Vipassana 1

Parin päivän sulattelun jälkeen yritän saada kasaan jotain merkityksellisimpiä kokemuksiani 10  päivän meditaatioleiriltä Ruotsin Ödeshögin Vipassanacenterillä. Tulopäivänä tietysti jännitti ja muistan sanoneeni keskuksen parkkipaikalla tämän olevan varmasti hulluinta, mihin olen koskaan ryhtynyt.  Olimme liikkeellä kaksin mieheni kanssa, vaikkakaan kaksin emme tosin voineet olla meditointikeskuksessa kuin ensimmäisenä ja viimeisenä päivänä. Miehet ja naiset pidetään tiukasti erillään ja kaikki kommunikaatio muiden ihmisten, poislukien kurssin vetäjät ja opettajat, on kielletty. Ei eleitä, viestejä, katseita, kosketusta tai puhetta. Tarkoitus on että kukin työskentelee yksin ja pitäytyy omissa oloissaan ilman fyysistä tai muutakaan kosketusta ulkomaailmaan. Tietysti tälle asettaa haastetta se, että esim. kolmea vessaa käyttää yli 20 naista. Vessaan ja suihkuun oli välillä tunkua. Itselle hankalinta oli se, että jos tuli törmäiltyä, vahingossa etuiltua tai muuten tössittyä jotain ruuhkassa ei voinut edes pyytää anteeksi. Myös hyvänyön ja huomenen toivottaminen huonekaverille olisi ollut vähintäänkin hyvien käytöstapojen mukaista, samoin kuin keittiöhenkilökunnan kiittäminen ruuasta. Mutta nyt tuli unohtaa nämä käytöstavat.

Kurssin aikataulu on laadittu sen verran tiukaksi, että pelkäämääni ikävää ulkomaailmaan en ehtinyt potea. Yhtenä päivänä kun istuimme meditaatiosalissa olin tosin varma, että kuulin puhelimeni soivan. Olin varma, siitäkin huolimatta, että olin itse kytkenyt sen pois päältä ja antanut säilytykseen kurssin järjestäjille. Ensimmäisenä yönä näin unta, jossa olin päivittämässä Facebook-statustani, mutta sitten tämä online-tuska jo helpottikin.  Toisaalta ikävöintiä helpotti myös tieto siitä, että mieheni oli rakennuksen toisella puolella samoissa tunnelmissa. Näin häntä vilaukselta joinain päivinä, koska me kaikki istuimme kuitenkin meditoimassa päivittäin samassa salissa. Tosin miehet toisella puolella huonetta kuin naiset. Myös kulku saliin on järjestetty eri ovista. Salissa jokaisella oli edeltäkäsin määrätty istumapaikka, jossa oli valmiina istuinpehmuste ja peitto. Lisää pehmusteita saattoi haalia hyllystä ja niitä sitten tulikin haalittua melkoinen pino.

Istuminen aloitettiin ensimmäisen päivän iltana ja ohjeita saimme sekä ääninauhalta, että videolta. Kolme ensimmäistä päivää harjoitellaan oman hengityksen tarkkailua ja huomiokyvyn kohdistamista nenä, sieraimet, ylähuuli- akselilla. Tätä kun on tehnyt kolme päivää kymmenen tuntia päivässä niin alkaahan se vähän puuduttaa. Toisaalta myöhemmin kun siirrytään varsinaiseen Vipassana-tekniikkaan ymmärtää miksi ensimmäiset päivät ovat niin tärkeitä.

Ensimmäisinä päivänä koin paljon epämukavuutta istuma-asennon hakemisessa, toki tuska jatkui koko kurssin ajan, mutta erilaisena. Kolmantena päivänä pyysin selkänojan ja kahdeksentena päivän pikkujakkaran. Jakkaran hylkäsin kyllä jo seuraavana päivänä. Olen murtanut nuorena häntäluuni ja tästä sain nyt maksaa kalliisti. Leiristä tuli minulle työskentelyä kivun kanssa. Toisaalta en usko, että yksikään meditoija pääsee ilman kipua. Kipu toimii myös tärkeänä työkaluna.

Noin kurssin puolivälissä aloitetaan sittings of strong determination eli tunnin mittaiset istunnot kolmesti päivässä, jolloin asennonvaihtaminen on epäsuotavaa. Istuimme siis valitsemassamme asennossa mahdollisuuksien mukaan hievahtamatta tai ainakin avaamatta käsiä, jalkoja ja silmiä. Salista poistuminen tänä aikana oli kielletty. Jos oli äärettömän pakko liikkua se oli tehtävä hitaasti, pienesti ja mahdollisiman hiljaa. Nämä päättäväiset istumiset vahvistavat meditoijaa kohtaamaan sekä fyysistä, että henkistä epämukavuutta. Voin kertoa, että olipa asento miten mukavan tuntuinen alussa, oli se kuitenkin tuskaa tunnin lopussa.

Leirillä noudatetaan tiukkaa päiväaikataulua, joka alkaa aamuherätyksellä klo 04.00. Aamutoimiin ja saliin siirtymiseen on aikaa puoli tuntia. Aamu aloitetaan aina vatsa tyhjänä 04.30. Aamupala on klo 06.30 ja sen jälkeen on aikaa huilata, ulkoilla käydä pesulla tai muuta vastaava. Meditointi jatkuu klo 08.00 ja jatkuu pienin tauoin ryyditettynä 11 saakka. Lounastauko kestää yhdestätoista yhteen saakka, jolloin meditointi jatkuu huoneissa tai salissa. Päivä jatkuu yhteismeditoinnilla 14.30, josta opettajan ohjeiden mukaan osa meditoijista saatetaan lähettää huoneisiin ja osa jää saliin. klo 17-18 on teetauko, jossa uudet oppilaat saavat teetä ja hedelmiä, vanhat oppilaat vain teetä tai sitruunavettä. Siitä seuraavaan aamupalaan on pärjättävä ilman ruokaa. Kumma kyllä en kärsinyt suuremmin nälästä, eivätkä muutkaan, kun sitä heiltä tiedustelin. Nälkä tuntui lähinnä ohimenevinä murahduksina juuri ennen aamupalaa tai illan viimeisinä hetkinä.

Meditaatio jatkuu klo 18 ja klo 19 jälkeen on video-opetusta, jonka jälkeen ehditään vielä meditoida noin puoli tuntia ennen päivän päättymistä. Meditoinnin jälkeen oli mahdollisuus esittää opettajalle kysymyksiä. Opettajaa sai tavata myös yksityisesti jos eteen tulee ongelmia tai kysymyksiä. Klo 21 päästään iltatoimille ja nukkumaan. Päivät toistuivat pääpiirteissään samankaltaisina ja meditointia tuli noin 10 tuntia päivässä. Tauoilla lepäsin, nukuin kävelin metsässä tai kävin suihkussa. Paljon tuli vain nukuttua, jotta tuo aamun klo 04.00 herätys ei olisi tuntunut  niin ankelta. Ja siihen kyllä tottui nopeasti.

Ruoka oli yksinkertaista kasvisruokaa, keittoja, riisiä, puuroja, leipää, jogurttia, hedelmiä, rusinoita, siemeniä, teetä yms. Itse tykkäsin ruoista tosi paljon, joskin jotkut niistä aiheuttivat melkoista menoa ja meininkiä sekaruokaan tottuneelle ruoansulatukselleni. Samalla tuli pohdittua useaan kertaan suhtautumista ruokaan. Kurssin ohjeissa nimenomaan korostetaan sitä, että sinne tullessa on syytä jättää kaikki ruokaan liittyvä filosofia kotiin ja ottaa kiitollisuudella vastaan se, mitä tarjotaan. Sellainen asenne voisi tehdä hyvää monelle tänä päivänä. Elämmehän melkoista ruokatrendien aikaa. Mediassa jatkuvasti taistellaan siitä, mikä on SE AINOA OIKEA onnelliseksi, terveeksi ja hyvinvoivaksi (hoikaksi) tekevä ruokavalio.