Oma tila

Sinne ei pääse jos on huolireppu mukana. Se pitää jättää narikkaan. Portaat alas ja ovelle. Ovi on suuri, raskas puuovi, jossa on pieni lasinen ikkuna. Ikkunasta ei näe suoraan läpi, mutta siitä voi nähdä valoa, ehkä takkatulen loimotusta. Ovessa on metallinen kolkutin, jota pitää kumautella ja sitten vain odottaa. Ovi aukeaa, mutta näyttää kuin sitä ei olisi kukaan avaamassa, mutta tunnelma on tervetulleeksi toivottava.

Astun sisään. Ovelta näkyy takaoville asti. Rakastan tätä paikkaa, onhan se omani, itse tekemäni. Seinät ovat valkoiseksi rapattua kiveä. Vasemmalla on manttelitakka. Suoraan edessä lasiset liukuovet, joita kehystävät pitkät vaaleat, ilmavirrassa hulmuavat verhot. Keskellä huonetta on suuri, erittäin pehmoisen ja mukavan näköinen vaalea sohva ja sohvan edessä vanha leveä puukirstu pöydän virkaa toimittamassa. Kirstun alla on ruskein ja punaisin langoin kudottu pehmeä ryijymatto. Oikealla on puinen hylly, jossa on valokuvia ja lokerikko viineille. Takan edessä on pari nojatuolia ja niinestä punottu matto. Huone on tilava ja sen tunnelmaa korostaa hillitysti kiiltävä lattialaatta. Kaikkialla on siistiä, selkeää ja rauhallista.

Huoneessa soi rauhallinen musiikki tai itseasiassa en ole varma onko se musiikkia ollenkaan. Ääntä kuitenkin. Takkatuli rätisee ja tuuli virittelee myös oman kanteleensa soimaan. Sen hentoinen ääni kuuluu yölintujen laulun kera avoimista ovista. Kirstun päällä minua odottaa lasi viiniä, joskus muutama pala suklaata, rypäleitä tai tuoreita hedelmiä. Lattialla seisovissa korkeissa jaloissa palaa vahakynttilöitä ja pöydällä on lamppu tai lyhty.

Kävelen kevein askelin huoneen poikki ja istun sohvalle. Käperryn shaaliin ja vilkaisen takkatulta, puita ei tarvitse lisätä.Istun hetken ja mietin miksi tällä kertaa tulin. Ehkä olin epävarma, ahdistunut tai pelokas. Ehkä kaipaan neuvoja, apua ja tukea päätöksille. Hetken istuttuani paikalle nilkuttaa vanha nainen. En näe mistä hän tulee, hän tulee kuin tyhjästä, ilmestyy vain jostain. Ei käytä koskaan ovea. Joskus kun saavun hän istuu sohvalla tekemässä käsitöitä tai hääräilee takan edustalla, kohentamassa tulta. Sanon häntä Teklaksi. Hän voisi olla yhtä hyvin Hilja, Helli, Maire tai Saima. Hän on kaikkien viisaiden isoäitien ja esiäitien yhdistelmä.

Kysyn Teklalta asioita, jotka vaivaavat. Hän vastaa. Vuolaasti puhuessaan hän käyttää kielikuvia, joista en aina saa selvää. Yleensä vastaukset ovat kuitenkin lyhyitä, muutaman lauseen mittaisia. Jos olen surullinen hän taputtaa minua selkään tai käsivarrelle ja hymyilee. Hymyn viesti on: "Olet turvassa, elämä kantaa!" tai "No niin tyttönen, leuka pystyyn!" Keskustelumme jälkeen hän istuu hetken ja lähtee sitten yhtä äänettömästi kuin on saapunutkin.

Itse en muista koskaan poistuneeni tästä huoneesta. Onhan se pääni sisällä, sieluni sopukassa. Oma tilani.

Rikoin Etsyn

Tiedätte ehkä Etsy.comin. Latasin sinne ensimmäistä myytävää tuotettani kun se äkisti kaatui, eikä enää toimi. Melkoista askarteluahan tuo muutenkin tuntuu olevan. Ok, alku aina hankalaa, mutta, että 13 hakusanaa yhdestä kahvipannusta! Sain juuri keksittyä kaikki 13 kun se sitten kadotti sivuni ja ilmoittaa vain:

Uh oh!

A stitch has gone awry. Please try again later.
Sivulla on piirroskuva tytöstä, jonka kutomassa paidassa on kolme hihaa..

Haluaako joku ostaa tän pannun? 12 euroo ja postikulut, anyone?

Voi kirppa ja kusiainen!

Iso joukko kirppoja saapui pistelemään lärviinsä tuoksupielukseni! Voi pentele sentään! Sunnuntaina ulos viemäni tomaatintaimet, jotka jätin pahvisiin purkkeihin oli myös vallattu. Aloin istuttaa niitä isompiin purkkeihin, mutta äkkiä se ote kirposi kun purkit oli pistelty palasiksi ja juuristossa kihisi kusiaisyhdyskunta munineen päivineen. Upotin taimet veteen ja yritin tikulla hätistellä kaverit matkoihinsa. Mustia muurahaisia on  toisessa piharuukuistani majaillut jo aiemmin, mutta nämä keltaiset kusiaiskaverit eivät kyllä ole ystäviäni. Nyt ryhdyn torjumaan kirppoja tuhkalla ja vehnäjauhoilla ennen kuin kaikki tuoksupielukseni on syöty..

Ihan pihalla!

Lettimatto

Tällaista tänään. Muuten olis varmaan pidemmällä tämä työ, mutta ompelukone ei wörki. Kyllä potuttaa! Tämä on ensimmäinen matto laatuaan ja olen ehtinyt tehdä tähän jo kaikki mahdolliset virheet. Mutta eihän se haittaa! Seuraavasta tulee sitten sitäkin parempi. Osan ompelusta olen tehnyt käsin ja osan koneella. Olen valmis heittämään ompelukoneen ikkunasta. Onhan se vanha, mutta voisi sitä sentään siksakkiin taipua...

Kaveri, joka ei pahastu julkisuudesta

Elämä on elämän odottamista?

Tiedän, että olen luonteeltani vähän kärsimätöntä sorttia. Odottaminen ei kuulu mielipuuhiini. Odottaminen saa sanojeni mukaan parran kasvamaan (myös naisille), tunnit venymään viikoiksi ja takalaudan leviämään, ainakin jos odottaessaan joutuu istumaan. Odottamisesta tekee pitkän juuri siihen keskittyminen. Odottamisen kohdetta kun ei ole helppo heittää mielestään, vaan siihen ne ajatukset palaavat, yhä uudestaan ja uudestaan.

Tällä kertaa odottamiseni kestää kuukauden. Oi, miten pitkä aika! Varsinaisen odottamisen kohteen lisäksi odotan tietysti myös muita asioita, kuten kesää, kaunista ilmaa, tulppaanien avautumista, palkkapäivää, lottovoittoa ja postipakettia, jossa jonain päivänä saapuvat tilaamani kankaat. Odottaminen on lopulta täysin turhaa ja hukkaan heitettyä ei-minkään-tekemistä! Miten odottamisen voi muuttaa hetkeen tarttumiseksi?

Siskon parhaat

The Versatile Blogger Award

Kiitä bloggaajaa, jolta sait tunnustuksen

Lisää The Versatile Blogger Award -kuva postaukseesi

Kerro 7 satunnaista faktaa itsestäsi

Nimeä 15 bloggaajaa ja kerro heille tunnustuksesta

 

 

 

 

Kiitos, Tillariina !

Sekalaisempia juttuja saa kyllä todellakin etsiä..eikun monipuolisempia.

 

Tässä seitsemän satunnaista faktaa minusta:

1. Kärsin ajoittain unettomuudesta ja syön vaivaani valeriaanaa, joka varmaan lopulta pehmittää pääni.

2. Olen luova ja minulla on aina sata keskeneräistä "projektia",  joista vain osa valmistuu..joskus..

3. Syön paljon turkkilaista jogurttia, jota myös partaäijäksi kutsutaan.

4. Meuhkaan asioista joihin liittyy epätasa-arvoa, moraalittomuutta, ahneutta, ajattelmattomuutta, korruptiota, luonnon tuhoamista, eläinrääkkäystä tai ihmisvihaa.

5. Haluaisin osata soittaa kitaraa, mutta minulla on aivan liian lyhyet sormet.

6. Kudon sen sijaan sukkia, siinä olen hyvä

7. Ehkä minusta vielä kuullaan.

Olen myös sitä mieltä, että 15 on aika paljon..

Ottakoon Eilen tänään huomenna tämän  monipuolisen bloggaajan tunnustuksen vastaan!

Oliiviöljylyhty

Korkkiin tein reijän saksien kärjellä ja pujotin reijästä läpi noin sentin levyisen ja 10 cm pitkän suikaleen puuvillakangasta. Uskon, että punottu sydän palaisi vieläkin paremmin, mutta ei tämänkään kanssa mitään ongelmaa ole. Pullon pohjalle voi tietysti laittaa jotain muutakin kuin öljyä. Hiekka tai vesi käy hyvin. Löysin tämän söpön pullon kirpputorilta. Oletan, että se on sisältänyt oliiviöljyä. Myös pullon alla oleva liina löytyi kirppikseltä. Nämä ostokset yhteensä 2,50. Hyvää sateista viikonloppua.. ainahan voi kaivaa esiin jonkun kivan kirjan ja sytyttää valkean takkaan tai vaikka tällaiseen lyhtyyn.

Kynttilän korvike

Tiesitkö, että oliiviöljyä voi polttaa kuten kynttilöitä lyhdyssä tai astiassa? Oliiviöljy ei ainakaan minun herkkään nenääni haise palaessaan juuri miltään. Tuoksuja voi toki lisätä öljyyn esim. yrttien tai tuoksuöljyn muodossa. Olen tehnyt kuvan lyhdyt itse ja aion kokeilla vielä muutaman sovelluksen katkaistujen lasipullojen ja kannellisten purkkien kera. Sydän on ohut lakanakankaasta repäisty siivu, joka on tuettu astian pohjalta ylöspäin rautalangalla.

 Lyhty on suhteellisen turvallinen koska kaatuessaan tai heilahtaessaan se sammuu helposti. Lyhty kannattaa sammuttaa aina tukahduttamalla tai upottamalla sydän öljyyn. Alle sentin pituiseksi säädetty sydän ei näissä lyhdyissä ainakaan savuta yhtään vaan palaa vakaasti ja puhtaasti. Itselläni on iso kanisteri oliiviöljyä, joten taidatte nähdä näitä täällä vielä pitkään..Näihin lyhtyihin käy myös muunlaiset ruokaöljyt, mutta itse en ole vielä muita kokeillut.

Näin netissä myös indonesialaisen version lyhdystä, jossa lasiastian pohjalle laitetaan ensin hiekkaa ja päälle kaadetaan  n. 2-3 cm öljyä. Sydämeksi valmistetaan hammastikku, jonka ympärille on kääritty ohut kerros pumpulia. Sydän kastetaan öljyyn ja tökätään hiekkaan ja voilá, öljykynttilä on valmis.

Oliiviöljy on riittoisa lyhtyöljy, mutta sitä ei lukemani perusteella voi laittaa esim. myrskylyhtyyn, koska siinä sydänlangan etäisyys nestepinnasta on liian suuri, eikä öljy ehdi kastella sydäntä vaan se palaa kuivana.

Ruotsalainen joukkotuhoase

Haluan levittää sanomaa ruotsalaisesta joukkotuhoaseesta, jonka uhriksi olen jo itse joutunut. Oireet ovat selvät ja sangen kiusalliset. Mihin tämä kaikki johtaakaan vain tulevaisuus näyttää.
Tämän tuhoaseen nerokkuus, viekkaus ja sulokkuus on vertaansa vailla. Tämän vaarallisen ja erittäin tarttuvan aseen tuho perustuu leviämiseen korvakäytävän kautta ääniaaltojen muodossa ja sen teho on verrattavissa kemiallisiin aseisiin. Jo yksi kuuntelukerta voi riittää aiheuttavaan vakavia oireita, mutta jo muutaman kuuntelukerran jälkeen tartunta on 98%  varma.

Viekkaaksi tämän viruksen tekee sen sulokuus ja näennäinen harmittomuus. Kuullusta jää ensin todella kevyt ja mukava olo, joka muutaman päivän itämisjakson jälkeen muuttuu piinaavaksi tunteeksi siitä, että päässäsi soi vain yksi ainoa kertosäe. Olen nyt kärsinyt oireista kolme vuorokautta yhtä soittoa, ilmaisu sopiikin tähän yhteyteen kuin naula päähän. Hoidoksi olen käynyt lauluillassa, mutta siitä oli vain tilapäistä apua ja jo kotiovella oireet palasivat. Olen miettinyt myös siedätyshoitoa, mutta luulenpa, että se vain pahentaisi oireita.

Varoitan vakavasti kaikkia tähän joukkotuhoaseen lamauttavasta vaikutuksesta kaikkeen musiikilliseen toimintaan! On jopa aivan edesvastuutonta, että tällaista asetta saa käyttää suuria ihmismassoja vastaan. Joukkosaastutus tapahtuu viimeistään 22.5, mutta radion kautta saatat joutua täsmäiskun kohteeksi jo tänään. Pidä varasi! Tämä katala rallatus peittoaa alleen kaikki muut ajatukset/laulut ja saatat tartuttaa sen tietämättäsi myös läheisiisi.

Aion seuraavaksi yrittää lievittää oireitani uuden tyyppisellä siedätyksellä, jossa toiseen korvaan soitetaan Beatlesin Yesterdaytä ja toiseen korvaan tätä pahkeisen Euphoriaa
 VAROITUS! Älä kuuntele tätä!

Istuin sisällä, etsin itseäni, mutta en löytänyt.
Lähdin ulos, kuljin pitkälle ja takaisin, ilman tulosta.
Menin metsään, mutta sieltä löysin vain eläimiä ja puita.
Istuin autoon ja ajoin meren rantaan. Kuljin tuulessa hiekalla ja kuuntelin meren pauhua ja ymmärsin, että minä itse olen yhtä kuin se kaikki.

Pukki kaalimaan vartijana

Toistaiseksi taimet ovat saaneet olla rauhassa. Välillä niitä kyllä nuuhkitaan tarkasti. Ilmeisesti ainakin tomaatintaimet tuoksuvat niin voimakkaasti kun niihin koskee, ettei niitä ole maisteltu. Kohtahan ne voi jo viedä ulos.

Mitä kirjoitetaan työtodistukseen?

Niinpä! Olen tätä tykönäni miettinyt. Mitähän se työnantaja siihen haluaisi laittaa? Ei sovellu myyntityöhön.
Yli kaksikymmentä vuotta alalla ja nyt.. ei vaan sovellu. Hih!  
Hyvä asiakaspalvelija, huono myyjä. Osittain totta.
 Ei sovellu kvartaalitavoitteelliseen myyntityöhön. Onko enää muunlaista?

Tämä työsuhteen päättymisen syy- lausahdus on saanut minut pohtimaan koko persoonaani ja maailmankatsomustani. Miksi en sovellu, voi, miksi? Suurin syy taitaa olla suhtautumiseni rahaan ja toinen syy on tapani kantaa vastuuta asioista, jotka eivät minulle edes kuulu. Nämä henkilökohtaiset ominaisuuteni saavat minut jarruttelemaan tuloksenteossa.

Haluaisin hoitaa projektit hallitusti, vastuullisesti ja länsäollen. Toisaalta myyntitavoitteiden ollessa kovat käytännössä homma menee sähläilyksi ja palojen sammutteluksi. Projektit ovat suuruudeltaan sitä luokkaa, että on mahdotonta kontrolloida omien tekemistensä lisäksi, tehdasta, kuljetusliikettä, asiakasta, asentajaa, sähkömiestä, putkimiestä, ilmastointihemmoa, timpuria, talotehdasta, isännöitsijää, palotarkastajaa, rakennustarkastajaa ja alihankkijoita. Rivissä kun on usein lisänä vielä asiakkaan naapurit, "asiantuntijat" ja jälkikasvu alenevassa polvessa. Jos vastuunottokyvyssäni olisi jotain vikaa, en varmasti olisi tehnyt tätä työtä näinkään pitkään. Tai siis onhan vastuunottokyvyssäni se vika, että sitä on aivan liikaa. En silti haluaisi sitä kirjattavaksi työtodistukseen. Hermot ei vaan kestä..

Rahahommat on sitten luku sinänsä. Olen suoraan ilmaissut, että raha ei ole minulle paras motivaattori. Ennemminkin koen saavani tyydytystä työstä, jossa olen hyvä, voin auttaa, opastaa ja koen onnistumisia. Raha ei sinällään saa minua tekemään mitään extraa. Rahasta en söisi matoja  tv:ssä tai työntäisi kättäni käärmeenpesään. Rahasta en myöskään halua laittaa itseäni kusiseen liemeen. Käytännössä jokainen tehty kauppa on lisää kusista lientä. Joskus jopa niin, että paniikki kohoaa kaupanteossa hikenä otsalle ja tappaa kaiken onnistumisen ilon. Joskus tuntuu, että ei vaan maksa vaivaa, palkalla. Hermot ei vaan kestä..

Olen työssäni jo paatunut putkauttelemaan isoja summia suustani ilman, että ilmekään värähtää, mutta silti minua inhottaa lause: Kyllä se onnistuu, mutta se maksaa lisää.  Vihaan lypsämistä, hintakeinottelua, tinkimistä, sopimusprosentteja, alennusehtoja, kampanjatarjouksia, kaupanpäällisiä, setelitarjouksia, ilmaislahjoja, lisämyyntituotteita ja ties mitä niitä nyt olikaan. En tiedä mitä tästä voisi työtodistukseen kirjata. Antimonetaarinen orientoituminen?

Mitäpä jos laitettaisiin syyksi maailmankatsomus tai elämäntapa: Työsuhteen päättymisen syy: Haaveilee omavaraistaloudesta, ituhippi tai  voisi myös viitata kulutusvastaisuuteeni: Sovittamattomat maailmankatsomukselliset ristiriidat tai  Idealismi
Aika näyttä mitä työtodistukseeni tullaan kirjaamaan, mutta toivon, että ilmaisussa voidaan välttää sanoja, huono, heikko, riittämätön ja sopimaton. Näistä omista ehdotuksistani saisi kokoon aika kivan.

 Työsuhteen päättymisen syy: Henkilö on antimonetaarisesti orientoitunut, omavaraistaloudesta haaveileva, heikkohermoinen ja  idealistinen ituhippi,  jonka kanssa tuli vähän sovittamattomia maailmankatsomuksellisia ristiriitoja.

Ituhipin herneet viime kesältä

Muistutus siitä, että vähemmälläkin pärjää

Jostain syystä vuonna 2007 julkaistun Peter Menzelin kirjan Hungry Planet, what the world eats kuvat pompsahtavat esiin juuri nyt. Time lehden kuvissa kirjasta on esillä 16 eri perheen viikon ruuat.
 http://www.time.com/time/photogallery/0,29307,1626519_1373740,00.html
Itseäni kummastutti kuinka huimia summia hyvinvointivaltioiden perheet käyttävät ruokiinsa. Ja kuitenkin kalliiden, prossessoitujen ja yksittäispakattujen annosten ravitsevuudesta voidaan olla montaa mieltä. Niukimpienkin ruoka-annosten perheet ovat kuitenkin hengissä. Joidenkin sapuskat näyttävät jopa herkullisemmilta värikkäine vihanneksineen. Kuvat herättävät monenlaisia mielikuvia ja hyvä niin. Itseäni lohduttaa juuri se, että vähemmälläkin tulee toimeen. Ainakin juuri tänään kun olemme työnantajani kanssa päättäneet, että jätän työpaikkani loppukesästä.

Toivottavasti tämän vuoden porkkanasato on vähän parempi..