Ren - Puhdas

Eg er godt vasket, ren, tom og nesten gjennomsiktig. Vinden blåser gjennom sjelen, regn spyler alle vev. Solen skinner inn i kroppen og lyser alle tanker. Huden er tynn, men seig.

Eg ser langt unna, eg ser alt men føler ingenting, bare fred, taushet. Eg står på beina, sterkt og fast. Eg står på fjellet på den høyeste steinen og inbiller meg at eg kan fly. Eg strekker ut armene, puster inn og ut, sakte. Eg elsker dette. Luften er så sur og kald at det svir i lungene.

Dette, dette her er livet. Eg er løselig del av en universe, uten noe skyld, skam eller synd. Eg er fri, ren og tom, men så fylt av liv.

Eg er som et hus med åppne vinduer. Gardiner rasler i vinden, som silkepapir i alle forskjellige farger. 

 

Olen hyvin pesty,  puhdas, tyhjä, melkein läpinäkyvä. Tuuli puhaltaa läpi sielun, sade huuhtelee kaikki kudokset. Aurinko paistaa sisään kehooni ja valaisee kaikki ajatukset. Iho on ohut, mutta sitkeä

Näen kauas, mutta en tunne mitään, vain rauhaa ja hiljaisuutta. Seison jaloillani, vahvasti ja tukevasti. Seison vuorella, korkeimmalla kivellä ja kuvittelen, että osaan lentää. Levitän käteni ja hengitän sisään ja ulos, hitaasti. Rakastan tätä. Ilma on niin kirpeää ja kylmää, että keuhkoissa kirvelee. 

Tämä, tämä on elämää. Olen liukoinen osa universumia, ilman syyllisyyttä, häpeää tai syntiä. Olen vapaa, puhdas ja tyhjä, mutta täynnä elämää. 

Olen kuin talo, avoimin ikkunoin. Verhot  kahisevat tuulessa kuin silkkipaperi kaikissa eri väreissään.