Pumpulipallojen harjoittelu ajoittui pääosin viikonloppuihin, mutta vedimme myös muutamia harkkoja vajaalla miehityksellä, joinain satunnaisina viikonpäivinä. Yleensä Bertta ei päässyt viikolla, koska hänellä oli opiskelut kiivaimmillaan. Lunallakin oli keskellä viikkoa usein kiire, mutta minä, Igor ja Susa pääsimme iltaisin usein yhdessä harjoittelemaan. Meille se oli ehkä eniten tarpeen siis, ainakin minulle. Ilman Susaa ei treeneistä olisi tullut mitään, koska minä en uskaltanut laulaa ja Igor ei osannut. Susalla oli kyllä vaikeuksia soittaa kitaraa ja laulaa yhtä aikaa, mutta olimme kuitenkin tyytyväisiä, että meillä oli sekä kitara, että laulu, vaikkakin vähän epäsynkassa. Jos Luna pääsi mukaan niin homma toimi hyvin, koska Luna osasi soittaa ja laulaa yhtä aikaa. Minähän en oikeastaan osannut kumpaakaan, en yhdessä, enkä erikseen.
Yhdellä soittokerralla kun olimme kolmestaan soittokämpällä, lämpsyttelin bassoani ja kuvittelin ainakin, että olin jotenkin edistynyt siinä soittamisessani. Igor mursi minut täysin ja sanoi, ettei tuosta bassosta saa kyllä mitään tolkkua, ja että minulla oli joku rytmiongelma. Punastuin ja pahastuin, mutta ymmärsin yskän. Sanoin, että en oikein tykännyt itsekään soittaa sitä bassoa, kun se on minulle vähän liian iso. Igor nielaisi nauruaan ja näytti ilkikuriselta. Asetuin puolustuskannalle ja sanoi Igorille, että hän kyllä soittaa rumpuja ihan liian lujaa. Igor alkoi nauraa suureen ääneen ja Susa puuttui puheeseen. Hän puolusti minua ja sanoi olevansa samaa mieltä minun kanssani. Igor soitti liian lujaa. Siksi meidän oli pitänyt tunkea pumpulia korviin. Nyökyttelin ja Igor vakavoitui. Igor sanoi, että oli pakko soittaa lujaa, koska muut soittivat ihan päin persettä. Susa nosti kitaran päänsä yli ja painui ovet paukkuen pihalle.
Minä jäin Igorin kanssa kahden autotalliin ja tunnelma oli kuin maailmanlopun edellä. Kannattiko tätä enää jatkaa. Tunnustin, etten ollut koskaan aikaisemmin soittanut bassoa ja tiesin itsekin olevani siinä aivan sysipaska. Igor kääntyi selkä minuun päin ja näin, kuinka hänen koko kehonsa vavahteli. Ei kai hän alkanut itkeä. Menin hänen lähelleen ja tartuin häntä varovasti olkapäästä. Hei, ei tämä nyt niin vakavaa ole. Hän käännähti ympäri ja näin hänen vääntyneen ilmeensä ja poskille valuneet kyyneleet. Hän ei suinkaan itkenyt, vaan nauroi. Hän nauroi minulle, jolle basso oli liian iso ja Susalle, jonka laulu ja soitto eivät koskaan synkanneet ja itselleen, koska soitti rumpuja niin lujaa, ettei se kaikki paska olisi kuulunut. Sovimme silloin siellä kahdestaan, että Igor hommaisi meille oikean basistin ja minä yrittäisin laulaa Susan kanssa, jos Luna ei ole harkoissa. Ja, että Igor soittaisi rumpuja vähän hiljempaa.
Jotenkin tämä välikohtaus tasasi tunnelmaa pitkäksi aikaa. Luovuin bassosta kevyin mielin ja bassoa tuli soittamaan Leo, joka oli kaunein koskaan näkemäni poika. Leo olisi sopinut ennemmin poikabändin keulakuvaksi, kuin meidän bändin takariviin. Leo oli kyllä alkuun melko epävarma, mutta kun huomasi, ettei meitä tarvinnut pelätä, alkoi viihtyä myös viikonpäivinä harkoissa. Minä opettelin laulujen sanat ja avustin Susaa pysymään laulun rytmissä. Välillä kävi niin, että lauloin yksin, kun Susa yritti keskittyä sointuihin. Kauhistuin välillä omaa ääntäni. Sellaista ininää se oli. Kun Bertta oli paikalla, en juuri osallistunut lauluun, kuin taustojen osalta. Silloinhan kaikki muutkin lauloivat, paitsi Igor, jolta laulu oli kielletty. Leo oli kohtuullinen basisti, vaikkakin vähän ulkopuolisen oloinen. Hän oli sellainen totinen poika, jota eivät tyttöjen vitsit naurattaneet. Nyt kun olin luovuttanut hänelle bassoni, olin hieman tuuliajolla roolistani. Lauloin taustoja ja rämpyttelin taas sitä vihreää ukuleleäni. Olimme ottaneet harjoiteltavaksi muutaman uuden biisin ja minulla oli vaikeuksia opetella sointuja niin nopeaan tahtiin. Erään kerran, kun kuljeskelin harkkojen jälkeen kaupungilla, pysähdyin musiikkiliikkeen ikkunan eteen. Jäin siihen pitkäksi aikaa kuin nauliintuneena ja tuijotin vain. Tuijotin ja tajusin, että siinä ikkunalla nökötti minun seuraava instrumenttini, jonka kanssa en voinut epäonnistua. Kävelin liikkeen ovesta sisään ja ostin sen saman tien tai itseasiassa ostin niitä kaksi. Marakassit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti