikävää ja pakollista päivätyötä ei voi maksaa asuntolainaa ja saada ruokaa pöytään. Täytyy olla pähkähullu kun jättää päivätyönsä. Eihän ilman sitä voi pärjätä, eihän? Vai voiko?  En toki kokonaan jätä työntekoa, mutta onhan se kornia, että työstä voi nauttia ja tehdä vain sen verran, että pärjää. Sehän on ihan kuin syntiä ja aivan liian helppoa.

Onhan minun tietysti hankittava yhteistyökumppanit ja asiakkaat. Tästä minulla on useitakin ideoita, mutta uskon, että asiat järjestyvät. Kuin hyvänä enteenä sain aamulla postia yli puolen vuoden takaiseen kyselyyni eräästä toisesta koulutuksesta, josta olin tiedustellut. Nyt sekin on ajankohtaista. Koulutukseni alkaa elokuussa ja minulla on kesä aikaa miettiä miten asiani järjestän. Jos nyt en sitten kuole nälkään ja viluun ennen sitä...

Kliseitä vapaudesta

 

Mutta kyllä iskee!

Blog award

 Sain tämän haasteen/tunnustuksen Maalaiselta hänen blogistaan Lähellä luontoa. Kiitos siitä!
Haasteena on :
1. Kertoa linkin kera kuka lahjoitti tunnustuksen
2. Kirjoittaa 7 random(satunnaista) faktaa itsestä
3. Lahjoittaa tämä tunnustus 15:lle blogille/bloggaajalle

Faktat satunnaisessa järjestyksessä:
1) Olen optimisti. Uskon parempaan maailmaan ja siihen, että vaikeudet vahvistavat ja elämä kantaa.
2) Haluaisin viedä eteenpäin ajatusta kestävästä kehityksestä, luonnonsuojelusta ja jokaista yksilöä/elämää kunnioittavasta elämäntavasta.
3) En pidä kilpailusta, rahan perässä juoksemisesta, jatkuvasta stressistä, enkä siitä, että ihmiset lamautetaan typerällä ajanvieteviihteellä ja kulutushömpällä.
4) Olen kai sitten anarkisti
5) Ja hippi
6) Haluaisin pitää kanoja ja muuttaa pihani Potager- puutarhaksi
7) Olen onnellinen kotihiiri, jonka elämän huippuhetket muodostuvat pihasaunan löylyissä ja kotitalon rappusilla ilta-auringon lämmössä.

Laitan haastetta eteenpäin myös vain muutamalle eli :
Tulentekijä Tuikku
Valoru
Seijamarjatta
Kaupunkilaistyttö

Ottakaapa haaste vastaan!
Toki kaikki halukkaat saavat tämän tästä napata!

Ihanat punapäät

Ylen ohjelmistossa on tällä hetkellä menossa Pirkko Saision käsikirjoittama sarja Tehdas. Sarjassa on useita upeita naishahmoja mm. Seela Sellan esittämä Irene Lehtonen ja Hannele Laurin tulkkaama naislääkäri von Glauschen. Eniten kuitenkin pidän Marmisen perheen tyttären, Tuulian hahmosta, vähän pelottavasta ja tempperamenttisesta punapäästä, josta tulee mieleen mm. Mullan alla- sarjasta tuttu Lauren Ambrose. Aivan ihanat punapäät!

Lauren Ambrose

Ulla Raitio

Lehmäleipää

                                  Tillariinan fotoboxin innoittamana esittelen meidän
                                                                           Daisyn:

Missä mättää?

Jos mietitään maapalloa kokonaisuutena kaikkine luonnonvaroineen ja resursseineen ja lätkäistään siihen vielä päälle viisas ihminen niin puuttuuko meiltä mitään? Vielä jos kavennetaan katsantokantaa ja mietitään hyvinvoivia länsimaita niin puuttuuko meiltä mitään? Ei meiltä ainakaan ruokaa puutu, eikä energiaa, ei osaamista,  ei taitoa, ei paljon mitään.

Missä sitten mättää kun täällä(kin) kärsitään niin pirusti puutteesta? Ei saada hoidettua vanhuksia ja sairaita, eikä kasvatettua ja koulutettua lapsia. Toisilla on jatkuvasti liian vähän, kenellä ruokaa, kenellä vaatetta. Tiet rapautuvat hengenvaarallisiksi ja yhteiset rakennukset ja sillat rappioituvat huollon puutteesta. Lumitöitäkään ei ole varaa oikein tehdä, eikä pitää poliiseja ja lääkäreitä töissä, sairaanhoitajista nyt puhumattakaan. Täällä Suomessa ainakin pitää ajaa vanhoilla saastuttavilla autoilla kun ei ole varaa parempiin ja ostaa kaikkea epäekologista ja halpaa koska ei ole varaa suojella luontoa.

Miksi raha, jonka pitäisi toimia vain vaihdon välineenä kurjistaa muutoin yltäkylläisen yhteiskunnan? Koska sitä on niin vähän?

Vastaan itse omaan kysymykseeni: Ei, vaan siksi, että talous tarvitsee rikkaita ja köyhiä, jota kyykyttää. Nykyinen talousjärjestelmämme perustuu keinotekoiseen niukkuuteen (scarcity, artificial scarcity). Tästä ei vaan viitsitä puhua kun kaikille tulisi niin paha mieli!

Investointipankkiirin omatunto muuttuu uutispuuroksi

Luin töissä, kaiken kiireen keskellä uutisen investointipankki Goldman Sachsin irtisanoutuneesta työntekijästä  ja myöhemmin illalla kaivoin esiin Greg Smithin "jäähyväiskirjeen", jonka hän oli jättänyt The New York Times- lehdelle. Herkullista! Sittemmin kirjettä on julkaistu muissakin lehdissä. Uutisesta oman versionsa ovat tietysti sorvanneet myös lehdet Suomessa. Ja voi hyvä sylvi, mihin tyyliin! Tuntuu, että uutiset kopioidaan suoraan lyhennelmistä tai tiivistelmistä viitsimättä lukea alkuperäistä uutista. No, palataan tähän vähän myöhemmin.

Olin hyvilläni kirjeen sisällöstä. Se osoittaa, että maailmassa on vielä moraalia ja selkärankaa. Herra Smith uhraa uransa ja maineensa sanoakseen ääneen mielipiteensä (entisen) työpaikkansa yritysmoraalista. Ennen niin mukava ja innostava työpaikka on hänen mukaansa muuttunut tuhoavaksi ympäristöksi. Hän osoittaa syyttävän sormensa suoraan kohti nykyistä johtajistoa ja sanoo heidän ahneudellaan pilanneen yrityksen mahdollisuudet menestyä. Hän sanoo heidän myrkyttäneen ilmapiirin ja käyttävän asiakkaitaan röyhkeästi vain rahanteon välineenä. Investointipankin tehtävä on kuitenkin turvata asiakkaan sijoitukset ja auttaa asiakasta saavuttamaan vaurautta, ei olemaan ryöstön kohteena.

 Herra Smith on pahoillaan myös siitä, miten uusi myrkyllinen yritysmoraali on iskostettu uusien tulokkaiden pikku päihin. Asiakkaita sanotaan Muppeteiksi (käännetty suomenkielisessä uutisessa "nukeiksi". (=puppet)). Muppet on kyllä omasta mielestäni hieman eri asia. Muppet on vähän niin kuin Miss Piggy ja Kermit eli huvittavia typeryksiä, jotka laulavat epävireisesti käsien ja jalkojen huitoessa hallitsemattomasti ympäriinsä.

Asiakkaiden lypsämisestä käytettiin myös lausahduksia: "Repiä silmät päästä" ja "rahastaa". Uusille työntekijöille etenemiseen oli muutama nopea keino 1)Suostutella asiakas ostamaan jotain, josta firma haluaa päästä eroon, koska se ei ole tuottavaa. 2) Metsästää elefantteja eli myydä asiakkaalle jotain, mitä tahansa, mistä firma saa parhaat rahat, riippumatta siitä hyötyykö asiakas tästä kaupasta. 3) Myymällä epälikvidejä, eli hankalasti rahaksi muutettavia sijoituskohteita. (Smith määrittelee nämä hämäriksi tuotteiksi, joilla on kolmikirjaiminen lyhenne.) Firmassa etenemiseen ei siis tarvita muita kykyjä kuin kyky tehdä rutosti rahaa. Johtajaksi asti pääsee vaikka ei osaisi johtaa, esittää uusia ajatuksia, näyttää hyvää esimerkkiä tai ymmärtää mikä on moraalisesti oikein.

Herra Smith tuntuu olevan vanhan liiton miehiä eli pitävän pikavoittoja ja oikoteitä vääränä tienä menestykseen. Hän kuuluttaa rehellisen työn perään. Asiakkaan luottamus rakennetaan vain rehellisyydellä, työllä ja molemminpuolisen hyödyn hankkimisella. Oman harjoitteluaikansa hän vietti tutustuen asiakkaisiinsa ja siihen, mikä heitä motivoi. Hän otti asioista selvää opettelemalla eri sijoitusinstrumenttien käyttäytymistä sekä yleisiä rahamarkkinoiden lainalaisuuksia. Nykyisiä harjoittelijoita ja uusia tulokkaita tuntuu vain kiinnostavan paljonko rahaa asiakkaista irtoaa. 

Greg Smith sanoo, että hän ei enää voi tunnustaa arvoja, joita firmassa kannatetaan. Hänen on lähdettävä. Hänellä ole enää uskoa eikä hän ole ylpeä työstään, koska kaikki rehellisyys sekä humaanit arvot ja yhteistyö ovat jääneet unholaan. Hän toivoo herätystä firman ylimpään johtoon, jotta sillä olisi vielä mahdollisuus pelastaa maineensa.

Suomenkielisessä versiossa sanottiin Smithin kommentin olleen lyhyt. Minusta se oli pitkä ja perusteellinen jos vain viitsi lukea sen. Tämä on tietysti vain minun huono suomennokseni asiasta...
Edit: Anteeksi: Suomenkielisessä versiossa sanottiin Goldman Sachsin vastineen Smithin kirjeeseen olleen lyhyt. (Jos nyt olisin viitsinyt lukea tuon uutisen kunnolla .. :D)

G&S:n asiakkaat saavat kunnon kyydit.

Hyvän mielen tuottaja

Yksi ehdoton tv-suosikkini on Tanskalainen maajussi. Frank on niin toimelias, positiivinen ja täynnä maalaisjärkeä ja vanhan ajan käytännöllisyyttä, että pois alta..Kaikenlaisia kommelluksia on nähty, eikä kaikki mene aina niin kuin Strömsössä, mutta ohjelma on todella hyväntuulista katseltavaa.

Kiitos sarjan tekijöille!!

Kypsä

Yritän nyt purkaa ajatukseni älykkääksi kokonaisuudeksi, vaikka se on varmasti vaikea tehtävä. Mielentila on ollut jo jonkin aikaa akselilla plääh---räjähdys. En ole tyytyväinen nykytilanteeseeni. Tiedän ja olen tiennyt jo kauan, että jotain pitäisi tehdä. En vain tiedä mistä aloittaa ja miten edetä. Kaikki muutokset tuntuvat pelottavilta, kaikki vaihtoehdot yhtä huonoilta.

Tiedän, että olen onnekas, että minulla on työpaikka, mutta työ ei ole sitä mitä haluaisin tehdä. Tiesin sen jo aloittaessani. Ehkä siksi tai jostain muusta syystä tunnen itseni työpaikallani ulkopuoliseksi. Arvomaailmani, ajatukseni, toiveeni, haaveeni kaikki tuntuvat erottavan minut siitä ympäristöstä ja ihmisistä, joiden kanssa työskentelen. Olen tämän päivän aikana kokenut pari kertaa pohjatonta toivottomuutta. Teen silti työni tunnollisesti ja ahkerasti. Ymmärrän myös sen, että työ on aina työtä, ei hupia, mutta silti...

Olen miettinyt miten voisin tehdä tyylikkään exitin, mutta vaikuttaa, että ainoa mahdollisuus on hypätä tuntemattomaan ja toivoa putoavansa jaloilleen. Kaikki koulutukset, joita olen tutkinut ovat kestoltaan useita vuosia ja/tai maksavat tuhansia euroja. Minulla on yksi oljenkorsi. Luulen, että minun on pakko käyttää oljenkorttani, jotta pääsen pois nykytilanteestani.

Käytännön toimet tilanteen potkaisemiseksi liikkeelle ovat tosi pelottavia. Olen jo kerran ollut tilanteessa, jossa oli aivan hilkulla jättää nykyisen alani, mutta sitten sain työtarjouksen ja tunsin olevani pakotettu ottamaan työn vastaan. Niin jatkui taas sama junnaaminen. Se syö minua sisältä, saa minut tuntemaan itseni teeskentelijäksi, se saa minut epäonnistumaan puoliksi tahallaan ja se ilkkuu minulle: "Et kuulu tänne. Kohta olet ulkona."

 NYT aloitan. Nyt teen jotain, joka saa tilanteen nytkähtämään piirun oikeaan suuntaan. NYT olen kypsä muutokselle. Pelottaa!

Paint.. taidetta..

Tai oikeammin PhotoFiltre-taidetta, mutta siis ihan ite piirsin...

Paint taide

Paint taide

 

Vielä pari uutta:  

 

Valon pilkahduksia ankeudessa

Olen sairauslomalla ja poden kurjaa oloa sekä voinnistani, että peruutetuista/lykätyistä töistäni. Kuinka kipeä pitää olla, että voi olla kipeä/poissa töistä ilman omantunnontuskia?  Päässä humisee ja kurkkuun koskee, mutta mietin koko ajan olisko kuitenkin pitänyt jäädä töihin. Olisin ehkä kuitenkin jaksanut viedä läpi sovitut tapaamiset. Järki sanoo, että kun on kipeä niin töihin ei ole asiaa. Velvollisuudentunto, joka on syvään juurrutettu on pahoillaan aikataulujen venymisestä, asiakkaiden mielipahasta, työnantajalle aiheutuneesta harmista ja laiskottelijaksi leimaantumisesta.

Järki voitti tällä kertaa ja sairastan kotisohvalla torkkupeiton alla, kaverina kissa, kuumaa mehua ja villasukat. Pilkahduksen iloa tuo paketti, jonka posti oli eilen tuonut. Paketillinen Marttailua: Upeat lehdet ja kirjat: Kasvata herkkuja palstalla, pihalla ja parvekkeella on tyylikkäästi toteutettu lehti, jossa on paljon tietoa ja ohjeita tavallisten kotimaisten hyötykasvien ja vähän erikoisempienkin herkkujen kasvatukseen. Katso mitä metsä antaa on pikkuruinen taskukokoinen sieniopas. Kotisäilöjän kirjalle on varmasti käyttöä kun  sadonkorjuun hetki koittaa. Ja vähän huvin vuoksi lisäsin tilaukseeni vielä näköispainoksen Pula-ajan ruokaohjeita- kirjasesta vuodelta 1946.

 Marttapuodissa oli monta muutakin kiinnostavaa kirjaa, mutta eihän sitä nyt kerralla voi kaikkia tilata. Mutta ainakin Penninvenyttäjän keittokirja ja Martan kesäkirja ja Martan kasviskeittiö on varmaan jossain vaiheessa tilattava. Näitä ja muita edullisia ja hyödyllisiä kirjoja ja lehtisiä voi tilata osoitteesta: http://www.martat.fi/palvelut_ja_tuotteet/martan_puoti/tuotteet_ja_tilaukset/

 Kevät on houkutellut pihafasaanin liikkeelle kuusiaidan katveesta.

 Ja tässä chilipalstalta poimimani idea: idätyslautta. Hyvin toimii. Tomaatit on jo koulittu omiin purkkeihin. Tämä on kärsimättömälle tomppelille (kuten minä) kiva juttu, kun näkee milloin siemenet itävät. Astian pohjalla on keitettyä ja jäähdytettyä vettä, jonka päällä kahvisuodatinpaperoitu stryroxlautta kelluu. Pikkutaimet pysyvät kosteina, eivätkä juuret tartu kiinni paperiin.

 

Hyvää kevättä!

Ja komppausta kaikille influessan kanssakärsijöille !

Mikä oikeasti on tärkeää?

Arkeen juuttuneena emme osaa laittaa asioita oikeisiin mittasuhteisiin. Emme näe tarkoitusta, näemme vain rutiineja, velvollisuuksia ja tottumuksia. Oikeasti tärkeät asiat hukkuvat informaatiotulvaan, uutishuttuun ja sähköisten viihdyttimien tuottamaan ajankuluun. Aikaikkunaa tiivistämällä voi silti saada uuden ulottuvuuden kaikelle tarkoitukselle. Vuosi 2012 on monella tapaan ladattu maailmanlopun teorioilla. Jos kuitenkin ajatellaan, että maailma ei lopu vaan muuttuu toisenlaiseksi, eikä menneeseen voi palata. Onko ensi vuonna mikään niin toisin kuin luullaan? Jos kaikki muuttuisi tai maailma loppuisi, mitä sinä haluaisit saada aikaan tai kokea ennen sitä? Mikä oikeasti on tärkeää?

Tähtisumua

Olen aina ollut kiinnostunut avaruudesta, tähdistä ja planeetoista. Pienenä halusin muiden toiveammattien lisäksi astronautiksi. Näin aikuisiällä tähtien katselu on jäänyt vähemmälle. Joskus nuorempana muista pakkasyössä maanneeni lumihangessa selälläni tähtiä ihaillen. Nyt on tähtiä taas tullut katseltua enemmän. Netistä löysin kivan ohjelman, jolla voi opiskella tähtikuvioita ja havainnoida reaaliaikasesti planeettojen ja tähtien paikannusta. Stellarium on ilmainen ja sen voi ladata osoitteesta: http://www.stellarium.org/

 Ja tässä aiheeseen sopivaa musiikkia:

Vancouverin ihme

Vacouverissa on ekotalo, joka ottaa käyttövetensä suoraan taivaalta ja palauttaa ne puhdistettuna pihamaalleen. Energia otetaan auringosta ja maasta.Vettä ja energiaa on jopa yli oman tarpeen  http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/cirs-ekotalo-joka-tuottaa-enemman-energiaa-kuin-kuluttaa
Osataanko tällaista Suomessa?