..ainakin vielä. Sairaanhoitajaopintoni ovat alkaneet. Olen onnellinen. Älkää kysykö..mutta minä vastaan. Kyllä! Opiskelusta voi tulla onnelliseksi. Läpäisin juuri lääkelaskujen tasokokeen ja se oli minullekin yllätys. Tasokokeen suorittaminen virheettömästi vapauttaa matematiikantunneilta. Ainakin ensimmäisellä jaksolla. Tuskin nyt sentään koko koulun ajaksi..
En ole koskaan ollut hyvä matematiikassa. Olen jopa inhonnut laskentoa peruskoulussa ja lukiossa. Pidän itseäni kuitenkin hyvänä päättelijänä ja se taisi tulla todistetuksi tänään.
Koulussa on kivaa koska opettajat ovat rentoja ja luokkakaverit ovat mukavia. Työtä on luvassa paljon koska opiskelu on pääosin itsenäistä etätyöskentelyä ja kotiläksyjä. Siinä ohessa pitää käydä töissä ja hoitaa arki. Onneksi tämä on minulle jo tuttua. Olen käynyt kauppaoppilaitoksen, amk-opinnot toiselta alalta ja osittain myös lähihoitajaopinnot monimuoto-opintoina.
Opintoni ovat muuntokoulutusta lähihoitajasta sairaanhoitajaksi. Valmista pitäisi tulla 2,5 - 3 vuodessa. Joku on kuulemma joskus valmistunut 1 vuodessa ja kahdeksassa kuukaudessa. Alla on tässä tapauksessa ollut jo aikaisempia opintoja. Mutta niin kuin sanotaan: Aika kuluu itsekseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti