..ainakin vielä. Sairaanhoitajaopintoni ovat alkaneet. Olen onnellinen. Älkää kysykö..mutta minä vastaan. Kyllä! Opiskelusta voi tulla onnelliseksi. Läpäisin juuri lääkelaskujen tasokokeen ja se oli minullekin yllätys. Tasokokeen suorittaminen virheettömästi vapauttaa matematiikantunneilta. Ainakin ensimmäisellä jaksolla. Tuskin nyt sentään koko koulun ajaksi..
En ole koskaan ollut hyvä matematiikassa. Olen jopa inhonnut laskentoa peruskoulussa ja lukiossa. Pidän itseäni kuitenkin hyvänä päättelijänä ja se taisi tulla todistetuksi tänään.
Koulussa on kivaa koska opettajat ovat rentoja ja luokkakaverit ovat mukavia. Työtä on luvassa paljon koska opiskelu on pääosin itsenäistä etätyöskentelyä ja kotiläksyjä. Siinä ohessa pitää käydä töissä ja hoitaa arki. Onneksi tämä on minulle jo tuttua. Olen käynyt kauppaoppilaitoksen, amk-opinnot toiselta alalta ja osittain myös lähihoitajaopinnot monimuoto-opintoina.
Opintoni ovat muuntokoulutusta lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Valmista pitäisi tulla 2,5 - 3 vuodessa. Joku on kuulemma joskus valmistunut 1 vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa. Alla on tässä tapauksessa ollut jo aikaisempia opintoja. Mutta niin kuin sanotaan: Aika kuluu itsekseen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
Muistan lukeneeni tätä vanhaa aapista lapsena. En tiedä mistä se meille oli tullut ja kenen mukana, mutta kuvat ja lorut ovat vieläkin selai...
-
Tästä nimenomaisesta kuvasta on tänään tasan vuosi aikaa. Siinä on kasa tavaraa, joista osa jouduttiin jättämään jälkeemme kun lähdimme S...
-
18 km Uudestakaupungista Hiun tietä Lepäisille päin ja sitten Korssaarentien ja Merikaskistentien kautta Oinassaarentielle. Tien päästä vain...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti