Tiedän, että olen luonteeltani vähän kärsimätöntä sorttia. Odottaminen ei kuulu mielipuuhiini. Odottaminen saa sanojeni mukaan parran kasvamaan (myös naisille), tunnit venymään viikoiksi ja takalaudan leviämään, ainakin jos odottaessaan joutuu istumaan. Odottamisesta tekee pitkän juuri siihen keskittyminen. Odottamisen kohdetta kun ei ole helppo heittää mielestään, vaan siihen ne ajatukset palaavat, yhä uudestaan ja uudestaan.
Tällä kertaa odottamiseni kestää kuukauden. Oi, miten pitkä aika! Varsinaisen odottamisen kohteen lisäksi odotan tietysti myös muita asioita, kuten kesää, kaunista ilmaa, tulppaanien avautumista, palkkapäivää, lottovoittoa ja postipakettia, jossa jonain päivänä saapuvat tilaamani kankaat. Odottaminen on lopulta täysin turhaa ja hukkaan heitettyä ei-minkään-tekemistä! Miten odottamisen voi muuttaa hetkeen tarttumiseksi?
Hauska kirjoitus odottamisesta. :) Niinhän se tuppaa olemaan elämä yhtä odotusta. Toisaalta, joskus se onkin SE paras juttu. Kun odottaminen johonkin juttuun loppuun, voi tulla vähän tyhjä olo.
VastaaPoista:) Sinulla on hyvää huumoria, nauroin vedet silmissä! Tuota itsekin olen monesti miettinyt, odottaminen tekee nykyhetken merkityksettömäksi. Mutta kun jonkin oikein kauan odottamansa asian vihdoin saa, osaa iloita paremmin käsillä olevasta- ainakin hetken :)
VastaaPoistaKiitos kommenteista! Minä odottelen suurta muutosta ja vähän se pelottaakin. Minä tykkään siitä kun asiat ja olosuhteet välillä muuttuvat. Aina ei vaan voi etukäteen tietää meneekö ojasta allikkoon, mutta tapahtua pitää. Silloin sitä tuntee elävänsä!
VastaaPoistaElämässä on vaan odottamista,milloinkahan se valmistuu..odottavan aika on pitkä,sitä yhtä pohtimista elämän eritilanteissa:)
VastaaPoista