tiistai 27. syyskuuta 2011

Aforismilohi, öisten houreiden viisas mörisijä

Nukuin viime yönä vain kolme tuntia ja tein sen perään pitkän ja väsyttävän työpäivän. Viime yön unettomina hetkinä soi päässä tämä 

Näin ehkä valveunta tai sitten mielikuvitukseni muovasi tarinan vanhasta jo mustakylkisestä lohesta, joka elettyään pitkään syvän veden syvimmässä sopukassa alkoi pintavesistä käsin tarkkailla elämää maalla. Lohesta tuli kuuluista tietäjä, jolta käytiin kysymässä neuvoa elämän kiperissä kysymyksissä. Ja lohi vastasi jos jaksoi ja katsoi aiheelliseksi. Uiskenteli ensin sinne tänne ja nosti päätään pintaan. Sitten saattoi sanoa möreällä äänellä viisaan neuvon.

Näin lohi neuvoi minua. "Ottaa opikseen kun ottaan kopisee" .. ja pienen mietinnän jälkeen. "Monet etsii ratkaisua muualta ja maailmalta, vaikka vastaus löytyy vasemmasta kainalosta." Lohi sanoi myös kolmannen viisauden, mutta harmikseni en sitä muista. Muistin sen vielä aamulla ja kerroin miehelleni, mutta kun sitä häneltä kysyin, ei hänkään sitä enää muistanut. Ehkä lohi tulee vielä uudelleen esim.iltakonjakin jälkeen, kun makaan hiljaa sängylläni ja muistelen sen suuria mulkoilevia silmiä, kylkien mustia täpliä ja pyrstön vihaista ponkaisua, kun se ui tiehensä takaisin syviin vesiin.

Edit: Hä-hää: Muistin sen kolmannenkin viisauden. Se oli niinkin älykäs kuin: "Koskaan ei ole liian myöhäistä painaa villasella mustelmaa." Tämän viimeisen "viisauden" syvin sanoma ei kyllä ihan vielä ole valjennut minulle.
 ;)

perjantai 23. syyskuuta 2011

Mitä ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Tätä aina välillä kysytään ja vastaukset on usein aika mielenkiintoisia. Oletan, että autiolla saarella tarkoitetaan paikkaa, jossa ei asu kukaan, jossa ei ole kännykkätukiasemaa, sähköä, vierasvenelaituria tai pizzabuffeeta.
Oletan myös, että vierailu autiolla saarella kestää kauemman kuin ensimmäisen ulosäänestettävän teinin vierailu BB-talossa. Ja silti: Vastaukset tähän kysymykseen ovat yleensä aina Sairaan Typeriä. Joku ottaisi kännykän, toinen mp3-soittimen, tietokoneen, läppärin mokkulalla, radion tai cd-soittimen. Perustelut ovat tyyliin: "Jos ei ole muuta tekemistä, niin kuuntelen sit musaa/pelaan tietsikkaa/surffaan netissä." Selvä!

Jos oikeasti joudut autiolle saarelle niin istutko pimenevässä illassa varpaat rantavedessä kuuntelemassa Marilyn Mansonia soittimestasi, vai pitäiskö kuitenkin miettiä jonkunlaisen suojan rakentamista, ruuan ja veden hankintaa ja eloonjäämistä noin yleisesti ottaen. Äsh, tylsää ja voihan sitä aina ottaa mukaan vaikka luksusjahdin niin pääsee sitten tarvittaessa kotiin.. jos tietää missä päin se on ja jos on myös airot ja soutajat mukana. Jos sattuu olemaan nainen kannattaa kuulemma ottaa mukaan myös huulipuna, että näyttää nätiltä sitten kun pelastajat saapuvat. Toivottavasti ne ei tule ennen kuin on saatu hyvä rusketus..

sunnuntai 28. elokuuta 2011

The Green Beautiful

Elokuva, joka kiellettiin EU:ssa. La Belle Verte (The Green Beautiful) kertoo toisen planeetan väestä, jotka ihmettelevät maan asukkaiden omituisia kulttuurillisia piirteitä, kuten rahan käyttämistä vaihdon välineenä, luonnon pilaamista ja keinotekoista ruokaa.
Löytyy yhdeksänä osana youtubessa. Osa 1.

Loput osat löytyvät youtubesta. Suosittelen katsomaan ja miettimään, mikä tästä elokuvasta teki kielletyn.

 

Äidille:
Espanjankielinen versio



Stop elektroniikkaromulle!

Mihin joutuikaan vanha, käytöstä poistettu tietokoneesi?
Kiinaan?
Nigeriaan?
vai Ghanaan.

Kuva dokumentista Poisoning the poor

Koko tätä ongelmaa tuskin olisi jos me kuluttajat vaatisimme kodinkoneiden ja elektroniikan valmistajilta parempaa laatua, pitkäikäisiä tuotteita ja kestävää kehitystä. Nyt meille myytävät kännykät ja tietokoneet kurjistavat ennestään köyhien maiden väestöä. On pöyristyttävää miten kehtaamme käyttää heidän luonnonvarojaan, lapsi-ja halpatyövoimaa tuottaaksemme halpaa elektroniikka, joka hajotessaan tai käytöstä poistuessaan päätyy myrkylliseksi jätteeksi samoihin köyhiin maihin.

Vastuussa ovat tietenkin ensin tuotteiden valmistajat, mutta myös me kuluttajat ja valtiot, jotka rahtaavat elektroniikkaromua takaisin Afrikan ja Aasian köyhiin maihin. EU:ssa ongelmaa on käsitelty ainakin tämän vuoden helmikuussa ja suositeltu tiukempia toimia laittoman romuviennin estämiseksi.  HETKINEN! Suositeltu..

Asian puolesta akitoi myös MakeITfair, joka puuttuu myös isojen elektroniikkavalmistajien palkkausasioihin sekä työoloihin halpatyömaissa. MakeITfair pyrkii vaikuttamaan suoraan tahoihin, jotka hankkivat suuria määriä tietotekniikkaa, kuten yliopistot ja korkeakoulut.

Vaikka emme pystyisikään asettumaan romua rahtaavia valtamerilaivoja vastaan, voisimme silti tehdä jotain: Vaatia elektroniikkavalmistajilta edes vähän selkärankaa. Kuluttajina meidän on aika kysyä tuotetta ostaessamme, onko tuote kestävä ja korjattava ja miten sen kierrätys on järjestetty.

Myyn itsekin kestokulutushyödykkeitä,  jos niitä voi enää sellaisiksi kutsua. Asiakkaat kysyvät usein missä tuote on valmistettu. Myyjänä olen yhtä usein vailla selkeää vastausta.  Kun saman kysymyksen esittää valmistajan edustajalle, alkaa kiemurtelu. Eikö saksalaisen kodinkonemerkin tuote olekaan saksalainen? No, ei tietenkään. Hyvä jos edes eurooppalainen. Eri tuotelinjat valmistetaan eri maissa. Osat ja kokoonpano tapahtuvat eri maissa. Samaa tuotetta tulee useasta eri maasta jne. Jos edes tuotteen alkuperää ei ole helppoa selvittää niin miten on kierrätys hallittavissa?

Vaadin niin kodinkoneille kuin viihde-elektroniikallekin uusia standardeja.  Eettinen valmistus, pitkäikäisyys, korjattavuus, päivitettävyys ja eettinen kierrätettävyys.

lauantai 27. elokuuta 2011

You can't leave me this way

Et voi jättää minua nyt! Et saa! Aika on kulunut niin nopeasti. Olen yrittänyt nauttia jokaisesta hetkestä kanssasi, mutta se on välillä niin vaikeaa kun arki painaa päälle. Katselen kuvia menneiltä päiviltä. Minun on jo ikävä vaikka et ole vielä edes mennyt. Kun taas lähdet, jää vain pimeys ja kylmyys. En kestä ajatustakaan siitä, että jään taas ilman valoasi ja lämpöäsi. Älä jätä, rakas Kesä!

Kaikenlaisia kotkotuksia

Sisarellani on ollut parina kesänä kanoja ja siitähän se ajatus sitten lähti..
Kyselin kaupungilta saanko pitää kotipihallani kanoja. Vastaus oli jokseenkin polveileva, mutta viestissä ei kuitenkaan kanojen pitoa kielletty. Kukon pitämisestä kuitenkin varoiteltiin, että naapurit eivät ehkä tykkää. Pihamme on kuusiaidan suojassa ja noin 1400 m2 kokoinen. Sijainti taajamassa omakotitaloalueella.

Mielikuvani kanoista ja niiden hoidosta ovat jokseenkin hatarat. Toki tiedän, että niitä pitää ruokkia ja hoitaa siinä kuin muitakin kotieläimiä. Kanat asustelevat käsitykseni mukaan kopissa ja aidatulla alueella pihamaalla. Mieleeni nousee ensimmäisenä kuva, jossa on ränsistyneen näköinen harmahtava levyistä ja laudoista kyhätty vetoisa rakennus ja sen takana repsottava kanaverkolla aidattu alue.
Tai sitten näin.

Kanat ovat mielikuvissani lähes aivottomia, maata kuoputtavia otuksia, jotka silmän välttäessä viilettävät kaakattaen suoraan naapurin susikoirien kitaan. Pienen perehtymisen jälkeen huomaan, että kana onkin viisaampi kuin uskoin, jopa persoonallinen eläin.

Kanahankkeellani tai sanotaanko -haaveellani on vain yksi este: Vastahakoinen aviomies.

Taidan lukea hänelle tätä ja tätä.


Kuva
Kuva Munanetin keskustelusta käyttäjältä HIPSU