Juhannus, kylmä kivi ja illat pimenee jouluun

Niin se menee aika aatellessa, päivät päätä käännellessä. Juhannus oli töiden vuoksi tynkä. Ehdin sentään heittää talviturkin ennen kuin Jaakko heittää kylmän kiven.  Niin, unohdin kai mainita, että olen ihanassa kesätyöpaikassa, jälleen sosiaalipalveluiden ja vammaistyön parissa. Raatamisesta ei todellakaan voi tässä paikassa puhua. Asiakkaat ovat omatoimisia, ohjattavia ja melko kuuliaisia. Toki hankaliakin tapauksia löytyy, mutta enemmistö ottaa ohjausta vastaan ja tunnelma on suurelta osin leppoisa. Työkaverit ovat puhetaitoisia- ja haluisia aikuisia. Olen tuntenut oloni alusta asti tervetulleeksi. Vastuuta on juuri sopivasti ja työn opastus on riittävää. Asiat tehdään kunnolla ja jokaiselle asiakkaalle on aikaa. Olo on kuin herran kukkarossa.

Olen vakavasti harkinnut osaamisalan vaihtamista kuntoutuksesta vammaistyöhön. Syksyn koulutusohjelmasta on kuulunut sen verran, että tiedän mitkä illat on koulua. Lisäksi kautta rantain kuului, että pikkuinen ryhmämme tulee taas yhdistymään toiseen luokkaan. Osaamisalan valinnasta tai siitä miten vammaistyön opintojaksoa on tarjolla, ei minulla ole aavistutakaan. Tiedän, että sosiaalipalvelujen alla järjestetään oma osaamisalakoulutus vammaistyöhön, mutta aiemmin koulumme oppilaat eivät ole saaneet osallistua siihen. Ajatukset ovat siis jo vahvasti syksyssä vaikka kesä ei ole vielä edes taittunut heinäkuulle. Syksylle on luvassa sijaisuutta ainakin vammaistyön parissa. Olen kevyesti heittänyt ilmaan ajatuksen oppisopimuksesta sairaanhoitopiirillä.

Niin hassulta kuin se kuulostaakin, olen ylpeä tilinauhastani, jonka yläreunassa lukee työnantajan kohdalla sairaanhoitopiiri. Olen ylpeä onnistuneesta alanvaihdosta. Siitä, miten opintoni jatkuvat lähihoitajatutkinnon jälkeen, en osaa vielä sanoa, mutta todennäköisesti jatkuvat johonkin suuntaan. Tuleva syksy ja talvi ovat opintojen suhteen vaativampia kuin aiemmat jaksot. Edessä on hoidon ja huolenpidon opinnot lääkelaskuineen ja toimenpiteineen. Työssäoppimisesta ei ole vielä hajuakaan, vaikka tiedän sen olevan ensimmäinen asia, jota koulussa syksyllä kysytään.

Näin pari yötä sitten unen, jossa olin töissä entisessä myyntityössäni. Olin ahdistunut, turhautunut ja lähdössä pois, johonkin tuntemattomaan. Herättyäni tajusin kuinka onnellinen olen, ettei enää tarvitse kokea ahdistusta myyntitavoitteista, budjeteista, kateprosenteista, tilausten tarkistamisesta, reklamaatioista... Toki työ on aina työtä, mutta mikä kenellekin parhaiten sopii..

Surkea kuva superkuusta. Valitettavasti ei vaan optiikka riitä.. Eikä oikeasti ei ollut noin pimeää.

Talviturkinheittopaikka.

Aamun lyhyt kuvapaketti

Kissa passikuvassa, vähän unenpöpperöisen näköinen vielä aamutuimaan.

Tuhannen ja yhden yön imuritossut. Keräävät tehokkaasti kissankarvoja. Tein ihan itte.

Vimmaista tekemistä

Aivan maaginen vire. Olen tehnyt vaikka mitä. Nyt on pitkä viikonloppuvapaa ja vielähän sitä ehtii- Eilen pesin saunan lauteet ja saunapadan. Tänään olen pessyt kaikki alakerran ikkunat, uunin, hellan päällisen niin, että hellanrenkaat kiiltää sekä roskiskaapin. Pesin entiseltä talon omistajalta perimiäni pitsiverhoja, osan käsin ja osan koneessa 30:ssä asteessa. Niitä pitsiverhoja muuten riittää tässä talossa, jopa ulkosaunan ja pesuhuoneen ikkunoissa. Äkkiä laskien ainakin 13 pitsiverhot, jotka on käsin virkattu ikkunoihin mittojen mukaan. Ullakolta otettiin klasit pois ikkunoista ja laitettiin niittipyssyllä hyttysverkot tilalle. Sieltäkin otin pitsiverhot pesuun.

Ikkunoita pestessä meinasi hermot mennä kun pesin auringon puolelta keittiön klaseja. Niihin jäi aivan törkeät raidat. Pesin kahteen kertaan ja aina vaan näytti aivan kamalalta. Yritin vetää kuivaksi lastalla ja  pyyhkiä puuvillapyyhkeellä. Niinhän sitä sanotaan, että ei aurinkoisella säällä kannattaisi ikkunoita pestä. Alkoi oikein turhauttaa. Sitten muistin, että jossain siivousohjelmassa tv:ssä sanottiin, että sanomalehdellä pyyhkimällä saa puhtaat ikkunat. Ajattelin, että eihän se voi toimia ja painomustettakin varmaan jää klaseihin. Päätin kuitenkin kokeilla. Ja, arvatkaapa, kyllä se toimii! Sain  puhtaat raidattomat ja tahrattomat ikkunat vaikka aurinko porotti suoraan pestäviin ikkunoihin.  

Pesin monta koneellista pyykkiä ja kiikutin ne ulos kuivumaan. Kohta oli talo aivan sekaisin. Lattioilla sikinsokin irtirevittyjä verhotankoja, ikkunanpesuvehkeitä, roskapusseja, ikkunoiden väleistä pudonneita kuolleita kärpäsiä. Oli pakko siivota siivouksen jäljet.Iltapäivällä alkoi voimat loppua ja tekemistä tuntui vaan riittävän. Ajattelin, että kohta pitää pyytää miestä tuomaan diapamia ja viemään pata-pata- teräsvillat kauas minusta, etten saa sydänkohtausta.

Kirpparilöytö

Puhtaat ikkunat, mahtavaa!

Tämäkin on ikkunan läpi kuvattu. Ihan kuin ei lasia olisi lainkaan..

Nipsu nauttii kesästä.

En tiedä mistä tämä vimma oikein on peräisin, mutta sitä on jatkunut jo jonkin aikaa. Liekö uusi työni niin ihanaa ja antoisaa, että energiaa jää vaikka millä mitalla muuhunkin vai johtuuko tämä liikunnan lisäämisestä. Olen nimittäin pyöräillyt töihin 14 kilometriä päivässä.  Olen siivonnut myös vaatekaappini ja vienyt kierrätykseen jätesäkillisen vaatteita. Roskiinkin meni pari kassillista. Ei sitä kaikkea lumppua kehtaa edes haukkuvaan laatikkoon laittaa. Uff, wuf..

Olisko meneillään joku maaninen kausi niin kuin viime kesänäkin...

Posterit

Halvat huvit

American dream of freedom- Eurooppa tulee perässä.

Se maa, jossa unelmat ovat toteutettavissa. Maa, jossa yritteliäisyys palkitaan, jossa olet oman onnesi seppä..
Vai miten se sitten menikään. Tuloerojen kasvaessa räjähdysmäisesti Wealth Inequality In America ja poliitikkojen suoltaessa uusia järjettömiä lakeja, joiden tarkoitus on rajoittaa vapautta lähes kaikilla elämänaloilla on vaikea uskoa enää minkäänlaiseen vapauteen. Sananvapaus on näennäistä suurien uutistoimistojen valitessa mitä ihmisille annetaan tiedoksi.

Suuret yritykset päättävät mitä tuotetaan, kenen siemenistä ruoka kasvatetaan ja kenen lannotteilla se lannoitetaan. Ruokamonopolien hallinta kaupan tiskillä on hämmästyttävää, koska kaikki tuotemerkit ovat lopulta kotoisin muutamasta suuresta yhtiöstä.
"Food Inc."

Medikalisoituminen palvelee lääkäreitä ja lääketeollisuutta. Moni luonnonmukainen ravinto on lailla kielletty kuten myös luonnonmukainen lääkintä. Ruuan kasvattaminen omalla pihalla on monissa osavaltioissa kielletty, kuten myös sen myyminen esim. naapureille. Mother Faces 93 Days In Jail For Vegetable Garden!
Jopa sadeveden kerääminen on laitonta, koska valtio omistaa taivaalta satavan veden. Utah news reports that collecting/using rainwater is ILLEGAL

Yrittäjyyttä säädellään laeilla, jotka määräävät hankkimaan lupia ja maksamaan maksuja. Police Chief Shuts Down Children's Lemonade Stand

Tiedän pohjolassa yhden pienen maan, joka on ottanut oppia tästä kapitalistisesta unelmasta ja perässä tullaan..

Varallisuus maailmassa kasautuu yksille ja samoille. Raportti: Viime vuosi rikastutti superrikkaita - suuri osa rahoista veroparatiiseihin

Omavaraisuutta yritetään rajoittaa. EU haluaa rekisteröidä kasvit ja siemenet ja estää kotiviljelyn

Mutta onneksi sentään maalaisjärkeäkin käytetään:
Kotipuutarhojen satoa saa nyt myydä kauppoihin

Kävin hyttysparven saattelemana viskelemässä kurkun ja salaatin siemenet puutarhalaatikoihin. Näistä tuskin myyntiin saakka riittää, mutta omiksi tarpeiksi kuitenkin.

Happy end

Sain oppisopimuspaikasta tarpeekseni ja irtisanouduin. En ole pätkääkään huolissani siitä, ettei minulla on pysyvää, vakituista työpaikkaa. Uskon, että saan sellaisen jos haluan. Syksyyn asti on jo suunnitelmat selvät. Minulla on kesätyö. Syksyllä jatkuu opiskelu ja keikkahommaa on luvasssa. Uskon, että tämä oli hyvä ratkaisu. Pystyn halutessani kieltäytymään töistä, eikä työ toivottavasti ole yhtä pakkotahtista kuin oppisopimuspaikassa. Edessä on kuitenkin opiskeluni rankimmat osiot: Hoito ja huolenpito sekä osaamisala. Kahdesta ensimmäisestä näytöstä olen saanut kiitettävät arvosanat, eikä se yhtään vähennä painetta jatkaa samaan malliin.

Oppisopimusaikani oli rankka, mutta opettava kokemus. Nostan hattua niille, jotka jaksavat kauemman kuin vuoden ruohonjuuritason perushoidossa. Oma asemani työyhteisössä oli hankala. Opiskelijana oli vaikea olla omassa roolissani, ikäni, kokemukseni, luonteeni ja osaston tilanteen vuoksi. Sain mielestäni melko omituista palautetta tutkintotilaisuudessa, mutta yritin parhaani mukaan miettiä oliko se aiheellista. Tiedän, että työyhteisössäni oli muutama henkilö, jotka eivät pitäneet minusta. Eikä tietysti ole pakkokaan. Palautteen vuoksi mietin pitkään olenko oikeasti sellainen persoona, jollaisen kuvan palautteesta sai. Tiedän olevani suorapuheinen ja melko kriittinen. Tiedän kokeneeni työssä turhautumista sekä epätoivon hetkiä, mutta sain myös paljon kiitosta asukkailta ja suurimmalta osalta työkavereistani. Niin paljon kuin potilaiden/asiakkaiden/asukkaiden itsemäärämisoikeudesta paasataankin, voin vain sanoa, että se ei todellakaan totetudu hoivakotiasumisessa, ainakaan kyseisessä laitoksessa. Lopulta olin tilanteessa, jossa yhteistyökykyäni muiden hoitajien kanssa arvosteltiin, sillä perusteella, että pidin asukkaan puolta häntä koskevissa asioissa.Oppimiskokemuksena hyvä, mutta en voinut välttyä ristiriitaisilta tuntemuksilta.