Kerran kesällä

Sateisten ja tuulisten päivien iltoina, jolloin aurinko usein ilmestyy iltataivaalle ihan kuin kiusallaan tai vaan hyvästelläkseen sateisen ja synkän päivän (no lavertelu sikseen..) syntyy tilkkupeittoa valoisan yön kunniaksi.

Älkää katsoko roikkuvia langanpätkiä

 

Totesin huvittuneena tulevani onnelliseksi oudoista asioista: 

Kankaan repimisestä palasiksi ja ompelemisesta uudelleen yhteen.

 Pakollliset kukkakuvat

Pää tuntuu olevan tyhjä kuin pesurumpu pyykkipäivän jälkeen: Vähän kosteaa nöyhtää, ei muuta. Tänä iltana pihalla näytti todella keskikesän vihreältä, runsaalta ja kukkealta. Johtui ehkä pitkäksi päässeestä nurmikosta.. Vihreys suorastaan sokaisi. Huomenna on jo pakko laittaa mullat ja siemenet toiseen istutuslaatikkoon, jotta kurkut ehtivät kypsyä. Tuo homma on odottanut työreissujen ja laiskuuden vuoksi jo kolmatta viikkoa. Lähden tästä nöyhtää kuivattelemaan..