Arkea Espanjassa

Työssäoppiminen tuntuu ihan työnteolta. Olen tehnyt enimmäkseen aamuvuoroja, enkä todella koe olevani kovinkaan aamuihminen. Menen kahdeksaksi, mikä nyt ei edes ole kovin aikainen aamu, mutta ylösnousut aamulla ovat pientä tuskaa. Nyt olen saanut nukuttua suhteellisen hyvin, eikä meteli ulkoa ole haitannut uniani. Viime yönä kylläkin heräsin sateen ääneen neljän aikaan aamuyöllä. En saanut hetkeen nukuttua kun jäin miettimään mieheni mukana Suomeen palauttamaani sadeasua. Luulin todella, että en tarvitse sitä. 
Suunnittelin siinä aamuyön tunteina miten pääsen kuivana töihin ja takaisin. Päätin ottaa kuivat vaihtovaatteet muovipussiin. Onneksi aamulla ei kuitenkaan satanut.

Kävelen työmatkani noin 20 minuutin matkan joka aamu ja ilta. Reitti kulkee pääkatuja ja kaikkialla on valot. Silti minusta tuntui vähän jännittävältä ensimmäisinä pimeinä aamuina ja iltoina. Aamulla kaduilla työskentelevät liikkeitään avaavat kauppiaat, tavarantoimittajat, roskisten tyhjentäjät ja kadunlakaisijat. Kadut pestään joka aamu ja sateisen yön jälkeen katuroskisten pussit tyhjennetään sekä roskista, että niihin kertyneestä vedestä. Leipomot ja kahvilat availevat oviaan. Yhden kuppilan edessä on aina monta ukkoa odottamassa milloin kuppilanpitäjä saapuu. Mietin ovatko ukot asunnottomia vai muuten vain janoisia.

Pankin sisäeteisessä töröttävät jalat, likaiset sukat ja riisutut kengät. Jonkun asunnottoman yömaja. Täällä näkee kerjäämässä kokonaisia perheitä koirineen ja tavaroineen. Toiset rakentavat rannalle hiekkataideteoksia ja keräävät katselijoilta pieniä avustuksia niiden avulla ja toiset vain istuvat kadulla lappu kaulassa tai lakki maassa.  Pariskunnalle, joka istuu kadulla koiransa ja tavaroidensa kanssa jätän kolikot taskustani. Samalla mietin missä pankin eteisessä he torkkuvat sateisina ja kylminä öinä.

Kaupungin laidoilla ja keskustassakin  on paljon tyhjiä liiketiloja. Monessa liikkeessä on loppuunmyynti. Rantakadun myyntipisteitä hallitsevat aasialaiset kauppiaat, jotka vaikuttavat usein olevan koko perheen pyörittämiä yrityksiä. Aasialaiset sopeutuvat, oppivat kielen ja tavat. He myyvät halpaa tavaraa melkeinpä kellon ympäri, ilman vapaapäiviä. Heille tämä on hyvä maa siestoineen ja juhlapyhineen ja kauppa käy vaikka joka puodissa on melkein samat tavarat.

Pieni poika tekee läksyjään kiinakaupan edessä.

 
Suomessa voin olla köyhä opiskelija, mutta täällä kuulun etuoikeutettuihin. Kuulun niihin, joiden ostoksiin kuuluu muutakin kuin kaksi olutta ja yksi tomaatti. Tällaiset ostoksetkin on nähty. Voin ostaa rantakadulta halpaa kiinakamaa mielin määrin ja syödä ja juoda ravintoloissa. Minulla on kahden makuuhuoneen asunto, tietokone, puhelin, kamera, luottokortti ja taskussa käteistä.

Tämä ei ole mikään kiinakauppa.