Muuuu! Ja rauhallista joulua!

Selena

Saatko unta täydenkuun aikaan?

Laitapa Jorgo se veneesi köysiin, ettei karkaa.

Köydet tulee sitten kun ne siihen piirretään..

Carpe diem, että häh?

Terveisiä Horatiukselle, joka kirjoitti tämän lentävän lauseen runoonsa. Kuinka väärin voidaan lause tulkita kun se irrotetaan alkuperäisestä yhteydestään. Carpe diem on suosiossa tänäkin päivänä, vaikka se kirjoitetiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Tänä päivänä se käännetään jotakuinkin: "Tartu hetkeen". Alkuperäinen lausahdus viittaa kuitenkin ennemminkin päivään tai sitä pidempää nykyhorisontin osaan, johon suunnitelmamme tulevasta pitäisi suunnata. Tänä päivänä tuntuu, että carpe diem on kaikkien piripäisten paskahousujen, työtä vieroksuvien sosiaalipummien ja juoppojen kiakkovieraiden sotahuuto järjestystä, suunnitelmallisuutta ja rauhaa vastaan. Carpe diem- kerran sitä vaan eletään! Eikä huolta huomisesta! Parhaimmillaan carpe diem on sisustustyynyn tekstinä, joka joutaa anopin luisen takapuolen alle liian upottavassa sohvassa. Jokunen pieru siihen vielä kyytipojaksi.

Horatiuksen ensimmäinen oodikirja, oodi 11 säkeet 6-8 Teivas Oksalan suomentamana:

 "Luota viisauteen, viiniä juo, toivosi siivekäs
 katkaise lyhyeen. Kun puhutaan, hetki jo poissa on: 
 poimi päiväsi siis, sillä et voi uskoa huomiseen"

Vaikka en kielitieteilijä olekaan, viittaa mielestäni alkuperäinen: "Sapias, vina liques et spatio brevi
spem longam seseces" Vastuulliseen juomakulttuuriin sekä suunnitelmien toteuttamiseen lyhyellä aikavälillä, koska tulevasta emme voi tietää.
 Huomiselle!

Piirtämisen renesanssi

..ja kimpaantuu mielessään sellaisille mainoksille, jotka aliarviovat naisen älykkyyttä...

Apu-lehti v. 1970, jolloin tupakkia tyrkytettiin yhtä lailla duunareille kuin älymystöllekin.

Työssäoppimassa; hoito ja huolenpito

Meneillään on tutkintotilaisuusviikko. Paikka on ihana jos niin voi dementiakodista sanoa. Olen nähnyt tähän mennessä sekä huonoa, että hyvää hoitoa ja tämä paikka kuuluu ehdottomasti jälkimmäiseen kategoriaan. Olen itse oppisopimuskokemukseni(kin) jälkeen valmiimpi kohtaamaan huonokuntoisia, äkäisiä asukkaita, säärihaavoja, ulostetta, keltaisia varpaankynsiä, virtsan hajua ja aamutossulla lattiaan liiskattua kaurapuuroa.
Olen varmempi, ammatillisempi, todellinen lehmänhermoilla varustettu hymyilevä buddha-hoitaja.
Kuva itsestäni on muuttunut. Palaute, jota saan työstäni ja opettajilta on hämmentävää tai sanotaanko hämmentävän positiivista. Olen ilmeisesti löytänyt paikkani.. tai ainakin alani.
Ihmiset tarvitsevat hoitoa, huolenpitoa, huomiota, kuulemista ja ymmärrystä. Se kaikki vaatii aikaa jos sitä ei ole, menee työ tulipalojen sammutteluksi. Työssäoppimispaikassani on aikaa ja se on ihanaa. Ehdin laittaa papiljotteja, kuljeskella asukkaiden vieressä käytävillä, hieroa käsiä, leikata kynsiä, jutella, siivota kaappeja, silittää poskia, lukea kirjaa, rasvata jalkoja, oikoa vaatteita ja mikä tärkeintä; kuunnella.( Pitikö tähän sittenkin kirjoittaa "istua kahvilla"? ;))
En ole kuin aavistuksen jännittynyt tutkintoviikostani. Uskon, että kaikki menee hyvin. Koulua on tänä vuonna enää yksi ilta ja sekin on ns. yhteenvetoa jaksosta ja glögit päälle. Ensi vuonna on vuorossa osaamisala. Olen suunnitellut hakevani vaihtoon Espanjaan. Katsotaan, miten siinä käy..Valmistun viimeistään ensi vuonna näihin aikoihin. Mitä sen jälkeen tapahtuu, jää nähtäväksi. Tulevilta töiltäni en toivo muuta kuin merkityksellisyyttä.
Kaikille niille, jotka kokevat tuskaa nykyisessä työssään: Etsi kutsumuksesi ja vaihda alaa, se kannattaa! Love what you do, do what you love.