Poikkea kaupoille
Otaksun, että kulttuurikokemukseni karttuvat pikkuhiljaa. Olen asioinut lihatiskillä, apteekeissa, lukuisissa kahviloissa, baareissa, kaupoissa ja jäätelökioskeissa. Asiakkaan mukana pääsin lääkärin vastaanotolle terveyskeskukseen. Olen myös uskaltautunut pariin otteeseen leipäkauppaan.
Tänään poimin töistä tullessani mukaani rapeakuorisen moniviljaleivän, joka siivutettiin minulle valmiiksi. Menin kauppaan sisään hetken mielijohteesta. Näytän sormella leipää tiskistä ja sanon jotain. Myyjä ottaa leivän ja kysyy siivutetaanko se. Tarvitsen toisen kerran. Hän toistaa kysymyksen ja aivoni vastaanottavat viestin. Si, si! Leipä läpäisee siivutuskoneen ja sujahtaa pussiin. Yritän vältellä pelottavan näköistä maksukonetta, joka seisoo kassaneidin edessä niin, että neidistä näkyy vain kaula, pää ja valkoinen suojahattu. Tarjoan euron rahaa tiskin takana minua palvelleelle miehelle, mutta hän ohjaa kuitenkin minut masiinan eteen. Onneksi jonossa edelläni on asiakkaita, joita ystävällisesti ohjataan masiinan saloihin. Näyttöön tulee hinta ja rahat pitää syöttää itse koneeseen. Seteleille on oma aukko, kuten bensa-automaateissa ja kolikot tiputetaan valaistuun kitaan. Kone on kammottavan pelottava, mutta osaa palauttaa vaihtorahan luukkuun jos vain tohtii työntää kätensä sen sisuksiin. Asiakkaat edelläni ovat kai myös ensikertalaisia rahakoneen kanssa ja hämmästelevät sitä. "Increí-(iiii)ble!", pääsee suustani ihan itsestään ja saan hyväksyvää hyminää edeltäjiltäni.
Pudotan vuorollani pelokkaana euron molokin kitaan ja jään hämmentyneenä odottamaan, että kone sanoisi jotain. Ei vastausta. Myyjä sen sijaan hymyilee voitonriemuisena ja huikkaa: "Gracias! Hasta luego!"( josta täällä lausutaa vain "Taluego!")
Kävelen tyytyväisenä kohti kotia ja maistelen matkalla monta palaa leipää. Nam! Unikosiemeniä täynnä oleva leipä tuo mieleeni erään herkullisen struudelin, jota olen saanut kerran maistaa. Olen onnellinen, kuplivan onnellinen!
Tänään poimin töistä tullessani mukaani rapeakuorisen moniviljaleivän, joka siivutettiin minulle valmiiksi. Menin kauppaan sisään hetken mielijohteesta. Näytän sormella leipää tiskistä ja sanon jotain. Myyjä ottaa leivän ja kysyy siivutetaanko se. Tarvitsen toisen kerran. Hän toistaa kysymyksen ja aivoni vastaanottavat viestin. Si, si! Leipä läpäisee siivutuskoneen ja sujahtaa pussiin. Yritän vältellä pelottavan näköistä maksukonetta, joka seisoo kassaneidin edessä niin, että neidistä näkyy vain kaula, pää ja valkoinen suojahattu. Tarjoan euron rahaa tiskin takana minua palvelleelle miehelle, mutta hän ohjaa kuitenkin minut masiinan eteen. Onneksi jonossa edelläni on asiakkaita, joita ystävällisesti ohjataan masiinan saloihin. Näyttöön tulee hinta ja rahat pitää syöttää itse koneeseen. Seteleille on oma aukko, kuten bensa-automaateissa ja kolikot tiputetaan valaistuun kitaan. Kone on kammottavan pelottava, mutta osaa palauttaa vaihtorahan luukkuun jos vain tohtii työntää kätensä sen sisuksiin. Asiakkaat edelläni ovat kai myös ensikertalaisia rahakoneen kanssa ja hämmästelevät sitä. "Increí-(iiii)ble!", pääsee suustani ihan itsestään ja saan hyväksyvää hyminää edeltäjiltäni.
Pudotan vuorollani pelokkaana euron molokin kitaan ja jään hämmentyneenä odottamaan, että kone sanoisi jotain. Ei vastausta. Myyjä sen sijaan hymyilee voitonriemuisena ja huikkaa: "Gracias! Hasta luego!"( josta täällä lausutaa vain "Taluego!")
Kävelen tyytyväisenä kohti kotia ja maistelen matkalla monta palaa leipää. Nam! Unikosiemeniä täynnä oleva leipä tuo mieleeni erään herkullisen struudelin, jota olen saanut kerran maistaa. Olen onnellinen, kuplivan onnellinen!
Kommentit
Lähetä kommentti