Seuraavaa keikkaa varten ehdotin, että tekisimme promojulisteen, jossa olisi kuva meistä ja bändin nimi oikein kirjoitettuna. Voisimme käyttää samaa julistetta keikkapaikoilla ja jättää siihen tilan ajankohtaa ja mahdollisia muita tietoja varten. Ehdotin myös, että käytämme ensimmäisen keikkapalkkion suoraan näiden julisteiden kuvaamiseen ja painatukseen. Igor pillastui. Hänen piti saada uudet rummut, muuten ei tulisi yhtään uutta keikkaa. Totta, emme voisi käyttää koulun lainarumpuja ikuisesti. Olisi ehkä lykättävä julisteen tekoa ja hankittava ne rummut ensin. Minulla ei ollut hajuakaan, mitä rummut voisivat maksaa. Igor ehkä tietäisi, mutta jotenkin epäilin, ettei yksi keikkapalkkio edes riittäisi. Palkkiomme ei ollut muutenkaan suuren suuri. Olimmehan täysin tuntemattomia. Ravintoloitsija oli kuitenkin sanonut keikan jälkeen muutaman kehun, kuten esimerkiksi, että oli hyvä meininki. Tiedä sitten tarkoittiko hän vain, että yritystä oli ollut, mutta musa ihan paskaa. Sovimme yhdessä, että Igor saa koko palkkion ja käyttää sen rumpujen hankkimiseen. Naljailin Igorille vielä, että osta sitten sellaiset vähän hiljaisemmat kuin ne edelliset. Igor irvisti ja puristi minua poskesta.
Harjoitustiloja ei meinannut löytyä mistään. Bertan koululla oli tiloja, mutta ne olivat vain opiskelijoiden käyttöön. Siellä olisi ollut myös soittimia. Bertalla oli sinne avaimet ja kulkulupa. Kun emme muutakaan keksineet, hiippailimme paikalle yöllä. Soitimme öisin tunnin pari noin viikon ajan, ennen kuin jäimme kiinni. Bertta sai haukut ja me saimme satikutia. Hyvä kun ei vahtimestari soittanut poliisia paikalle. Poistuimme kamoinemme ja pyytelimme vuolaasti anteeksi. Sitten meitä onnisti. Saimme kuulla yhdestä bändikämpästä, jossa oli varattavana muutama ilta viikossa. Hankaluus oli se, että viikonloput olivat usein varattuja. Varasimme torstai-iltoja ja Bertta päätti lintsata opinnoista, joita olisi ollut torstaisin. Kämpällä oli mahdollisuus säilyttää omia soittimia ja siellä oli myös valmiina yhteiskäytössä olevia soittimia. Harjoittelimme joka torstai, mutta olisimme tarvinneet vielä vähintään toisen harjoittelupäivän viikossa. Aloimme miettiä, voisimmeko harjoitella jonkun kotona, mutta meidän kaikkien asunnot olivat pieniä ja huonosti eristettyjä. Laitoimme ilmoituksen nettiin ja toivoimme, että jonkunlainen harjoittelupaikka löytyisi. Viikkokausiin ei tapahtunut mitään, kunnes eräänä torstaina toisen bändin tyypit bändikämpältä tulivat sanomaan, että jos haluamme viikonloppuvuoron, niin saamme heidän vuoronsa, koska heidän bändi lopettaa harjoittelun tällä kämpällä. Olimme onnesta soikeana ja kiittelimme kavereita. Saimme toisen pitkän harjoitteluvuoron lauantaiksi.
Igor oli saanut jostain kerättyä Virvelin, bassorummun ja tom-tomit ja hi-hat. Ne eivät näyttäneet uusilta, mutta ääntä niistä kyllä lähti. Luulen, että Igor olisi soittanut vaikka laskiämpäreillä ja kattiloilla hienosti. Olimme hänen mielikseen valinneet ohjelmistoon muutaman rankemman biisin, jotka hän paukutti läpi kuin itse paholainen, pää punaisena ja näytti aina onnelliselta jälkikäteen. Joskus päälleni roiskui hikeä hänen hiustupsuistaan ja pari kertaa hän heitti minua vahingossa kapulalla. Olisin siirtynyt kauemmas hänestä, mutta tila ei antanut periksi. Minun soittamiseni oli ukulelen rämpyttämistä ja marakassien ravistelua sekä taustojen lurittelua. Olin silti ihan puhkionnellinen, koska soitin nyt oikeassa bändissä. Unelmani oli käynyt toteen. Setissä olivat nyt
Cranberries -Zombie
Metallica- Nothing else matters
Bon Jovi -Bed of roses
Nirvana- Come as you are
Radiohead- Creep
Offspring- self esteem
3 doors down- Kryptonite
Roger Daltrey- Under the raging moon
Lopetus Bob Dylanin- Knocking on the heavens door
ja erikoisuutena ja Bertan vaatimuksesta Jimmy Montanan Il Mondo, jonka Bertta lauloi italiaksi ja me muut siansaksaksi.
Harjoittelimme ahkerasti ja vähän tosissamme ja tästä totisuudesta tuli joskus vähän riitaakin. Tämänhän piti olla hauska harrastus, eikä mikään pakkotyö. Virheiden karsiminen ja täydellisyyteen pyrkiminen menivät nyt jammailun ja fiilistelyn ohi. Harjoittelimme tosissamme ja tulevia keikkoja varten. Toki soittaminen oli ajoittain hauskaakin, mutta etenkin Bertta oli tiukka ja osoitteli helposti meitä muita virheistämme. Välillä jopa kirkui kirouksia mikkiin kun joku soitti väärin tai jäi kompista jälkeen. Yhden kerran Igor hermostui niin, että heitti Berttaa rumpukapulalla päähän ja rämisteli ulos rumpujensa takaa, eikä tullut enää takaisin koko iltana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti