Juhannusta!

Toivon kaikille juhannusta, josta ei tule päänsärkyä, murhetta eikä pahaa mieltä. Jos pulahdatte Suomen tuhansiin järviin, jokiin tai mereen niin pysykää ihmeessä pinnalla. Eli: kohtuullista juhannusta kaikille!

Ei ihan vielä omavarainen

Tässä tätä nyt on: Oman kasvimaan satoa. Muutaman lehden tuosta jo napsaisin ja laitoin salaattiin. Laatikoissa on tulossa myös tomaattia, kurkkua, hernettä, paprikaa ja kukkia. Ekat sadot omalta pihalta on tietysti raparperi, jota laitoin pakastimeen ja tein raparperisimaksi.

Nämä on kurkkua, muistaakseni..

Potager- kasvimaani ei ole vielä kovin kuvauksellinen, mutta ehkä se siitä vielä paranee tämän kesän aikana.

Raha virtaa rahan luokse

 http://www.talouselama.fi/uutiset/article635906.ece
Tämä aina silloin tällöin esille pomppaava uutisaihe aiheuttaa minussa aina jonkinlaista sisäistä kutinaa. Vähän niin kuin pään sisällä olisi hiekkaa. Jotenkin täysin uskomatonta, että alle yksi prosentti (1%) maailman kotitalouksista omistaa huiman osuuden (39%) kaikesta varallisuudesta. Raha todella eriarvoistaa ihmisiä. Onko tämä toimiva systeemi? Luoko tämä kestävän pohjan hyvinvoinnille? Kuka rahavirtoja ohjailee? Miksi työtä tekemällä ei rikastu? Onko köyhyys perinnöllistä? Kenen etu on rikkaiden rikastuminen ja köyhien köyhtyminen?
Mihin vapaa markkinatalous johtaa?

Kuka helvetti tän systeemin oikeen keksi, täähän on ihan älytöntä!
Sitten joku suomi täällä napapiirin väärällä puolella ottaa kaikki höperöt talousopit täydestä ja perustetaan tänne oikeen ihqu pikkuameriikka. Poistetaan yleinen terveydenhuolto ja laitetaan vakuutusyhtiöt ja pankit jakamaan kansalle hyvinvointia ja joditabletteja, maksua vastaan tietysti.
Lähden tästä kuivattelemaan nöyhtää...
Ja voitte kyllä mun puolesta vaihtaa sitä tunnustelijaa, eiköhän se ole jo tarpeeksi puristellut.

Kerran kesällä

Sateisten ja tuulisten päivien iltoina, jolloin aurinko usein ilmestyy iltataivaalle ihan kuin kiusallaan tai vaan hyvästelläkseen sateisen ja synkän päivän (no lavertelu sikseen..) syntyy tilkkupeittoa valoisan yön kunniaksi.

Älkää katsoko roikkuvia langanpätkiä

 

Totesin huvittuneena tulevani onnelliseksi oudoista asioista: 

Kankaan repimisestä palasiksi ja ompelemisesta uudelleen yhteen.

 Pakollliset kukkakuvat

Pää tuntuu olevan tyhjä kuin pesurumpu pyykkipäivän jälkeen: Vähän kosteaa nöyhtää, ei muuta. Tänä iltana pihalla näytti todella keskikesän vihreältä, runsaalta ja kukkealta. Johtui ehkä pitkäksi päässeestä nurmikosta.. Vihreys suorastaan sokaisi. Huomenna on jo pakko laittaa mullat ja siemenet toiseen istutuslaatikkoon, jotta kurkut ehtivät kypsyä. Tuo homma on odottanut työreissujen ja laiskuuden vuoksi jo kolmatta viikkoa. Lähden tästä nöyhtää kuivattelemaan..

Työt alkoi, yritetään ylläpitää luovuutta

Päivät kuluvat niin nopeaan. Pelkään, että ihan "huomenna" huomaan olevani eläkeiässä ja kaikki kiva jäi tekemättä.. ei vaan jaksa. Työ todella vie enemmän kuin sen kahdeksan tuntia päivässä. Työ vaivaa mieltä viimeiseksi illalla, ennen nukahtamista, tulee uniin ja on taas ajatuksissa heti herättyä. Energiaa kuluu ja kotona illalla vietetyt tunnit tuntuvat tosi lyhyiltä. Viikonloppuna huomaan, että vasta sunnuntaina alkaa luovuus luistaa. Yritän tosissani uppoutua harrastuksiini, jotta saan hetken hengähtää. Olla ajattelematta töitä. Olla vapaalla.

Kontrasti kotona vietettyihin viikkoihin on jyrkkä. Töissä on koko ajan kiire. Kaikki henkilökohtaiset asiat jäävät hoitamatta tai ainakin aivan viime tinkaan. Ärsyynnyn kun oma puhelimeni soi. Kuka siellä soittaa? Nyt ei sovi. Olen töissä. Ajatus katkeaa. Tarvitsen kupin kahvia ja vessatauon, mutta kumpaakin pitää hoputtaa. Mikä helkkarin pakko on koko ajan olla kiireessä? Miksi mitään ei saa tehdä rauhassa? Kuka minua käskee? Olenko sittenkin itse pahin orjapiiskurini?

Onnistuisinko työssäni, tekisinkö tulosta, pysyisinkö aikataulussa jos ottaisin kaiken hitaammin? Istuisin vessassa edes viisi minuuttia. Joisin rauhassa kahvini. Söisin ruokani hitaasti, mättölapioinnin sijaan. Jospa ottaisin tavaksi sanoa, ettei minulla ole mitään kiirettä. Leimautuisinko laiskottelijaksi ja hitaaksi älykääpiöksi?

Tilkkuhulluus osa 3

Kyllä tämä varmasti kohta loppuu kun aloitan työt. Nämä kaikki ovat vielä vähän kesken kuten kuvista näkyy. Piti tänään käydä ostamassa vetoketjuja tyynynpäällisiin, mutta uppouduin niin tähän uuteen peittoprojektiin, etten päässyt lähtemään mihinkään.

Blogi paljastaa henkilöllisyytesi!

Jonkun päivityssekoilun tuloksena tänään blogger muuttui nimimerkin käytöstä oikeiden nimien käyttöön. Ihan kiva jos sillä ei olisi niin väliä. Mutta ei niin kiva jos olit ajatellut kirjoitella nimimerkin suojassa. Kävin heti muuttamassa asetuksiani niin, että poistin nimeni profiilistani kokonaan. Minulle juttu on ikävä, ellei peräti todella kauaskantoisia vaikutuksia luova asia. En ole valinnut kirjoittavani omalla nimelläni perin aroista asioista, jotka koskevat työpaikkakuvioitani, vallankaan kun työsopimus on vielä allekirjoitusta vailla. Kiitti vaan Blogger!!!