Aforismilohi, öisten houreiden viisas mörisijä

Nukuin viime yönä vain kolme tuntia ja tein sen perään pitkän ja väsyttävän työpäivän. Viime yön unettomina hetkinä soi päässä tämä 

Näin ehkä valveunta tai sitten mielikuvitukseni muovasi tarinan vanhasta jo mustakylkisestä lohesta, joka elettyään pitkään syvän veden syvimmässä sopukassa alkoi pintavesistä käsin tarkkailla elämää maalla. Lohesta tuli kuuluista tietäjä, jolta käytiin kysymässä neuvoa elämän kiperissä kysymyksissä. Ja lohi vastasi jos jaksoi ja katsoi aiheelliseksi. Uiskenteli ensin sinne tänne ja nosti päätään pintaan. Sitten saattoi sanoa möreällä äänellä viisaan neuvon.

Näin lohi neuvoi minua. "Ottaa opikseen kun ottaan kopisee" .. ja pienen mietinnän jälkeen. "Monet etsii ratkaisua muualta ja maailmalta, vaikka vastaus löytyy vasemmasta kainalosta." Lohi sanoi myös kolmannen viisauden, mutta harmikseni en sitä muista. Muistin sen vielä aamulla ja kerroin miehelleni, mutta kun sitä häneltä kysyin, ei hänkään sitä enää muistanut. Ehkä lohi tulee vielä uudelleen esim.iltakonjakin jälkeen, kun makaan hiljaa sängylläni ja muistelen sen suuria mulkoilevia silmiä, kylkien mustia täpliä ja pyrstön vihaista ponkaisua, kun se ui tiehensä takaisin syviin vesiin.

Edit: Hä-hää: Muistin sen kolmannenkin viisauden. Se oli niinkin älykäs kuin: "Koskaan ei ole liian myöhäistä painaa villasella mustelmaa." Tämän viimeisen "viisauden" syvin sanoma ei kyllä ihan vielä ole valjennut minulle.
 ;)