Carpe diem, että häh?

Terveisiä Horatiukselle, joka kirjoitti tämän lentävän lauseen runoonsa. Kuinka väärin voidaan lause tulkita kun se irrotetaan alkuperäisestä yhteydestään. Carpe diem on suosiossa tänäkin päivänä, vaikka se kirjoitetiin jo ennen ajanlaskumme alkua. Tänä päivänä se käännetään jotakuinkin: "Tartu hetkeen". Alkuperäinen lausahdus viittaa kuitenkin ennemminkin päivään tai sitä pidempää nykyhorisontin osaan, johon suunnitelmamme tulevasta pitäisi suunnata. Tänä päivänä tuntuu, että carpe diem on kaikkien piripäisten paskahousujen, työtä vieroksuvien sosiaalipummien ja juoppojen kiakkovieraiden sotahuuto järjestystä, suunnitelmallisuutta ja rauhaa vastaan. Carpe diem- kerran sitä vaan eletään! Eikä huolta huomisesta! Parhaimmillaan carpe diem on sisustustyynyn tekstinä, joka joutaa anopin luisen takapuolen alle liian upottavassa sohvassa. Jokunen pieru siihen vielä kyytipojaksi.

Horatiuksen ensimmäinen oodikirja, oodi 11 säkeet 6-8 Teivas Oksalan suomentamana:

 "Luota viisauteen, viiniä juo, toivosi siivekäs
 katkaise lyhyeen. Kun puhutaan, hetki jo poissa on: 
 poimi päiväsi siis, sillä et voi uskoa huomiseen"

Vaikka en kielitieteilijä olekaan, viittaa mielestäni alkuperäinen: "Sapias, vina liques et spatio brevi
spem longam seseces" Vastuulliseen juomakulttuuriin sekä suunnitelmien toteuttamiseen lyhyellä aikavälillä, koska tulevasta emme voi tietää.
 Huomiselle!