Rakas päiväkirja

En ole kirjoittanut pitkään aikaan. Onneksi et suutu, vaikka tulee välillä vähän taukoja tähän kirjoitteluun. Tiedäthän, miten elämä on joskus hektistä ja arki vie mehut. Palasin oikeastaan blogin pariin järjestelemään muistojani ja huomasin kuinka hankala blogistani on löytää tiettyihin aiheisiin tai ajankohtiin liittyviä tekstejä. Jotenkin kaipaan sitä vanhaa blogi-aikaa kun kirjoitukset olivat tiukasti kronologisessa järjestyksessä ja hakusanat näkyvissä. No, voihan se olla, että tämä nykyjärjestelmäkin toimii kunhan on tägäykset kunnossa. (Mikä tietysti ei ole toteutunut minun tapauksessani..)

(Älä välitä kuvatulvasta, sitä nyt vain sattui olemaan valmiiksi tällä sivulla.) 

Olen hölmöyksissäni mennyt lupautumaan iltapäivälehden haastatteluun ja siksikin pitää yrittää tarkistaa ajatuksiaan muutaman vuoden takaisista asioista, jotka koskevat Norjassa asuttua ajanjaksoa. 

Samalla kun yritin etsiä tältä ajalta kirjoitettuja tekstejä tulin järjestelleeksi uudelleen blogini sivut. Jotenkin kömpelöltähän tuo vieläkin vaikuttaa, koska joudun kirjoittelemaan linkkejä ja tageja, jotta saan kasattua tekstit jollain lailla yhteen. Lienee myös omaa osaamattomuuttani. 

Oikeastaan oli kiva lukea vanhoja tekstejä, koska niistä paistaa se, että olen edelleen samanlainen unelmoija ja idealisti kuin vuosia sitten. Monet unelmat ovat käyneet toteen ja tavoitteiden eteen on selvästi nähty vaivaa ja käyty useampikin paperisota. Vielä unelmia riittää ja uusia juttuja on varmasti tulossa. Huomaan, että olen löytänyt luovuudelleni uusia toteutustapoja, mutta palannut toisaalta myös niihin aikaisempiin juttuihin. Kirjoittaminen ja kuvataide ovat minulle olleet viime vuosina yhä tärkeämpiä itseilmaisun muotoja. Maalaaminen, piirtäminen ja digitaide ovat intohimoni. Koen niiden parissa iloa ja voin unohtaa ajankulun, stressin ja arkiset murheet. Kirjoittaminen tapahtuu puuskissa. Usein saan jonkun loistoidean romaanin aiheeksi ja kirjoitan päivän tai kaksi ja sitten into hiipuu. Ei ole yhtään valmista kirjaa tai edes novellia vielä syntynyt. Ei niitä päivässä tai kahdessa kirjoiteta. Ehkä jonkun tyyppinen jatkokertomus blogissa voisi olla hyvä idea. Ihan vaikka omaksi huviksi. 

Kaiken menemisen ja palaamisen, muuttamisen, tavaroiden hävittämisen ja juurten irti repimisen jälkeen toivon, että tämä paikka olisi vähän pidempiaikainen asuinpaikka. Ja vaikka tämä ei nyt mikään metropoli todellakaan ole, olen kokenut, että kaikki, mitä vain voi tarvita ja toivoa löytyy ja on saatavilla. Juurtumisesta ei voi vielä puhua ja odottelenkin vielä sitä "Minun kaupunki"- tunnetta, jollainen minulla oli ainakin Bergeniä kohtaan. Koti, asunto on oma ja ihana. Ympäristö kohtuullisen rauhallinen lukuun ottamatta kuuminta kesäsesonkia, jolloin raketit paukkuu ja rokki soi. 

Tämä kaupunki jatkuvasti laajeneva ja kehittyvä. Täällä on myös paljon rumaa, likaista, rämää, koiranpaskaa, pursuavia roskiksia ja kadulle paiskattuja huonekaluja ja rakennusjätettä, graffiteja, töhryjä, viemärinhajua, torakoita, rottia, kerjäläisiä, nistejä ja humalaisia turisteja liian vähissä vaatteissa. No, ei tämä kuitenkaan mikään Kalkutta ole. 

Silti parasta on elämä, lähes ainainen auringonpaiste, laaja kirjo harrastusmahdollisuuksia, huokea elintaso ja rento asenne. Espanjassa on tunnetusti vilkas ja värikäs kulttuurielämä ja monikulttuurisuus on vahvasti läsnä. Olemme siis kohtuullisen tyytyväisiä oloomme. Olen itse vielä työelämässä, enkä ihan omalla alallani. En oikeastaan edes tiedä haluaisinko palata hoitoalalle. Täällä työskentelyä tietysti vaikeuttaa puutteellinen kielitaito. Nykyinen työni ei ole kovin tyydyttävää, mutta siinä on pitkiä vapaajaksoja, joiden avulla jotenkin selviän työputkesta toiseen. Tulevaisuus näyttää mihin suuntaan seuraavaksi urakehitys vie.

Nipsu-kissakin on pysynyt matkassa kaikki nämä vuodet ja reissannut ja muuttanut meidän mukana enemmän kuin moni lievestuoreenliisa. Nykyään se ulkoilee valjaissa lähes päivittäin, mieluiten lämpimänä kesäkautena. Välillä sitä ei huvita ulkoilla, mutta avoimen ikkunan ääressä se tarkkailee kaikkea elämää pihalla. Nipsu täyttää 15 vuotta tänä kesänä ja sillä on astmaa, nuhaa ja munuaisten vajaatoimintaa. Toistaiseksi on vielä pärjäilty oireenmukaisella lääkityksellä.