Kolmannet harjoitukset oli sovittu seuraavan viikon loppuun. Minua alkoi jo jännittää, josko joutuisin basson varteen. Olin katsonut melko monta videota basson soittamisen alkeista ja mitä enemmän videoita katsoin, sitä turhautuneemmaksi kävin. En osannut yhtään mitään. Pilaisin varmasti kaiken ja näyttäisin typerykseltä uusien kaverieni silmissä. Eddie ate dynamite, goodbye, oli ainoa asia, jonka olin sisäistänyt basson soittamisesta. Siis järjestys johon basson kielet piti virittää: E, A, D, G. Muistutin myös itseäni, että ottaisin mukaan pumpulia, jotta voisin tunkea sitä korviini estääkseni kuuroutumisen. Igor hakkasi rumpujaan niin lujaa, että tärykalvot heiluivat kuin pitsiverhot myrskyssä. Olin kuitenkin ajatellut, että kova soitto kuului bändin imagoon, eikä siitä pitänyt käydä valittamaan. Olin sitä paitsi vähän ihastunut Igoriin, vaikka hän näyttikin vähän hikiseltä gorillalta huitoessaan rumpujensa keskellä.
Yhteisin baari-illan aikana Igor oli osoittanut olevansa herrasmies. Hän oli maksanut sekä juomani, että taksini, koska olin ollut melko huppelissa. Hän oli saattanut minut taksiin ja antanut kuskille maksun etukäteen, koska repustani ei ollut löytynyt sen paremmin rahaa kuin maksukorttejakaan. Kaiken tämän jälkeen hän kuitenkin hymyili minulle leveästi kun tapasimme taas soittokämpällä. Tarjosin hänelle rahaa, mutta hän kieltäytyi huitaisten kädellään. Mitäs noista, maksat sitten joskus. Kauhukseni Bertta saapui paikalle kitarakotelon kanssa. Huhuu, täällä sulle basso! Yritin näyttää innokkaalta, mutta jalat menivät veteläksi ja kädet tutisivat kun avasin kotelon. Upea soitin! Kaunis ja pelottava. Nostin sen kömpelösti laukusta ja silittelin sen pintaa. Sitten nostin sen hihnasta ja pujotin sen pääni yli. Laskin soittimen lonkalleni ja aloin hipelöidä kieliä. Dum-du, dum-du, ei muuta kuin kiinni vahvistimeen ja soittamaan. Ei kun ensin virittelemään. Eddie ate dynamite, goodbye, Eddie ate dynamite, goodbye. And maybe I wanna do the same.
Harjoituksen menivät oikeastaan yllättävän hyvin. Olin tunkenut niin paljon pumpulia korviini, että tuskin edes kuulin, vaikka soitin aivan päin seiniä. Tauolla myös Susa, joka soitti siis kitaraa minun vieressäni, pyysi myös pumpulia. Annoin hänelle muutaman möykyn pussistani ja hän tunki niitä hartaasti korviinsa. Olimme pitäytyneet vain neljän biisin harjoitteluun, ettemme sekoilisi enää enempää, vaan oppisimme joitain kunnolla. Luna oli mahtava koskettimissa ja Bertta lauloi kyllä ammattimaisesti, sekä slovarit, että rokit. Yritin pysyä tahdissa bassoni kanssa, mutta luulen, että muutaman kerran sekä Susa, että Bertta kääntyivät katsomaan minun suuntaani, hieman ärtyneesti. Virnistin heidän suuntaansa ja luulen, että bassostani kuului kummia ääniä, jotka paljastivat puuttuvat basso-taitoni. Toivoin heidän ymmärtävän, että soitin oli minulle outo ja tarvitsin aikaa sen opetteluun, ehkä jopa vuosia..Yritin soittaa hiljaa ja harvakseltaan. Joka tapauksessa bändi alkoi kuulostaa melko hyvältä. Ainakin minun mielestäni.
Tauolla Luna tuli puheilleni. Olin varuillani, koska arvelin, että asia koskee soitantaani. Asia oli kuitenkin pumpuli. Lunakin halusi pumpulia korviin. Kaivoin huojentuneena pussistani muutaman palleron ja ojensin ne hänelle. Samalla sanoin hänelle, etten ollut varma pärjäänkö bassonsoittajana. Luna alkoi nauraa ja sanoi, ettei hän pumpulia sen tähden pyytänyt, vaan se oli Igorin rumpujen soitto, joka otti kovasti korviin. Hän lohdutti minua sanoen, että ei tässä kukaan mikään ammattimuusikko ollut. Tärkeintähän oli, että oli yhdessä kivaa ja soitto soi. Iskin hänelle silmää ja naureskelimme Igorin farkuille, joiden polvissa oli niin isot reijät, että kun hän nousi seisomaan, meinasi hän kompastua housujensa lahkeisiin. Keskustelimme joukolla siitä, mihin olimme tähtäämässä bändin suhteen. Bertta ja Igor olivat sitä mieltä, että meidän pitäisi pyrkiä saamaan nopeasti soittokeikkoja, kun taas minä, Susa ja Luna olisimme halunneet vielä harjoitella katseilta suojassa. Eihän meidän bändillä ollut vielä edes ohjelmistoa, saati nimeäkään. No, se on nopeasti korjattu, sanoi Luna, joka kaivoi pumpulin korvastaan. Mehän ollaan The Cotton Balls!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti