Voynichin arvoitus

 Mieltä kiehtoo tämä 1900-luvun alussa Italiasta löytynyt kirja, jonka kielestä ei kukaan ole vielä tähän mennessä saanut mitään tolkkua. Kirjassa on kasvitiedettä, tähtitiedettä, biologiaa ja paljon kuvia mm. kasveista, tähdistä ja naishahmoista ja monenmoisesta mystisestä jutusta. Tämä Voynichin kirja on saanut nimensä kirjakauppiaan mukaan, joka laittoi kirjan myyntiin. Kirjan kirjoittajasta ei ole tietoa. Kirja on kokonaisuudessaan skannattu Jason Daviesin sivuille, jossa sitä voi tarkastella sivu kerrallaan. On tutkittu radiohiilimenetelmällä, että kirja on peräisin 1400-luvulta. Kirjaa  ja sen kieltä on tutkittu sen löytymisestä asti. Kirja on Yalen yliopiston kirjastossa ja sitä tutkivat edelleen useat tutkijat eri maiden yliopistoista. Esimerkiksi Stephen Bax Bedfordhiren yliopistosta.

On myös arveltu, että koko kirja on huijausta, eikä kirjassa esiintyvää kieltä ole oikeasti olemassa vaan koko kirjoitus olisi siansaksaa. Miten joku jaksaisi kirjoittaa melkein 300 sivua pelkkää soopaa?

Tässä muutama linkki kirjan sivuille:

https://www.jasondavies.com/voynich/#Ros2/0.603/0.54/1.00
https://www.jasondavies.com/voynich/#f67r1_f67r2/0.291/0.527/2.00
https://www.jasondavies.com/voynich/#f68v3_f68v2_f68v1/0.33/0.494/2.00

Kuva osoitteesta: http://i.livescience.com/images/i/000/062/828/i02/Voynich_manuscript_bathtub.jpg?1392927997

Vanhukset, nuo nykypäivän huutolaiset

Tilastot väestörakenteesta kertovat, että iäkkäiden suhteellinen osuus koko väestöstä jatkaa kasvuaan aina vuoteen 2040 saakka ja saattaa pysyä korkealla sitä seuraavat kymmenen vuotta. Vuonna 2007 yli 65-vuotiaita oli väestöstä noin 16 % ja yli 85-vuotiaita 1,8 %. Arvioiden mukaan luvut nousevat niin, että vuonna 2040 yli 65-vuotiaita on 26 % ja yli 85-vuotiaita 6,1 % väestöstä. Tällöin yli 85-vuotiaita olisi noin 350 000 henkeä, kun heitä vuonna 2007 oli alle satatuhatta. (Tilastokeskus 2015) Samaan aikaan vanhustenhuoltoon käytetyt varat supistuvat, eläkkeitä pyritään leikkaamaan ja vanhusten laitospaikkoja vähennetään.

Suomessa on tällä hetkellä, kansainvälisestikin arvioiden, erittäin runsaasti muistihäiriöitä ja dementoivia aivosairauksia sairastavia henkilöitä. Dementian osuus kuolinsyytilastoissa on viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kolminkertaistunut väestön ikääntymisen myötä. Yli 95-vuotiaiden kuolemista joka kolmas aiheutuu dementiasta. (Tilastokeskus 2015)

Muistisairaus on kavala, usein hitaasti etenevä ja persoonallisuutta peruttamattomasti muuttava sairaus. Muistisairas on yleensä raskas hoidettava. Vain harvoin omainen kykenee hoitamaan muistisairasta kotona ilman apua. Voi olla raskasta ja kestämätöntäkin kun oma rakas puoliso/vanhempi/omainen muuttuu sairauden myötä epäsiistiksi, höperöksi, käytöstavattomaksi hyypiöksi, joka sotkee asuntoa, piilottelee tavaroita ja kuljeskelee yökaudet levottomasti.

Näkemykseni on, ettei ketään voi velvoittaa hoitamaan muistisairasta omaistaan kotona. Hoitotyö kuuluu ammattilaisille. Jopa ammattilaiselle muistisairaan hoitotyö on raskasta ja vaativaa. Puhumattakaan maallikosta, jolla on muistisairaaseen henkilökohtainen suhde. On musertavaa katsoa vierestä kuinka läheisen terveys ja persoonallisuus hajoaa. Luopumisen, katkeruuden ja vihan tunteilta ei tuollaisissa tilanteissa voi välttyä. Sairaus ei toki ole sairastuneen oma vika, mutta usein häntä kohdellaan niin kuin se sitä olisi. Vanhukset ja muistisairaat kokevat, vähättelyä, laiminlyöntiä, pilkkaa, henkistä väkivaltaa ja ikävä kyllä, myös fyysistä väkivaltaa.

Kun yhteiskunnan tarjoama apua ja tuki on tiukassa, hoitovastuu jää yhä useammin lähimpien omaisten harteille. Olen työni ohessa nähnyt useita tapauksia, jossa muistisairasta vanhusta hoitaa omainen tai puoliso, jolle ei oikeasti saisi antaa hoidettavaksi edes kultakalaa, ihmisestä nyt puhumattakaan.

Toisaalta nykyisen rahatalouden aikana on vaikea nähdä mitään hyötyä niin kutsutusta arvokeskustelustakaan. Nykyarvojen pohjalta vanhukset hoitaa se, joka lupaa tehdä sen halvimmalla. Laadusta voidaan puhua, mutta tuottavuuden nimissä se harvoin toteutuu. Näin on kohdeltu vanhuksia (ja lapsia) Suomessa ennenkin. Sitä kutsuttiin huutolaisuudeksi ja sen luultiin loppuneen 1930-luvulla.

Puoli vuotta Vipassanan jälkeen

Ajattelin tehdä lyhyttä yhteenvetoa siitä, mitä 10 päivän meditaatioretriitistä jäi käteen. Tässä sitä nyt tulee:
Meditoinko edelleen? Kyllä, mutta en säännöllisesti. Meditoin silloin kun tunnen olevani stressaantunut ja usein lyhyitä hetkiä esim. aamuisin ennen töihin lähtöä. Anapana hengitystä huomaan käyttäväni useinkin, jos olen iltaisin uneton tai muutoin jos on vapaita hetkiä, jolloin ei ole muutakaan järjellistä tekemistä. Viimeksi paluulennolla Kanarialta kun oli kuusi tuntia aikaa vain istua. Lyhyet meditoinnit aamuisin kestävät 10-25 minuuttia ja ovat minusta erityisen nautinnollisia. Tuntuu, että saan levätä vielä hetken aamutoimien jälkeen, ennen töihin lähtöä. Välillä teen pidempiä tunnin istuntoja useimmiten iltaisin ennen nukkumaanmenoa, koska meditoinnin jälkeen saa erityisen hyvin unta. 


Huomaan suhtautuvani eri tavalla tunteisiini ja tunnetiloihini. Olen rennompi, enkä jaksa pingottaa yhtä paljon kuin ennen (oma näkemys!). Suhtaudun ruokaan kunnioittavammin ja huomaan usein suorittavani eräänlaista kiitollisuusrituaalia ruokailujen yhteydessä. Jos en muista kiittää ruuastani, tulee syyllinen olo. Olen edelleen riippuvainen suklaasta ja pidän paljon hyvistä sapuskoista, mutta aamupalani on leirin seurauksena muuttanut totaalisesti muotoaan. Syön aamiaiseksi edelleen samaa kuin leirillä: (maustamatonta) jogurttia, siemeniä, pähkinöitä, mysliä, rusinoita ja hedelmiä. Joskus sekaan lotkahtaa hunajaa ja kanelia. Lihaa söin vain vähän jo ennen leiriä ja tilanne on jatkunut suunnilleen samanlaisena kuin ennenkin. Suhteeni kehollisiin kipuihin on muuttunut. Muistan kipua kohdatessani aina, että kipu on fyysistä, eikä minun tulisi kärsiä siitä henkisesti.

Ajatusmaailmassa on tapahtunut ego-tietoisuuden lisääntymistä. Olen monessa tilanteessa tullut tietoiseksi siitä, miten ego ohjaa puheitani ja tekojani. Miten huomionkipeitä,  imartelun ja ihailunnälkäisiä olemmekaan!  Huomaan nykyään helpommin myös muissa samoja piirteitä. Ihmiset toimivat usein vastoin omaa parastaan tavoitellessaan, jotain mitä kuvittelevat tarvitsevansa. Huomaan myös, miten vaikeaa on hyväksyä elämää ja olosuhteita sellaisena kuin ne ovat. Alan ymmärtää, että omaa kärsimystään voi oikeasti vähentää hyväksymällä tilanteensa ja olosuhteensa sellaisina kuin ne ovat. (=Silloin kun niihin ei voi vaikuttaa.)

Mielikuvani viime kesän leiristä ovat positiivisia ja voisin hyvin kuvitella osallistuvani vastaavalle leirille uudelleen. Olen jopa katsellut netistä, mitä vaihtoehtoja olisi tarjolla esim. Nirodha ry:llä. Luulen, että aika kultaa muistot, mutta jotain pysyvää leiristä varmasti on jäänyt. Pidän 10 päivän leiriä pienenä henkilökohtaisena saavutuksena, mutta parasta siinä on sen tuoma ymmärrys.

Joulua paossa

Milloin pohjoisessa, milloin etelässä, mutta joulua pakosalle taas johonkin pois kotoa piti päästä. Tämä oli hyvä ratkaisu ja säät olivat suotuisat.

Lisää sisustamisesta

Meidän ruokaryhmä lähti maailmalle ja tilalle haetaan kiivaasti nojatuoleja. Ensimmäinen nojatuoli menikin sitten kissalle.

Harvinaista sisustushömppää

Meille on harvinaista, että mitään oikeen sisustettais. Nyt vaan tuli sellainen ajatus, että olohuoneessamme töröttävä ruokaryhmä on aivan tyhjän panttina. On ollut jo pitkään. Me syödään keittiössä eikä olohuoneessa. Meillä on iso sohva, mutta siinä on koosta huolimatta vain pieni niin sanottu mukavuusalue, jossa me sitten istutaan kuin sillit purkissa ja kyynärpäät kolisten. Syntyi ajatusprosessi, joka alkoi nopeasti materialisoitua. Pöytä on nyt myynnissä ja uutta kalustetta katsellaan tilalle. Tyyliksi valikoitui äveriäs siirtomaa-sikariklubi chic.

Tässä lähtötilanne.. tai ei aivan.. Tämä pöytä on yleensä ääriään myöten täynnä koulukirjoja, kirjastokirjoja, minun opintomateriaalia, laskuja, lehtiä ym. paperia ja sekalaista tavaraa. Kuvaan olen tyhjännyt sen myyntitarkoitusta varten.

Tänään kävimme kirpputorilla ja antiikkiliikkeessä ja jotain tarttui mukaan.

Tämä on lampunjalka, johon löysin kaappien kätköistä varjostimen. Ostimme myös pienen kulmikkaan pöydän ja isot sarvet. Kyllä, sarvet!

Norsutaulu on tuliainen Kap Verdeltä, muistaakseni. Nämä sopivat yhteen. Sitten alkaa tapahtua..

Patsas on matkamuisto Kreikasta ja norsu on mieheni tuoma matkamuisto (en tiedä mistä hän on sen ostanut). Korurasia on sisareni miehen omin pikku kätösin tekemä ja minulle kovin rakas ja kaunis esine. Hänen kättensä töitä saamme ihailla luultavasti lisää tämän sisustusprojektin myötä.

Muutos alussa. Ei vielä selkeää kuvaa, mitä tästä tulee. Raivaan pöydän pois ja alan käyttää piirto-ohjelmaa.

Ehkä joitain tämän suuntaista? Tuo takka on vähän yliampuva, koska sellaista ei meille voi laittaa, mutta manttelin haluamme. Ihan vain silmän iloksi. Ehkä siinä voi kynttilää poltella. Tuoli on tori.fi palstalta. Olen sitä kysellyt, mutta myyjä ei ole vielä vastannut. Lyhyen suunnitteluvaiheen jälkeen alan siirrellä kalusteita toden teolla. Teen mitä voin hämätäkseni olemassa olevilla kalusteilla. Siirrän eteispöydän markkeeraamaan manttelia ja ruokapöydän tuolit esittämään nojatuoleja.

Näyttää vähän tyhjältä ja epäsymmetriseltä. Tuolit näyttävät jäykiltä ja eivätkä osaa esittää osaansa nojatuoleina.

Ongelmana on nuo valkoiset kalsat seinät.  Nurkka on huono kun ei ole viherkasville kunnon kukkapöytää ja siellä on nyt vähän muutenkin liikaa ruuhkaa. Todennäköinen tuolimäärä on kolme ja ne tulevat olemaan luultavasti kangasverhoiltuja edullisia eriparituoleja, mutta tyylikkäitä ja ehkä juurikin sellaisia rokokoo-kruusattuja ja vähän pompöösejä. Mutta tuolien pitää ehdottomasti olla hyvät istua! Nahkaiset olisivat paremmat(kissa!!), mutta aivan tolkuttoman hintaiset. Mitään 80-luvun möhköfantteja en todellakaan huoli..Nyt vaan niitä oikeita nojatuoleja pyydystämään.

Tästä tulee varmasti tosi kiva. Nyt se näyttää vähän hassulta ruokatuoleineen, mutta eiköhän se siitä. Lisäksi tahtoo tulla naisen kädestä aina vähän tällästä hempeetä, vaikka maskuliinista yrittää. Onneks on noi isot sarvet. Ne on muuten ihan oikeat ja todennäköisesti melko vanhat.  Kävi tuuri kun löydettiin ne!

https://media.restorationhardware.com/is/image/rhis/prod2701883?$PD$&illum=0&wid=603

Sikari clubi kotiin

Follow Tiia-Maria's board Cigar lounge on Pinterest.



http://riuttalaoldschool.blogspot.fi/2015/12/lounge.html