(Keino)valon lapsi
Paluu Suomeen ei voisi olla ankeampaa kuin se on marraskuussa. Päivä on lyhyt, sumuinen, sateinen, hämärä ja kylmä. Jatkuvasti palelee sekä sisällä, että ulkona. Väsyttää, jopa keskellä päivää. Aloitin heti D-vitamiinin ottamisen, mutta en huomaa siitä mitään hyötyä.
Käyn kaupassa ostamassa vihanneksia ja hedelmiä, mandariineja Espanjasta. Kassalla istuu nuori, miltei valkonaamainen, kasvolävistyksillä varusteltu tyttö, joka tervehtii minua innottomasti. Ajattelen, että eipä ihme kun on ollut täällä koko syksyn. Mietin sanoisinko sille piruuttani "Hola!" ja "Gracias! Hasta luego!" Kun palaan kotiin neljältä on aika sytytellä kaikki mahdolliset valot ja pari kynttilää. Laitan Mindalia Radion soimaan netistä ja yritän pysyä hereillä ja positiivisella mielellä: " Pensamiento positivo puede cambiar tu vida.."
Ajattelen muutamia edessä olevia viikkoja, joiden aikana teen vielä kaksi viikkoa työssäoppimista ja sekä näyttöviikon. Seuraavalla viikolla on arvionti ja sen jälkeen paperit tutkintolautakunnalle. Ja sitten tutkinto on valmis! Sen jälkeen olen valmis lähtemään takaisin Espanjaan jos vain saan työpaikan. Tämä ajatus saa minut suhtautumaan pimeyteen ja ikkunoita helistyttävään syystuuleen vähän kevyemmin. Kaipaan ulkoilmaa, mutta matka autolta sisälle on tarpeeksi. Vettä vihmoo päin näköä ja kylmä, puuskainen tuuli tuntuu lävistävän vaatekerrokseni vaikeuksitta.
Huomaan että jatkuva, nuhainen hämärä saa minut raivoihini. En näe kunnolla ja olo tuntuu väsyneeltä ja innottomalta. Kaipaan valoa ja värejä. Huomaan kuinka täällä automaattisesti hautaan pinkit ja turkoosit vaatteeni kaapin perälle ja puen päälle mustaa ja harmaata. Hautaudun sohvan nurkkaan varusteinani syötävää, villasukat ja torkkupeitto. Jos kehtaisin ottaisin vielä lasin viskiä. Ajatus tänne jäämisestä saa minussa aikaan inhon väristyksiä.Edessä seuraavina kuukausina : Jäätä, lunta ja pakkasta! Ja pimeää!
Nähtäväksi jää miten nopeasti maastamuuttomme toteutuu, mutta uskon, että se kuitenkin tapahtuu..jollakin aikataululla. Mies on luvannut lähteä mukaani jos saan työpaikan. Silläkin uhalla, että joutuu todennäköisesti irtisanoutumaan vakituisesta työpaikastaan. Lähtö tarkoittaa myös sitä, että hankkiudumme eroon lähes kaikesta kiinteästä omaisuudestamme ja repäisemme itsemme irti turvallisesta ja tutusta tavasta elää. Fear nothing, risk everything!
Valoa kohti!
Käyn kaupassa ostamassa vihanneksia ja hedelmiä, mandariineja Espanjasta. Kassalla istuu nuori, miltei valkonaamainen, kasvolävistyksillä varusteltu tyttö, joka tervehtii minua innottomasti. Ajattelen, että eipä ihme kun on ollut täällä koko syksyn. Mietin sanoisinko sille piruuttani "Hola!" ja "Gracias! Hasta luego!" Kun palaan kotiin neljältä on aika sytytellä kaikki mahdolliset valot ja pari kynttilää. Laitan Mindalia Radion soimaan netistä ja yritän pysyä hereillä ja positiivisella mielellä: " Pensamiento positivo puede cambiar tu vida.."
Ajattelen muutamia edessä olevia viikkoja, joiden aikana teen vielä kaksi viikkoa työssäoppimista ja sekä näyttöviikon. Seuraavalla viikolla on arvionti ja sen jälkeen paperit tutkintolautakunnalle. Ja sitten tutkinto on valmis! Sen jälkeen olen valmis lähtemään takaisin Espanjaan jos vain saan työpaikan. Tämä ajatus saa minut suhtautumaan pimeyteen ja ikkunoita helistyttävään syystuuleen vähän kevyemmin. Kaipaan ulkoilmaa, mutta matka autolta sisälle on tarpeeksi. Vettä vihmoo päin näköä ja kylmä, puuskainen tuuli tuntuu lävistävän vaatekerrokseni vaikeuksitta.
Huomaan että jatkuva, nuhainen hämärä saa minut raivoihini. En näe kunnolla ja olo tuntuu väsyneeltä ja innottomalta. Kaipaan valoa ja värejä. Huomaan kuinka täällä automaattisesti hautaan pinkit ja turkoosit vaatteeni kaapin perälle ja puen päälle mustaa ja harmaata. Hautaudun sohvan nurkkaan varusteinani syötävää, villasukat ja torkkupeitto. Jos kehtaisin ottaisin vielä lasin viskiä. Ajatus tänne jäämisestä saa minussa aikaan inhon väristyksiä.Edessä seuraavina kuukausina : Jäätä, lunta ja pakkasta! Ja pimeää!
Nähtäväksi jää miten nopeasti maastamuuttomme toteutuu, mutta uskon, että se kuitenkin tapahtuu..jollakin aikataululla. Mies on luvannut lähteä mukaani jos saan työpaikan. Silläkin uhalla, että joutuu todennäköisesti irtisanoutumaan vakituisesta työpaikastaan. Lähtö tarkoittaa myös sitä, että hankkiudumme eroon lähes kaikesta kiinteästä omaisuudestamme ja repäisemme itsemme irti turvallisesta ja tutusta tavasta elää. Fear nothing, risk everything!
Valoa kohti!
Kommentit
Lähetä kommentti